Mauno Kinnunen
Mauno Kinnunen
Mauno Kinnunen
Ääni murtui. Katsoin häntä, minä pieni poika. Ystävästään tuo nainen kertoi, kuolleesta ystävästään. Vaikka aikaa siitä oli kulunut jo pitempään, se herkisti silti häntä. Vuosikymmenten takainen tilanne on jäänyt mieleeni.
Me ihmiset tarvitsemme pysähtymisen kokemuksia. Miksi? Ettei elämä olisi yhtä juoksemista kiireen karusellissa, jossa kaikki on saatavana ja koettavana heti ja nyt.
Pidän suurena Jumalan viisautena, että hän erotti arkipäivien joukosta yhden päivän ja asetti sen pyhäksi. Silloin, aivan kehotettuna, saa asetella kättä ja mieltä toimimaan verkkaisemmin. Kun askareet jäävät vähemmälle, saa oma kuolematon sielu enemmän tilaa. Tulee halu lähteä seuroihin, kuunnella Jumalan sanaa ja kätkeä sitä sisimpään arjen voimaksi.
Yhteiskuntamme oli pitkään pyhäpäivän puolella. Yksi konkreettinen esimerkki siitä on kauppojen aukioloajat. Hyppääpä kanssani vaikkapa vuoteen 1996. Iltakahdeksan kieppeillä saamme päähämme lähteä ostamaan suklaata. Miten käy? Näppejä jäämme nuolemaan – vasta vuonna 1997 kauppojen sallittiin olla auki klo 20 jälkeen, eivätkä läheskään kaikki kaupat saaneet olla sunnuntaisin auki. On hyvä tänä päivänä hoksata, että kauppojen aukioloajat vapautuivat Suomessa lopullisesti 1.1.2026, jolloin sunnuntaiostoksista tuli täysin sallittuja kaikille kaupoille.
Aukiolokiellot auttoivat ihmisiä huomaamaan pyhän. Ihminen kun on usein menevää sorttia ja helposti kiintyy monenlaiseen katoavaan, niin hyvä oli hoksauttaa meitä tärkeästä asiasta. Jos aina ei ole kaupat olleet pyhinä auki, niin onneksi sentään hauskanpitoa ei ole maassamme kielletty. On saanut juhlia ihan olan takaa synttäreitä, koulusta valmistumista, onnistunutta lääkärireissua ja ihan mitä vaan ja miten vaan myös juhlapyhien aikaan. Onko saanut?
Ylen julkaisemassa artikkelissa kerrotaan näin:
"Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön johtava asiantuntija Jyri Komulaisen mukaan pääsiäisen harrasta tunnelmaa lisäsi vielä 2000-luvun alkuun asti Suomessa voimassa ollut huvikielto. Se tarkoitti, että kiirastorstaina, pitkäperjantaina ja jouluaattona järjestettäviin iltatapahtumiin piti hakea poliisilta erillislupa.
– Huvikiellon myötä kristillisiin juhliin liittyi sellainen ankeuden elementti. Maailma ikään kuin pysähtyi. Viime vuosikymmenten aikana muutos on ollut massiivinen, hän sanoo.
Enää maailma ei pysähdy pääsiäisenä, eikä oikeastaan muulloinkaan. Arki ja pyhä kulkevat yhä tiiviimmin liki. Samoin on käynyt juhlasesonkien kanssa. Kun edellistä ei olla vielä edes kerätty pois, markkinakoneisto työntää jo toista juhlaa kuluttajien ostoskoreihin."
(Lähde: yle.fi 28.3.2024)
Jos sinä tätä lukiessa riennät muistoissasi muutaman viikon takaiseen pääsiäiseen, oliko se sinulle ankeaa aikaa? Oliko ankeaa aikaa, vaikka olisit pysähtynyt sen ydinsanoman äärelle?
Ajatuksesi ehkä kulkivat häneen, josta aikoinaan tykättiin aivan valtavasti. Sitten hän kuoli. Kuolinsyy ei ollut tauti, ei onnettomuus, vaan joidenkin ihmisten mieletön kateus ja viha, jotka synnyttivät ajojahdin häntä kohtaan. Pian joku alkoi huutamaan kuolemaa tuolle viattomalle ihmiselle, ja kuolemanrytmiin yhtyivät monet suut. Ystävämme tapettiin, kansanjuhlien karmeassa rituaalissa.
Tuossa hetkessä oli paljon kysymyksiä:
– Eikö hän sittenkään ollut?
– Oliko hän sittenkin?
Meni päivä, meni toinen. Kolmantena päivänä voisi haudasta levitä jo kuolleen lemu, mutta ei – sieltä tulikin elämän ihana tuoksu, joka levisi kaikkialle. Hän elää! Hän voitti synnin ja kuoleman!
Olen varma, että moni kyynelehti tänäkin pääsiäisenä katsellessaan sielunsa silmin Jeesuksen kärsimystien vaiheita. Näin kävi myös naiselle, jonka murtuminen jäi pikku-Maunon mieleen. Hän itki ystävänsä kuolemaa, syntisten ystävän. Uskon, että siinä itkussa oli myötäelämistä ystävän kulkiessa ankeiden vaiheiden läpi. Uskon, että siinä seassa oli myös syvää iloa ja onnea: tuo pyhäkouluope oli pakahtua onnesta, kun sai tuntea pääsiäisen voiton olevan totta hänenkin kohdallaan! Tätä samaa sielun onnea koettiin monessa sydämessä tänäkin pääsiäisenä – se Jumalan valtakunnan onnea on.
Mitenkähän Jeesuksen kuolema näkyi tuon ajan katukuvassa? Ei kaduilla hilluttu, oltiin ehkä hämmentyneinä läheisten kanssa. Luulenpa, että toisiaan kohdatessaan ilmeet ja eleet kertoivat paljon. Ehkä tartuttiin toisia kaksin käsin, halattiin, itkettiin ilosta ja toisteltiin ääneen jotain tämäntapaista:
– Ajattele, Jeesus elää! Mikä ihmeitten ihme, mutta kylläpä hänen puheensa ja tekonsa olivatkin aina niin ihmeellisiä!
Siellä sitten yhdessä hämmästeltiin kaikkea tapahtunutta, muisteltiin ehkä hänen kanssaan elettyä aikaa.
Miten tämän päivän Suomessa juhlitaan kristikunnan suurinta juhlaa? Ei oikein mitenkään. Siksipä ei olisi yhtään huono asia, että huvikielto olisi edelleen voimassa osoittamaan pääsiäisen erityisyyttä. Kaupatkin voisivat olla pyhänä kiinni, jotta pyhä tuntuisi enemmän pyhältä, arjesta erotetulta. Samalla se opettaisi myös varautumista, kun on jääkaappia ja muitakin hyllyjä tsiikailtava hiukan ennakkoon.
Kylläpä myös naapureiden väliset kontaktit palaisivat paremmalle tolalle, kun jälleen moni saisi lauantai-iltaisin hoksata, että kahvi tai vaipat loppuivat. On lompsittava naapuriin. Niissä tilanteissa saatetaan vaihtaa kuulumisia, puhua jopa elämän kalleimmista asioista.
Olkoon huvikielto tai ei, niin onpa ihana, että saamme vielä omasta halustamme pysähtyä viettämään pääsiäistä sen arvon mukaisella tavalla!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.