Ta­val­li­se­na ar­ki­päi­vä­nä pa­ril­la­kym­me­nel­lä nuo­rel­la ai­kui­sel­la on ai­kaa tul­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon. Kut­su on tun­tu­nut niin tär­ke­äl­tä, et­tä työs­tä tai opis­ke­lus­ta on han­kit­tu va­paa­ta. Mo­net kuu­le­vat en­sim­mäi­sen ker­ran Py­hän Hen­gen kaut­ta ju­lis­tet­tua Ju­ma­lan sa­naa. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia ha­lu­taan myös us­koa. Täl­lai­sia ti­lan­tei­ta koh­da­taan kris­til­li­syy­tem­me lä­he­tys­työs­sä usein.

Sa­man­lais­ta to­del­li­suut­ta on Suo­mes­sa­kin ko­et­tu men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä ja -sa­toi­na. Suur­ten he­rä­tys­ten ai­koi­na ko­ko­nai­set ky­läyh­tei­söt osal­lis­tui­vat seu­roi­hin. Mo­net us­koi­vat syn­tin­sä an­teek­si ja sai­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon. Tä­nään voi poh­tia, on­ko he­rä­tys­ten ai­ka siir­ty­nyt Suo­mes­ta ja muis­ta län­si­mais­ta esi­mer­kik­si Af­rik­kaan, Ete­lä-Ame­rik­kaan ja Aa­si­aan. On syy­tä ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la an­tai­si kut­su­van sa­nan­sa vai­kut­taa edel­leen myös suo­ma­lais­ten kes­kuu­des­sa.

Yh­teis­kun­nan maal­lis­tu­mi­nen nä­kyy voi­mak­kaas­ti kris­til­li­se­nä pi­de­tys­sä Eu­roo­pas­sa. Il­mi­öl­lä tar­koi­te­taan us­kon­non roo­lin heik­ke­ne­mis­tä yh­teis­kun­nas­sa. Us­kon­noil­la näh­dään ole­van enem­män mer­ki­tys­tä yk­si­löl­le kuin yh­teis­kun­nal­le. Us­kon­non­va­pau­den ne­ga­tii­vi­nen nä­kö­kul­ma ko­ros­tuu po­si­tii­vi­sen kus­tan­nuk­sel­la. Suo­mes­sa esi­mer­kik­si kir­kon roo­li var­hais­kas­va­tuk­ses­sa ja kou­lu­maa­il­mas­sa on hei­ken­ty­nyt. Tut­tu­ja ovat kes­kus­te­lut vir­sien lau­la­mi­sen so­pi­vuu­des­ta kou­lun ti­lai­suuk­sis­sa sekä op­pi­lai­den osal­lis­tu­mi­ses­ta us­kon­nol­li­siin ti­lai­suuk­siin.

Raa­ma­tun mu­kaan elä­väl­lä us­kol­la on mer­ki­tys­tä sekä yk­si­löl­le et­tä yh­tei­söl­le. Yk­si­lön nä­kö­kul­mas­ta elä­mä voi ol­la pe­rus­tet­tu kes­tä­väl­le Kris­tus-kal­li­ol­le tai muul­le pe­rus­tuk­sel­le, joka ei ole kes­tä­vä. Raa­mat­tu to­te­aa myös sen, mi­ten ”Van­hurs­kaus on kan­sal­le kun­ni­ak­si, mut­ta syn­ti on kan­so­jen hä­peä” (Sa­nanl. 14:34). Ju­ma­la on siu­nan­nut kan­saam­me run­saas­ti lä­hi­his­to­ri­as­sa sekä hen­gel­li­ses­ti et­tä ajal­li­ses­ti. Hä­dän ja ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä on ko­koon­nut­tu kirk­koi­hin ja pyy­det­ty Ju­ma­lal­ta apua. Myös ih­mi­sen elä­män kään­ne­koh­dis­sa, ku­ten syn­ty­män, kuo­le­man tai avi­oi­tu­mi­sen yh­tey­des­sä on py­säh­dyt­ty Ju­ma­lan kas­vo­jen eteen ja hä­nen sa­nan­sa kuu­loon. Tä­män soi­si säi­ly­vän myös tu­le­vai­suu­des­sa.