JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Lukijan joulukertomus: Siskojoulu

Puhutaan maasta ja taivaasta
22.12.2020 6.15

Juttua muokattu:

18.12. 10:52
2020121810521020201222061500

Vii­me jou­lun al­la sis­kol­ta tuli vas­tus­ta­ma­ton eh­do­tus: ”Tule jou­luk­si Hel­sin­kiin!” Siis­pä ka­pu­sin kis­ko­bus­siin lu­mi­ses­sa Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Jo­en­suus­ta ete­lään mat­kaa­vas­sa ju­nas­sa oli hy­vin ti­laa, kun muu kan­sa va­el­si enim­mäk­seen päin­vas­tai­seen suun­taan. Kis­ko­jen kolk­kees­sa oli ai­kaa lä­he­tel­lä jou­lu­ter­veh­dyk­siä ys­tä­vil­le ja ot­taa muu­ta­mat no­ko­set.

Hel­sin­gis­sä nur­mi vi­han­noi ja mi­nun sy­dä­mes­sä­ni lii­kus­ke­li jou­lu. Siel­lä se pe­sii ym­pä­ri vuo­den, mut­ta vuo­den lo­pul­la se kas­vaa isoim­mak­si ja on ak­tii­vi­sim­mil­laan.

Uu­den aa­mun val­je­tes­sa las­ta­sim­me re­pun eväil­lä ja läh­dim­me Nuuk­si­on vih­re­ään hä­mä­rään. Puro so­li­si ja maas­sa pöt­köt­tä­väs­tä puus­ta kas­voi orans­si röy­he­lö­reu­nai­nen sie­ni kuin jou­lu­ko­ris­tee­na. Kuu­sien ok­sat ki­mal­te­li­vat kos­teu­des­ta, ei­kä po­luil­la ol­lut tun­gos­ta.

Sa­ma­na il­ta­na sa­tu­loim­me val­ke­at rat­sum­me eli pump­pa­sim­me sis­kon pol­ku­pyö­rien ku­mei­hin il­maa ja ka­rau­tim­me lau­la­maan kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja val­koi­seen tii­li­kirk­koon jon­ne­kin Lin­nan­mä­en lie­peil­le.

Aat­to­na­kin rat­suil­le oli käyt­töä, kun vii­le­tim­me vä­liin rin­na­tus­ten, vä­liin pe­rä­tys­ten Temp­pe­li­au­ki­on kir­kon har­tau­teen. Ku­va­el­man nuo­ri Ma­ria hoi­va­si Jee­sus-vau­vaa niin hel­lin ot­tein, et­tä Bet­le­hem tuli ai­van luo.

Jou­lu­päi­vän ilo keik­kui Mei­kol­la, kun kier­sim­me jär­ven ran­ta­kal­li­oi­ta ja met­sä­pol­ku­ja sis­kon ja hä­nen ys­tä­vän­sä kans­sa. Vih­re­än ja har­maan sä­vy­jä tar­joi­le­va mai­se­ma oli vii­leä ja viih­tyi­sä ret­ki­kah­vi­lam­me.

Il­ta­ky­lään kut­suim­me ve­li­po­jan. Sis­kon kans­sa he rat­koi­vat pa­ko­huo­ne­pe­lin pul­mia ja päh­ki­nöi­tä. Mi­nul­la oli sil­lä het­kel­lä otol­li­sin osa syr­jäs­tä­kat­so­ja­na. Ul­ko­na eli jou­lu­kuun pi­meys, mut­ta si­säl­lä oli läm­min­tä, hä­mä­rää ja ruo­kai­saa.

Uu­si jou­lu on taas tuos­sa tuo­ki­os­sa, vaik­ka olo­suh­teet ovat eri­koi­set. Eh­kä et­sin jol­ta­kul­ta tut­ta­val­ta lai­nak­si toi­set kun­non pit­kät ja le­ve­ät si­va­kat sil­tä va­ral­ta, et­tä sis­ko pys­tyi­si­kin saa­pu­maan jou­lu­seu­rak­se­ni Poh­jois-Kar­ja­laan. Sa­lol­la on var­mas­ti sen ver­ran lun­ta, et­tä pää­sem­me jou­lu­hiih­dol­le.