JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Uskon hedelmät ovat enemmän kuin tunnetta

Pääkirjoitukset
12.3.2025 7.05

Juttua muokattu:

11.3. 11:16
2025031111160220250312070500

Jos­sain on to­det­tu, et­tä us­koa ja rak­kaut­ta ei voi ei­kä tar­vit­se an­sai­ta. Mo­lem­mat ovat asi­oi­ta, jot­ka an­ne­taan ih­mi­sel­le ul­ko­puo­lel­ta. Ju­ma­la lah­joit­taa us­kon ja syn­nyt­tää rak­kau­den. Toi­saal­ta hän sa­nas­saan kut­suu ih­mis­tä hoi­ta­maan saa­tu­ja lah­jo­ja.

Myös ajal­li­nen rak­kaus mie­hen ja nai­sen vä­lil­lä syn­tyy Ju­ma­lan lah­ja­na. Van­hem­pien ja las­ten sekä si­sa­rus­ten tai ys­tä­vien vä­lil­lä val­lit­se­va rak­kaus on se­kin Ju­ma­lan ai­kaan­saa­maa. Rak­kau­teen liit­tyy toi­sen kun­ni­oit­ta­mi­nen, vas­tuu, huo­len­pi­to ja ar­vos­ta­mi­nen sel­lai­se­naan. Täl­lai­nen rak­kaus on pelk­kää tun­ne­ko­ke­mus­ta vah­vem­pi ja mo­ni­säi­kei­sem­pi side.

Apos­to­li Paa­va­li ku­vaa, kuin­ka us­kon kaut­ta omis­tet­tu Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää ih­mi­ses­sä he­del­miä. Näi­tä ovat rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, lem­peys ja it­se­hil­lin­tä. (Gal. 5:22–23). Täs­sä leh­des­sä kä­si­tel­lään us­ko­mi­sen iloa sekä liit­tee­nä ole­vas­sa Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä li­säk­si rak­kaut­ta. Teks­tit avaa­vat, kuin­ka suu­ri siu­naus kät­key­tyy iloon ja rak­kau­teen.

Us­kon lah­jan saa­mi­seen liit­tyy usein vah­vo­ja tun­tei­ta. Saa­te­taan to­de­ta, et­tä tuol­loin ih­mi­nen on ”hy­vis­sä tun­te­mi­sis­sa”. Iloa us­kon lah­jas­ta ko­ke­vat löy­tä­jän li­säk­si niin toi­set us­ko­vai­set kuin tai­vaan en­ke­lit­kin (Luuk. 15:10). Ar­jen elä­mäs­sä ja us­kon tiel­lä tun­nel­mat vaih­tu­vat hel­pos­ti ar­ki­sem­mik­si. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja saat­taa us­ko­vai­sen myös epäi­le­mään Ju­ma­lan ar­moa ja huo­len­pi­toa.

Us­ko­mi­sen iloa voi ko­kea niin hy­vi­nä, ta­val­li­si­na kuin vai­kei­na­kin päi­vi­nä. Vaik­ka elä­mäs­sä oli­si su­rua, me­ne­tyk­siä tai vai­keuk­sia, voi ko­kea us­ko­mi­sen iloa. Hen­gen he­del­mä­nä ilo ei ole riip­pu­vai­nen edes ajal­li­sis­ta tun­teis­ta tai elä­män­ti­lan­tees­ta. Sa­moin Ju­ma­lan rak­kaut­ta ja huo­len­pi­toa voi ko­kea, vaik­ka ko­et­te­le­muk­sen koh­da­tes­sa oli­si yk­sin.

Seu­ra­pu­heis­ta mo­nil­le on tut­tu to­te­a­mus, et­tä us­ko­maan saa jää­dä ”tun­tui mil­tä tun­tui”. Ju­ma­lan pe­las­tus­työ Kris­tuk­ses­sa ja us­kon lah­ja­luon­ne ei­vät ole riip­pu­vai­sia omis­ta­jan­sa elä­män­ti­lan­tees­ta tai tun­te­muk­sis­ta. Us­kon pää­mää­rä ja pal­kin­to on yh­tä suu­ri sil­le, joka ää­neen kiit­tää Ju­ma­laa kuin sil­le, joka us­koo elä­män tuo­mien kuor­mien al­ta.