Suomalaisia on pidetty niin kotimassa kuin ulkomailla rehellisinä ja luotettavina ihmisinä. Onko näin edelleen? Kaupan liitto teetti hiljattain ulkopuolisen selvityksen varkaushävikin suuruudesta vähittäiskaupassa. Samassa yhteydessä kartoitettiin varkaushävikin torjunnan aiheuttamia kustannuksia. Laskelmat tuottivat melkoisia lukemia: varastetun tavaran arvo on vuodessa puoli miljardia euroa. Toiset puoli miljardia euroa kaupoissa kuluu toimenpiteisiin, joilla näpistelyä ja varastamista yritetään estää. Kaupan alan toimijoiden mukaan varkaudet ovat olleet pidemmän aikaa kasvusuunnassa.
Mitä suomalaiset menettävät, jos rehellisyys ja luotettavuus eivät enää olekaan suomalaisiin liitettäviä arvoja? Mitä niiden heikkeneminen merkitsee yhteiskunnalle? Monien pienempien haittavaikutusten lisäksi luottamuksen rapistuminen tuo epävakautta koko yhteiskuntaan. Se horjuttaa uskoa siihen, että päätöksentekijät pyrkivät toimimaan meidän kaikkien parhaaksi. Tätä kautta se tuo niin taloudellista, sosiaalista, poliittista kuin henkistäkin epävakautta ja heikentää suomalaisten kykyä hakea yhdessä parasta mahdollista suuntaa pienelle maalle.
Luottamusyhteiskunnan yksi vahva perusta on päätöksenteon jakaantuminen laajasti kansalaisten valitsemien luottamushenkilöiden vastuulle. Eri tahoilla toimivat luottamushenkilöt kertovat tässä lehdessä, miten he päätyivät mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen ja mitä se on tuonut heidän elämäänsä. Haastateltujen vastuunkantajien kokemukset kannustavat lähtemään mukaan ja antamaan oman panoksen yhteiskunnan asioiden hoitamiseen ja kehittämiseen.
Raamattu opettaa kansojen yhteistä hyvää rakentavaa asennetta. Niin Jeesuksen opettama kultainen sääntö (Matt. 7:12) kuin profeetta Jeremian kehotus ajatella sen paikkakunnan parasta, johon Jumala on asettanut ihmisen asumaan (Jer. 29:7) kannustavat edistämään yhteistä hyvää. Yhteisen hyvän toteutuminen koituu lopulta myös tekijän omaksi parhaaksi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys