Pent­ti Ka­ri­la

An­na-Lii­sa Juu­jär­vi muis­te­lee lap­suu­den jou­lu­jen ol­leen so­ta­vuo­sien jäl­keen vaa­ti­mat­to­mia mut­ta läm­min­hen­ki­siä. So­dan vai­ku­tuk­set nä­kyi­vät ky­län ko­deis­sa edel­leen mo­nen­lai­si­na ai­neel­li­si­na puut­tei­na, niin myös hä­nen lap­suu­den­per­hees­sään Käh­kö­sil­lä.

Äi­jän­kor­van ni­vas­sa su­la­ve­si­piir­to nä­kyy vie­lä. Sei­ta­kor­van ko­hi­na poh­joi­sen puo­lel­ta kuu­luu vä­lil­lä hil­je­ten ja taas voi­mis­tu­en. Nä­ky­mä Ke­mi­jo­en tör­mäl­tä jo­el­le on lä­hes pi­meä, lu­mi­nen ja jäi­nen. On jou­lu­aat­toil­ta.

An­na-Lii­sa Juu­jär­vi ker­too:

– Äi­ti­ni täyt­tä­es­sä jou­lu­na 50 vuot­ta saa­tiin kink­kua ja muu­ta hy­vää. Tun­nel­maa ko­hot­ti syn­ty­mä­päi­vän viet­to yh­des­sä jou­lun­vie­ton kans­sa. Isä oli tuo­nut pirt­tiin jou­lu­kuu­sen, sii­nä pa­loi­vat pie­net kynt­ti­lät. Ja kun saa­tiin lah­jak­si ka­ra­mel­le­ja, nii­den kiil­tä­vät pa­pe­rit suo­ris­tet­tiin ja lai­tet­tiin kuu­se­nok­sil­le.

Käh­kö­sil­lä oli yh­dek­sän las­ta, jois­ta kol­me nuo­rin­ta oli vie­lä ko­to­na.

– Muis­tan, et­tä pik­ku­sis­ko­ni kans­sa lau­loim­me kuu­sen juu­rel­la Jou­lu­puu on ra­ken­net­tu. Jou­lu­vir­si­ä­kin lau­let­tiin yh­des­sä. Jou­lu­puk­ki kävi, ja hä­nel­lä oli naa­ma­ri ja su­si­turk­ki pääl­lä. Ää­nes­tä tun­sin pu­kin. Pu­kin tuo­mia lah­jo­ja oli­vat su­kat, tum­put ja jo­ku­nen ka­ra­mel­li. Äi­ti sai syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si tee­kan­nut, lu­et­te­lee Juu­jär­vi.

En­nen jou­lua kou­lul­la pi­det­tiin jou­lu­juh­la. Sin­ne Juu­jär­vi pää­si isän ja äi­din kans­sa he­vo­sel­la kau­em­paa.

– Isä val­jas­ti he­vo­sen sani-reen eteen. Mat­kaa oli kuu­ti­sen ki­lo­met­riä, ai­sa­kel­lo ki­li­si. Pe­ril­lä kou­lun pi­hal­la oli mui­ta­kin he­vo­sia, kym­men­kun­ta hei­nä­tu­pas­ta edes­sään. Nii­den hen­gi­tys höy­ry­si pak­ka­sil­mas­sa.

Juh­la kou­lu­luo­kas­sa aloi­tet­tiin yh­teis­lau­lul­la, opet­ta­ja sä­es­ti har­mo­nil­la. Sen jäl­keen seu­ra­si jou­lu­ai­heis­ta oh­jel­maa: Op­pi­laat lau­sui­vat ru­no­ja ja lau­loi­vat. Myös jou­lu­ku­va­el­ma saa­tiin kuul­la. Juh­lan päät­teek­si saa­pui jou­lu­puk­ki lah­ja­säk­kin­sä kans­sa.

– Puk­ki ja­koi lah­jat ja toi­vot­ti hy­vää jou­lua kai­kil­le. Jo­kai­nen sai pie­nen pul­la­pus­sin ja kark­kia sekä jou­lu­kor­tin. Muis­tan, et­tä juh­la oli har­ras ja mie­leen­pai­nu­va.

Juu­jär­vi muis­te­lee kai­hol­la lap­suut­taan, vaik­ka sil­loin oli­kin pal­jon köy­hyyt­tä.

– Ko­ti­ni oli pie­ni pie­nes­sä ky­läs­sä. Koko kylä on jää­nyt myö­hem­min ve­den al­le, kun voi­ma­lai­tos ra­ken­net­tiin. Näin kun ikään­tyy, muis­tot pu­keu­tu­vat kul­ta­ke­hyk­siin.

Käh­kö­sen pir­tis­sä käy­dään yö­le­vol­le. Joki vain ko­hi­see kai­ken­kat­ta­van hil­jai­suu­den kes­kel­lä. Tum­mal­le yö­tai­vaal­le syt­ty­vät kirk­kai­na lois­ta­vat täh­det. On jou­lu­yö.