Ke­vään ja ke­sän tai­te­koh­das­sa pit­kä lu­ku­vuo­si jää ke­sä­tau­ol­le. To­dis­tuk­sen ar­vo­sa­nat ker­to­vat opin­to­jen edis­ty­mi­ses­tä ja niis­sä me­nes­ty­mi­ses­tä. Joi­den­kin koh­dal­la opin­not päät­ty­vä tut­kin­non suo­rit­ta­mi­seen ja am­mat­tiin val­mis­tau­tu­mi­seen. Il­mai­nen ja laa­du­kas ope­tus on suu­ri etuo­i­keus ja Ju­ma­lan lah­ja. Opet­ta­jat an­sait­se­vat sekä op­pi­lai­den et­tä van­hem­pien ar­vos­tuk­sen, tuen ja kun­ni­oi­tuk­sen, jot­ta jak­sa­vat hoi­taa vaa­ti­vaa ope­tus- ja kas­va­tus­teh­tä­vää iloi­ten.

Us­kon­non ope­tus kou­luis­sa on vä­hen­ty­nyt ja mo­nien nä­ke­mys­ten mu­kaan myös ohen­tu­nut vuo­sien myö­tä. Ope­tuk­ses­ta on tul­lut tun­nus­tuk­se­ton­ta. Ny­kyi­sen us­kon­no­no­pe­tuk­sen ti­lal­le on eh­do­tet­tu myös yleis­tä us­kon­to­tie­toa. Kou­lun ja kir­kon yh­teis­työ on ka­ven­tu­nut, ja tätä myö­tä esi­mer­kik­si us­kon­non­va­pau­den po­si­tii­vi­nen nä­kö­kul­ma on hei­ken­ty­nyt. Tämä tar­koit­taa sitä, et­tä us­kon­toa sai­si har­joit­taa ja se voi­si nä­kyä niin yk­si­löi­den kuin yh­tei­sö­jen elä­mäs­sä.

Edel­lä mai­ni­tun ke­hi­tyk­sen myö­tä ko­tien kris­til­li­sen kas­va­tuk­sen vas­tuu kas­vaa. Ai­ka­naan Lut­her kan­toi huol­ta ai­kan­sa ko­tien kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta. Sik­si hän laa­ti avuk­si Ka­te­kis­muk­sen, jos­sa hän muis­tut­taa per­hee­ni­sän vel­vol­li­suu­des­ta opet­taa us­kon pe­rus­tei­ta ”yk­sin­ker­tai­ses­ti per­he­vä­el­leen”. Tuol­loin, ku­ten myös tä­nään, us­kon aak­kos­ten opet­ta­mi­ses­sa ko­din mer­ki­tys on kes­kei­nen.

On Ju­ma­lan suu­ri lah­ja, jos lap­si saa ko­to­naan op­pia ja ko­kea us­kon ole­van hy­vän elä­män pe­rus­ta, tur­val­li­nen ja iloi­nen asia. Nuo­rel­le on suu­ri lah­ja, jos us­kon ky­sy­myk­siä voi poh­tia oman ko­din tur­val­li­ses­sa il­ma­pii­ris­sä. Täl­lai­ses­sa us­kon aak­kos­ten op­pi­mi­ses­sa ei an­ne­ta ar­vo­sa­no­ja lap­sil­le ei­kä van­hem­mil­le, ku­ten ajal­li­sen elä­män tie­don ja tai­to­jen opis­ke­le­mi­ses­sa an­ne­taan. Van­hem­mal­ta­kaan ei edel­ly­te­tä op­pi­ar­vo­ja, vaan oma us­ko riit­tää. Apos­to­li ke­hot­taa us­ko­vai­sia ”kas­va­maan Kris­tuk­sen ar­mos­sa ja tun­te­mi­ses­sa” (2. Piet. 3:18).

Raa­mat­tu vas­taa us­kon kes­kei­siin ky­sy­myk­siin, ku­ten mi­hin pe­las­tus pe­rus­tuu, mi­ten us­ko saa­daan ja säi­ly­te­tään, mikä on us­kon pää­mää­rä ja mikä uh­kaa us­koa. Kir­joi­te­tun Ju­ma­lan sa­nan ohel­la van­hem­pien puhe Ju­ma­las­ta, oma ko­ke­mus us­kon lah­jan ar­vos­ta sekä oman elä­män esi­mer­kit luo­vat kris­til­li­sen kas­va­tuk­sen pe­rus­tan. Tätä kas­va­tus­teh­tä­vää tu­ke­vat rau­ha­nyh­dis­tyk­sen mo­net toi­min­ta­muo­dot, tär­keim­pä­nä Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen seu­rois­sa.