Eli­na Pel­to­maa

Ypä­jä­läi­nen Sis­ko Si­vu­la tun­nus­taa ole­van­sa to­del­li­nen jou­luih­mi­nen.

– Olen lap­ses­ta saak­ka ol­lut es­tee­tik­ko. Mi­nul­le kau­niit asi­at ym­pä­ril­lä luo­vat suun­nat­to­mas­ti iloa ja hy­vää miel­tä, hän ku­vai­lee.

Tämä nä­kyy myös Si­vu­lan am­ma­tin­va­lin­nas­sa, sil­lä hän työs­ken­te­lee si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja­na ja -myy­jä­nä.

Jou­lu on luon­nol­li­ses­ti kau­neu­den­kai­pui­sel­le kul­ta-ai­kaa sekä työ­pai­kal­la et­tä ko­to­na.

– Per­heen mies­puo­li­set ovat usein sitä miel­tä, et­tä eh­ti­si sitä myö­hem­min­kin aloi­tel­la jou­lun odo­tus­ta, mut­ta ovat he kyl­lä tot­tu­neet jo sii­hen, et­tä tun­nel­moin­ti on iso osa mi­nun jou­luun val­mis­tau­tu­mis­ta­ni, hän ker­too.

Kynt­ti­löi­tä Si­vu­la polt­taa ym­pä­ri vuo­den, mut­ta pi­me­ne­vä ai­ka on toki pa­ras­ta se­son­kia kynt­ti­läih­mi­sel­le.

– Lap­set­kin ovat op­pi­neet, et­tä aa­mul­la en­sim­mäi­se­nä lai­te­taan vä­hin­tään led-kynt­ti­lät pääl­le, niin on äi­dil­lä hymy her­käs­sä. Aa­mu­pa­la­het­ki kynt­ti­län­va­los­sa aloit­taa päi­vän iha­nas­ti!

Ko­ris­te­lu al­kaa täh­dis­tä

Si­vu­la ker­too, et­tä hän lait­taa py­häin­päi­väk­si täh­det ik­ku­noi­hin ja li­säi­lee pik­ku­hil­jaa mui­ta­kin va­lo­ja. Jou­lu­kuu­si ote­taan esiin en­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na. Se ko­ris­tel­laan myö­hem­min, kun Sis­ko Si­vu­la on saa­nut pää­tet­tyä, mil­lai­sel­la tee­mal­la men­nään kuu­sen kans­sa.

Ko­ris­tei­ta on ta­loon ker­ty­nyt ai­ka hy­vin vuo­sien var­rel­la. Va­lo­jen ja muun rek­vi­sii­tan li­säk­si Si­vu­lan mie­leen ovat eh­dot­to­mas­ti ku­kat.

– Nii­tä ei voi kos­kaan ol­la lii­kaa. Usein olen­kin saa­nut Timo-Mi­ka­el-puo­li­sol­ta­ni lah­jak­si kau­niin jou­lu­kim­pun, jos­ta ilah­dun joka ker­ta suu­res­ti.

Si­vu­lan per­hees­sä myös kuun­nel­laan jou­lu­mu­siik­kia ja lei­vo­taan eri­lai­sia jou­lu­herk­ku­ja.

– Kuu­le-so­vel­luk­ses­sa on kau­nis­ta ja mo­ni­puo­lis­ta jou­lu­mu­siik­kia, jota on mu­ka­va kuun­nel­la glö­giä mais­tel­len ja uu­sia jou­lu­leh­tiä se­la­ten. Mi­käs sen pa­laut­ta­vam­paa työ­päi­vän jäl­keen.

Asi­oi­ta hy­väl­lä mie­lel­lä

Lap­suu­den­ko­din pe­rin­töä on kar­ja­lan­pii­ra­koi­den lei­po­mi­nen. Ne ovat yleen­sä Si­vu­loi­den en­sim­mäi­set jou­lu­her­kut, joi­ta Ti­mon kans­sa lei­vo­taan “huo­lel­la ja pal­jon”, jot­tei­vät ne pää­si­si lop­pu­maan kes­ken jou­lun.

Sis­ko Si­vu­la myös tut­kii eri­lai­sia jou­lu­lei­von­nais­ten re­sep­te­jä ja ko­kei­lee en­nak­koon nii­tä. Kaik­ki vii­si las­ta­kin ovat in­nok­kai­ta herk­ku­jen lei­po­mi­ses­sa.

Per­heen suo­sik­kei­hin lu­keu­tuu it­se teh­ty pi­pa­ri­tai­ki­na, joka teh­dään pel­käs­tään syö­tä­väk­si.

– Pais­tet­ta­vak­si as­ti pi­pa­rit teh­dään toi­sel­la ker­taa – jos eh­di­tään. Kau­pas­ta­kin nii­tä saa. Jou­lus­ta ei kyl­lä saa teh­dä taak­kaa, et­tä täy­tyi­si teh­dä kaik­ki it­se. Tär­kein­tä on se, et­tä teh­dään asi­oi­ta hy­väl­lä mie­lel­lä, Si­vu­la pai­not­taa.

Juh­lal­li­nen jou­lu­rau­han ju­lis­tus

Si­vu­loil­le jou­lun mer­ki­tys ei suin­kaan ole vain her­kuis­sa ja ul­koi­sis­sa asi­ois­sa. Jou­lui­lo mer­kit­see läm­min­tä yh­des­sä­o­loa per­heen kans­sa ja jou­lun sa­no­man ää­rel­le hil­jen­ty­mis­tä. Sis­ko Si­vu­la ker­too:

– Jou­lu­rau­han ju­lis­tus on juh­lal­li­nen het­ki ko­ti­soh­val­la, kun sitä yh­des­sä kuun­nel­laan ra­di­os­ta. Sii­tä het­kes­tä jou­lu tun­tuu to­del­li­sel­ta, kun jou­lua on odo­tet­tu koko pit­kä ja pi­meä syk­sy.

Pe­rin­tei­siin ta­poi­hin kuu­luu myös jou­lu­aa­ton kirk­ko­käyn­ti ja jou­lu­e­van­ke­liu­min lu­ke­mi­nen en­nen jou­lu­a­te­ri­aa. Ai­van eri­tyi­se­nä het­ke­nä tämä on jää­nyt mie­leen, kun per­he viet­ti vuo­sia sit­ten en­sim­mäis­tä ker­taa jou­lua uu­des­sa ko­dis­sa.

– Het­kes­sä oli läs­nä vah­vaa kii­tol­li­suut­ta ja uu­si kau­nis koti tun­tui suu­rel­ta siu­nauk­sel­ta.

An­ta­mi­sen ja saa­mi­sen iloa

– Jou­lu­na lah­jo­jen an­ta­mi­sen ja saa­mi­sen iloa on vai­kea si­vuut­taa lap­si­per­hees­sä, mut­ta lii­an tär­ke­äk­si nii­den osuus ei sai­si tul­la kui­ten­kaan, huo­maut­taa Si­vu­la.

Eri­tyi­sen rak­kail­ta hä­nel­le ovat tun­tu­neet las­ten kou­lus­sa te­ke­mät käyt­tö­e­si­neet.

– Ja ku­ka­pa ei ha­lu­ai­si muis­taa lä­hei­si­ään pie­nil­lä pa­ke­teil­la! Sii­nä on hyvä muis­tel­la, et­tä an­net­tiin­han Jee­sus-lap­sel­le­kin lah­jo­ja en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na.

Kai­ken kaik­ki­aan Sis­ko Si­vu­la ais­tii jou­lui­lon ol­les­saan lap­suu­den pe­rin­tei­den, luon­non kau­neu­den, jou­lui­sen ko­din ja rak­kai­den lä­heis­ten ym­pä­röi­mä­nä.

– Mut­ta kaik­ki­nen­sa jou­lu an­taa mi­nul­le niin pal­jon, et­tä voi­sin vaik­ka jou­lu­kir­jan täs­tä jos­kus kir­joit­taa, hän heit­tää pil­ke sil­mä­kul­mas­sa.