Siionin laulu 138 kuvaa uskovaisen äidin elämää. Se lähtee liikkeelle Jumalasta kaiken luojana ja erilaisten lahjojen tuojana. Näihin lahjoihin kuuluvat myös lapset, jotka ovat äidin tavoin Jumalan suojeluksessa.
Pitkälle maallistuneessa ajassa ajatus lasten vastaanottamisesta näyttäytyy erikoisena valintana – jopa sellaisena, että sen taustalla arvellaan usein olevan pakkoa tai alistamista. Ilman uskon tuomaa näkökulmaa tällaiset epäilyt ovat ymmärrettäviä.
Yle etsi hiljattain perheitä, jotka voisivat kertoa, miten ne ovat päättäneet vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä poiketa liikkeen virallisesta kannasta ja rajoittaa perhekokoa. Vastauksia tuli noin 300, joista yksi kolmannes kertoi sääntelevänsä perhekokoa.
Uskon näkökulmasta kysymyksenasettelu oli ristiriitainen. Siinä haettiin ihmisiä, jotka kokevat olevansa uskovaisia, mutta eivät kuitenkaan perusta valintojaan Jumalan sanaan. Uskossa ei ole kyse kuuliaisuudesta ihmisten tekemille päätöksille, vaan Jumalan sanan perustalle.
Kirjoituksen alussa lainatussa Siionin laulussa kuvataan: “Kun valtakunnassasi suot kuulla totuuttasi ja sanaa kirkastat, niin itsekkyyden alta ja tieltä helpoimmalta tahtoosi meitä kasvatat.” Laulussa tarkoitetaan Jumalan sanan totuutta, joka ei muutu ajan paineissa. Se ei muunnu ihmisjärjen tai mukavuudenhalun edessä, jotka ovat hyvin tuttuja ajan paineissa kamppaileville uskovaisille vanhemmille.
Jumala sallii myös tilanteita, joissa uuden elämän syntyminen ei ole mahdollinen esimerkiksi sairauden vuoksi. Moni vanhempi on käynyt näiden asioiden äärellä syvän ja raskaankin pohdintavaiheen kuullen niin terveydenhuollon asiantuntijoita kuin läheisiä uskonystäviään. Halutessaan toimia Jumalan sanan mukaisesti uskovainen vanhempi saattaa kipuilla esimerkiksi sen kysymyksen kanssa, nouseeko päätös terveydentilasta vai omasta mukavuudenhalusta. Tällöinkin Jumala tuntee jokaisen ihmisen sydämen.
Ylen jutussa tuli esille syitä, joiden vuoksi perhekokoa ajassamme rajoitetaan: talous, kasvatuksen paineet sekä ajan ja voimavarojen riittäminen. Jutussa ei tuotu esille, mikä saa uskovaiset vanhemmat edelleen ottamaan vastaan Jumalan antamat lapset: luottamus siihen, että Jumala kaiken luojana ja ylläpitäjänä pitää niin vanhemmista kuin lapsista huolen. Hänen käsiinsä on turvallista jättää niin ihmisen syntymä kuin kuolemakin.
Siionin laulu 138 tuo esille myös mediajulkisuudesta lähes puuttuvan, merkittävän näkökulman: “Jumala, lapsissamme enennät iloamme, kirkastat kotimme.” Lasten äänissä on toivo ja tulevaisuus.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys