Tämänvuotinen vanhustenviikko on kokonaisvaltaisesti hyvän elämän äärellä, kun viikon teemana on “Sujuva arki – hyvä mieli”. Fyysisen ympäristön ja voinnin sekä mielenterveyden rinnalle teema kaipaa vielä sielun ulottuvuutta: miten tärkeä asia vanhuksen kokonaishyvinvoinnin kannalta onkaan ravittu ja evankeliumilla hoidettu sielu sekä rauha Jumalan kanssa.
Juuri nyt on varmasti syytä nostaa esiin iäkkäiden ihmisten arjen sujuvuus ja sen merkitys. Vanhuspalvelujen heikentyvä tila on esillä harva se päivä, ja monella ikäihmisellä on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Myös moni läheinen tietää, miten paljon työtä oman rakkaan vanhuksen saaminen vaikkapa palveluasumisen piiriin toisinaan edellyttää. Tämä voi tuntua ristiriitaiselta – onhan iäkäs ihminen rakentanut yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan, ja nyt olisi nuorempien sekä yhteiskunnan vuoro luoda hänelle mahdollisuus hyvään vanhuuteen.
Käytännön asioiden sujuminen auttaa iäkästä ihmistä säilyttämään omaa toimintakykyään ja itsenäisyyttään mahdollisimman pitkään. Samalla se luo pohjaa hyvälle mielelle ja huojentaa läheisten huolta oman tärkeän vanhuksen pärjäämisestä. Itsenäinen toiminta voi olla pienestä kiinni: penkki sopivasti kauppareissun puolivälissä tai opastus verkkopankin käyttämiseen. Hyvän mielen tekijät liittynevät useimmiten läheisiin ihmisiin, mielekkääseen tekemiseen ja merkityksellisyyden kokemukseen – fyysistä terveyttä unohtamatta.
Nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä vanhusten hengelliset tarpeet eivät juuri nouse keskusteluun. Katekismuksen mukaan ihmiselämän tärkein asia kuitenkin on Jumalan lapseksi pääseminen. Ihminen tarvitsee elämänsä loppuun saakka mahdollisuuden hoitaa kuolematonta sieluaan ja ravita sitä Jumalan sanalla. Miten arvokasta on, että uskovaiset läheiset ja vanhuksen arjessa viivähtävät ihmiset tarjoavat ikäihmiselle lohduttavaa evankeliumia sekä voinnin mukaan pääsyä Jumalan sanan kuuloon ja kotisiionin yhteyteen.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys