JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Surun matka on yksilöllinen

Pääkirjoitukset
30.10.2024 6.00

Juttua muokattu:

28.10. 12:40
2024102812405520241030060000

Py­häin­päi­vä on su­lau­tu­ma kah­des­ta juh­las­ta, kaik­kien py­hien päi­väs­tä 1.11. ja kaik­kien us­ko­vien vai­na­jien muis­to­päi­väs­tä 2.11. Si­ten muis­te­lun koh­tee­na ovat sekä kaik­ki kris­ti­kun­nan mart­tyy­rit et­tä muut us­kos­sa Kris­tuk­seen kuol­leet. Sana pyhä ei kui­ten­kaan viit­taa vain kuol­lei­siin. Jo­kai­nen Kris­tuk­sen oma on pyhä (Kirk­ko­kä­si­kir­ja).

Py­häin­päi­vä­nä muis­te­taan pois­nuk­ku­nei­ta lä­hei­siä. Kir­kois­sa sy­ty­te­tään kynt­ti­lät nii­den seu­ra­kun­ta­lais­ten muis­tol­le, jot­ka ovat vuo­den ai­ka­na kuol­leet. Hau­taus­mai­ta ko­ris­ta­vat mo­net hau­ta­kynt­ti­lät. Py­häin­päi­vän sa­no­man ää­rel­le on hyvä py­säh­tyä Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa sekä muis­to­jen tai kau­niin hen­gel­li­sen mu­sii­kin ää­rel­lä.

Ih­mi­sen kuol­les­sa mo­nen­lai­set tun­teet ja aja­tuk­set ovat lä­hei­sil­lä läs­nä. Van­han tai sai­raan ih­mi­sen kuo­le­ma saat­taa ai­heut­taa su­run li­säk­si myös hel­po­tuk­sen tun­tei­ta. Kuo­le­ma tuo va­pau­tuk­sen sai­rau­den tuo­mas­ta ki­vus­ta ja kär­si­myk­ses­tä. Lap­sen tai nuo­ren kuo­le­ma tuo mu­ka­naan eri­tyis­tä su­rua ja syn­nyt­tää mo­nia ky­sy­myk­siä. Lä­hei­set saat­ta­vat poh­tia Ju­ma­lan tar­koi­tus­ta ja suun­ni­tel­mia. Su­run kes­kel­lä vie­rai­ta ei­vät ole myös­kään tyy­ty­mät­tö­myy­den, epäi­lyk­sen tai vi­han­kaan tun­teet. Ju­ma­lal­ta on lupa pyy­tää voi­maa jak­sa­mi­seen ja me­ne­tyk­sen kes­tä­mi­seen. Jo­kai­sen ih­mi­sen koh­dal­la ovat tot­ta psal­min­kir­joit­ta­jan sa­nat: ”En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut” (Ps. 139:16). Ju­ma­lan suun­ni­tel­mis­sa on jo­kai­sen syn­ty­mä ja kuo­le­ma.

Elä­vä us­ko ei pois­ta kuo­le­man tuo­maa ero­ni­kä­vää, su­rua ja ki­pua. Ih­mi­sen on lupa sur­ra omal­la ta­val­laan. Su­run mat­ka on yk­si­löl­li­nen. Jo­kai­nen su­ree ta­val­laan ei­kä oi­ke­aa tai vää­rää ta­paa sur­ra voi mää­ri­tel­lä. Su­run mat­kal­la tar­vi­taan myös rin­nal­la kul­ki­joi­ta, mat­ka­ys­tä­viä, jot­ka kes­tä­vät su­run ja tu­ke­vat su­re­vaa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hoi­dos­sa evan­ke­liu­min ar­mo tu­kee ja kan­taa myös su­rus­sa elä­vää. Us­ko an­taa toi­von ikui­ses­ta elä­mäs­tä ja us­ko­vais­ten jäl­leen­nä­ke­mi­ses­tä kuo­le­man jäl­keen. Usein us­ko­vai­sen kuol­les­sa on läs­nä myös kii­tol­li­suus yh­des­sä ele­tys­tä elä­mäs­tä sekä sii­tä, et­tä pois­nuk­ku­nut on siir­ty­nyt us­kos­sa van­hurs­kas­ten le­poon.