Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­ro­jen seu­ra­tun­nus on otet­tu Jee­suk­sen ja Pie­ta­rin vä­li­ses­tä kes­kus­te­lus­ta (Joh. 21:17). Kes­kus­te­lus­sa Jee­sus esit­tää Pie­ta­ril­le ky­sy­myk­sen: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” Su­vi­seu­ra­tun­nus on Ju­ma­lan sa­naa ja Jee­suk­sen ai­to ky­sy­mys myös 2000-lu­vun ih­mi­sel­le. Kris­ti­nop­pi opet­taa, et­tä Kris­tuk­sen työ maa­il­mas­sa jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä. Tä­män pe­rus­teel­la Jee­sus yhä esit­tää kut­sua pa­ran­nuk­seen, ku­ten hän teki maan pääl­lä elä­es­sään: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hes­ty­nyt: teh­käät pa­ran­nus ja us­ko­kaat evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15).

Vain Ju­ma­la voi aut­taa ih­mi­sen us­ko­maan. Tä­hän Ju­ma­la käyt­tää us­kon saa­nei­ta ih­mi­siä. Jee­sus ke­hot­ti seu­raa­ji­aan läh­te­mään liik­keel­le, vie­mään hy­vää sa­no­maa kaik­keen maa­il­maan. Tä­män teh­tä­vän to­teut­ta­mi­sek­si jär­jes­te­tään suu­rem­pia ja pie­nem­piä seu­ra­ti­lai­suuk­sia. Näin sa­no­maa pe­las­tuk­ses­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta kuul­laan niin pai­kal­li­ses­ti kuin säh­köis­ten ka­na­vien kaut­ta myös maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

Ny­kyi­ses­sä vies­tin­täym­pä­ris­tös­sä vies­tit kil­pai­le­vat kes­ke­nään ih­mis­ten huo­mi­ois­ta ja hei­dän ajas­taan. Huo­mi­oar­voa py­ri­tään nos­ta­maan usein sho­kee­raa­mal­la nos­ta­en esiin ih­mis­ten heik­kouk­sia tai ri­kok­sia, ta­pah­tu­mien jär­kyt­tä­viä yk­si­tyis­koh­tia sekä silk­kaa pa­huut­ta. Jee­suk­sen tapa lä­hes­tyä ih­mis­tä on toi­sen­lai­nen. Val­ta­kun­tan­sa saar­nas­sa hän tu­lee ih­mi­sen vie­rel­le hil­jai­ses­ti ky­sel­len: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” Ky­sy­myk­sen vas­taa­not­ta­jan Jee­sus kui­ten­kin aset­taa elä­män suu­rim­pien ky­sy­mys­ten eteen: Mikä on si­nun tur­va­si täs­sä elä­mäs­sä ja ker­ran myös kuo­le­mas­sa?

Jee­suk­sen lä­he­tys­käs­kyä to­teu­tet­ta­es­sa seu­ra­vie­rai­den tai sa­nan­kuu­li­joi­den lu­ku­mää­rä tai ta­pah­tu­mien jär­jes­te­lyt ei­vät ole olen­nai­sin­ta. Tär­kein­tä on, et­tä saar­nat­tu sana koh­tai­si vas­taa­not­ta­van kuu­li­jan. Sa­moin on olen­nais­ta, et­tä us­ko­vai­nen ih­mi­nen sai­si vah­vis­tua us­kos­saan ja ko­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­teyt­tä ja huo­len­pi­toa. Su­vi­seu­ra­jär­jes­tä­jien ru­kous on, et­tä mah­dol­li­sim­man moni ih­mi­nen py­säh­tyi­si Jee­suk­sen ky­sy­myk­sen ää­rel­le. Ar­moa kai­paa­val­le ju­lis­te­taan Jee­suk­sen an­ta­min val­tuuk­sin: ”Si­nun syn­ti­si an­ne­taan an­teek­si” (Mark. 2:9).