Yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on vii­me vuo­si­na pu­hut­ta­nut niin sa­not­tu ”huol­to­suh­de”. Tuo suh­de ku­vaa työs­sä­käy­vien ja työ­voi­man ul­ko­puo­lel­la ole­vien yh­teis­kun­nan jä­sen­ten vä­lis­tä suh­det­ta. Hy­vin­voin­ti­val­ti­on ole­mas­sa­o­loa uh­kaa­va­na te­ki­jä­nä esil­le on nos­tet­tu al­hai­sen syn­ty­vyy­den on­gel­ma. Kun vä­es­tö van­he­nee ja lap­sia syn­tyy yhä vä­hem­män, tämä hei­ken­tää huol­to­suh­det­ta. Täl­lai­sen suun­tauk­sen mu­ka­naan tuo­ma tu­le­vai­suus­ku­va ei ole myön­tei­nen. Ve­ron­mak­sa­jia näyt­täi­si ole­van yhä vä­hem­män, sa­moin kuin nii­tä re­surs­se­ja, joil­la pi­de­tään huol­ta niin lap­sis­ta kuin van­huk­sis­ta.

Ih­mi­sen eri elä­män­vai­heet ovat kaik­ki tar­peel­li­sia ja yh­tä ar­vok­kai­ta. Ju­ma­lan sana an­taa ar­von kai­kil­le ikä­luo­kil­le ja ku­vaa nii­hin liit­ty­viä ai­nut­laa­tui­sia piir­tei­tä. Van­hem­man ja lap­sen vä­li­sen tur­val­li­sen suh­teen kor­vaa­mat­to­muus näyt­tää säi­ly­vän vuo­si­tu­han­nes­ta toi­seen. Tämä tar­ve ei ole pois­tu­nut vie­lä­kään. Kir­joit­ta­jat ovat nos­ta­neet esil­le avi­oe­ron ne­ga­tii­vi­sen vai­ku­tuk­sen per­heen lap­siin. Ju­ma­lan sää­tä­mä mie­hen ja nai­sen vä­li­nen avi­o­liit­to kes­tää ai­kaa ja luo tur­val­li­sen kas­vu­poh­jan lap­sil­le. Lap­sis­ta huo­leh­ti­mis­ta ja kas­va­tus­vas­tuu­ta ei voi siir­tää per­heil­tä yh­teis­kun­nal­le. Yh­teis­kun­nan tär­ke­ä­nä teh­tä­vä­nä on puo­les­taan mah­dol­lis­taa ja tu­kea ko­tien kas­va­tus­teh­tä­vää.

Pie­nen lap­sen tar­vi­tes­sa van­hem­pien­sa hoi­vaa läpi koko lap­suu­den ja nuo­ruu­den voi ti­lan­ne kään­tyä päin­vas­tai­sek­si myö­hem­min. Ikään­ty­nei­den van­hem­pien ko­to­na asu­mi­sen tur­vaa­vat usein lä­hel­lä asu­vat lap­set ja las­ten­lap­set. Use­at ikäih­mi­set ha­lu­a­vat asua omas­sa ko­dis­saan mah­dol­li­sim­man pit­kään, on­pa koti oma asun­to tai jo­kin tu­et­tu asu­mis­muo­to. Ai­na it­se­näi­nen asu­mi­nen ei ole mah­dol­lis­ta, esi­mer­kik­si sai­rauk­sien tai mui­den ra­joit­tei­den vuok­si.

Su­ku­pol­vien vä­lil­lä ta­pah­tu­va huo­len­pi­to on pal­jon muu­ta­kin, kuin huol­to­suh­teen mi­tat­ta­vat mää­reet. Toi­ses­ta huo­leh­ti­mis­ta mo­ti­voi sy­vim­mil­tään per­heen si­säl­lä ko­et­tu rak­kaus. Iso­van­hem­pi saat­taa ko­kea sy­vää mer­ki­tys­tä huo­leh­ties­saan pie­nis­tä lap­sen­lap­sis­taan. Nuo­ri saat­taa löy­tää iso­van­hem­mas­ta ar­vok­kaan kuun­te­li­jan. Il­man omaa puo­li­soa tai lap­sia elä­väl­le ai­kui­sel­le iä­käs su­ku­lai­nen saat­taa ol­la kaik­kein lä­hei­sin per­heen­jä­sen. Rak­kau­den ja huo­len­pi­don koh­tee­na ole­mi­nen syn­nyt­tää vas­ta­rak­kaut­ta ja kii­tol­li­suut­ta.