Tä­män leh­den Kap­sä­kis­sä on ai­hee­na Uh­kien maa­il­mas­sa Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­sa. Ai­he liit­tyy lä­hei­ses­ti Kir­kon tut­ki­mus- ja kou­lu­tus­lai­tok­sen juu­ri jul­kai­se­maan te­ok­seen Apo­ka­lyp­si nyt! Pe­ri­ka­don po­li­tiik­ka. Kir­jas­sa tut­ki­jat nos­ta­vat esiin tu­hon tai maa­il­man­lo­pun en­nus­mer­keik­si tul­kit­tu­ja asi­oi­ta ja avaa­vat sitä, mi­ten nii­tä käy­te­tään po­li­tii­kan vä­li­nee­nä.

Eri ai­ka­kau­si­na on näh­ty eri­lai­sia uh­kia, maa­il­man­lo­pun ku­via. Täl­lai­sia uh­kia ovat esi­mer­kik­si ydin­so­ta, ym­pä­ris­tö­tu­ho, va­ka­va tau­tie­pi­de­mia ja mo­raa­li­nen rap­pio. Mo­net näis­tä uh­ka­ku­vis­ta lei­maa­vat myös oman ai­kam­me ajat­te­lua.

Apo­ka­lyp­si nyt -kir­jas­sa ky­sy­tään, mi­hin on ka­don­nut toi­vo. Mo­niin uh­ka­ku­viin on ai­em­min ra­ken­net­tu si­sään myös aja­tus uhan päät­ty­mi­ses­tä ja sen jäl­kei­ses­tä ajas­ta.

Ih­mi­sel­le on luon­nol­lis­ta kan­taa huol­ta myös maa­il­man­laa­jui­sis­ta on­gel­mis­ta, eten­kin jos ne tu­le­vat me­di­oi­den vä­li­tyk­sel­lä jat­ku­vas­ti tie­toi­suu­teen. Usein on kui­ten­kin pa­rem­pi kes­kit­tyä sen ko­koi­siin asi­oi­hin, joi­hin pys­tyy it­se vai­kut­ta­maan. Lii­ka huo­leh­ti­mi­nen vä­syt­tää ja vie elä­mäs­tä ilon. Jee­sus muis­tut­taa: ”Kuka teis­tä voi mu­reh­ti­mal­la li­sä­tä elä­män­sä pi­tuut­ta kyy­nä­rän­kään ver­taa?” (Matt. 6:27.)

Tu­le­vai­suu­den uh­ka­ku­viin tai pel­koi­hin liit­ty­en on hyvä muis­taa ka­te­kis­muk­sen ope­tus Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä. Ju­ma­la ei pel­käs­tään luo, vaan myös yl­lä­pi­tää kaik­kea. Meil­le on an­net­tu teh­tä­väk­si vil­jel­lä ja var­jel­la, mut­ta maa­il­man koh­ta­lo, tu­le­vai­suus ja pää­tös on Ju­ma­lan kä­sis­sä.

Jee­sus loh­dut­taa, et­tä kun lo­pun ajat tu­le­vat, myös us­kon pää­mää­rä on lä­hel­lä. Sik­si us­ko­vai­sen ei tar­vit­se häm­men­tyä ei­kä pe­lä­tä: ”Kun nuo ta­pah­tu­mat al­ka­vat, nos­ta­kaa roh­ke­as­ti pään­ne pys­tyyn, sil­lä tei­dän va­pau­tuk­sen­ne on lä­hel­lä” (Luuk. 21:28).

Raa­mat­tu si­säl­tää lo­pun ai­koi­hin liit­ty­viä uh­ka­ku­via. Jee­sus kan­nus­taa omi­aan elä­mään luot­ta­vai­ses­ti nii­den kes­kel­lä. Hän ke­hot­taa te­ke­mään sen, min­kä voi eli en­nen kaik­kea val­vo­maan oma­koh­tai­ses­sa us­kos­sa: ”Min­kä minä sa­non teil­le, sen sa­non kai­kil­le: val­vo­kaa!” (Mark. 13:37.) Tämä neu­vo on ai­na ajan­koh­tai­nen, sil­lä ih­mi­nen ei tie­dä, mil­loin omal­le elä­mäl­le tai koko luo­ma­kun­nal­le tu­lee lop­pu.