Lapset nauravat enemmän kuin aikuiset. Nauramisella on todettu olevan stressiä vähentäviä vaikutuksia, joten tässä lehdessä haastateltu lasten huumorin tutkija pohtiikin, miten nauramista voisi lisätä myös aikuisten keskuudessa. Samalla hän kannustaa aikuisia menemään mukaan lasten ilonpitoon, mikäli se on mahdollista.
Huumori on olennainen osa monen ihmisen elämää, jopa yksi selviytymiskeinoista. Se on usein käytössä myös uskovaisten kokoontumisissa ja erilaisen talkootyön ohessa. Varsinkin tutulla porukalla kokoonnuttaessa ilmassa saattaa olla yhteiseen menneisyyteen ja yhteiseen arvopohjaan liittyvää huumoria.
Parhaimmillaan huumori yhdistää ja ilahduttaa edistäen ihmisten hyvinvointia. Tällaista huumoria voivat olla esimerkiksi tilannekomiikka ja viaton hassuttelu. Joillakin on erityinen taito nauraa omille kommelluksilleen – ilman itsensä halveksumista, mikä puolestaan on kuulijaa vaivaannuttavaa kuultavaa.
Joskus huumori on epäasiallista tai loukkaavaa, kuten seksistiset tai rasistiset kommentit. Lievää, mutta silti kiusaannuttavaa, voi olla vaikkapa toistuva viittaaminen ryhmässä työskentelevään ainoaan nais- tai miesjäseneen. Tällaista huumoria käyttävä ihminen ei aina huomaa, että jonkun kuulijan näkökulmasta huumori ei näytäkään hauskalta.
Kristityllä on valvomisen paikka myös huumorin suhteen. Hauskuuttamiseen ja viihdyttämiseen tähtääviä sisältöjä on tarjolla enemmän kuin koskaan ennen, mutta suurta osaa tästä sisällöstä leimaa kaksimielisyys tai muu kristityn arvojen vastainen aines. Hyvää omaatuntoa ei kannata paaduttaa hauskuuden nimissäkään, eikä halventaa Jumalan nimeä tai pyhiä asioita vitsailulla.
Efesolaiskirjeessä (5:4) sanotaan: ”Rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.” Neuvo on hyvä ja ajankohtainen myös somea selaavalle uskovaiselle. Huumorin suhteen kannattaa olla kranttu, mutta samalla voi iloita vapaasti siitä, mikä on uskovaiselle ja evankeliumin arvolla sopivaa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys