JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Adventti muistuttaa Kristuksen saapumisesta

Sana sunnuntaiksi
8.12.2024 6.00

Juttua muokattu:

4.12. 13:15
2024120413150020241208060000

Mat­ti Hyry

Seu­ra­kun­nan tu­lee kär­si­väl­li­ses­ti kil­voi­tel­len odot­taa Kris­tuk­sen tu­loa. Hä­dän ja syyl­li­syy­den kes­kel­le on saa­tu iloa ja toi­voa tuo­va lu­paus pe­las­tuk­sen ajas­ta.

En­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na Jee­sus tu­lee rat­sas­ta­en koh­ti Je­ru­sa­le­mia. Kan­sa ter­veh­tii hän­tä Hoo­si­an­naa lau­la­en. Toi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai muis­tut­taa Kris­tuk­sen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­ta ai­ko­jen lo­pul­la. Päi­vän teks­tit avaa­vat tätä to­del­li­suut­ta ja sa­mal­la us­kon­tun­nus­tuk­sen lau­set­ta ”ja on ker­ran tu­le­va tuo­mit­se­maan elä­viä ja kuol­lei­ta”.

Lo­pu­na­jois­ta ker­to­vat mer­kit

Sun­nun­tain teks­tin he­rät­te­lyyn kuu­lu­vat Jee­suk­sen ker­to­mat lo­pu­nai­ko­jen mer­kit. En­nen Kris­tuk­sen tois­ta tu­le­mis­ta tai­vai­den voi­mat järk­ky­vät, ih­mi­set la­maan­tu­vat pe­los­ta ja kaik­ki miet­ti­vät, mi­ten ih­mis­kun­nan käy. Al­ku­kie­len pel­koa tar­koit­ta­va sana apop­syk­hein (kreik.) voi mer­ki­tä sekä ’pyör­tyä’ et­tä ’kuol­la’.

Täl­lai­sia merk­ke­jä on help­po näh­dä ym­pä­ril­läm­me. Eri­tyi­ses­ti ih­mis­kun­nan ti­las­ta ol­laan eh­kä enem­män huo­lis­saan kuin kos­kaan. Glo­baa­lit uhat liit­ty­vät il­mas­ton läm­pe­ne­mi­seen ja ah­dis­tus yk­sit­täi­sel­lä ih­mi­sel­lä nou­see ky­vyt­tö­myy­des­tä vai­kut­taa asi­oi­den kul­kuun. Teks­tin ää­rel­lä he­rää­kin ky­sy­mys, kuin­ka moni ny­kyih­mi­nen tu­lee aja­tel­leek­si, et­tä kai­ken Jee­suk­sen ker­to­man ta­ka­na on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­ma ja lo­pul­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan mur­tau­tu­mi­nen kaik­kien näh­tä­väk­si. Sa­mal­la heti täy­tyy li­sä­tä, et­tä tämä to­si­a­sia ei pois­ta ih­mi­sen vas­tuu­ta luo­ma­kun­nan hoi­ta­ja­na.

Ju­ma­lal­la on oma suun­ni­tel­man­sa

Teks­ti esit­tää iki­ai­kai­sen ky­sy­myk­sen: Mis­sä juu­ri sinä olet? On­ko si­nun asi­a­si Ju­ma­lan edes­sä kun­nos­sa, jos mei­dän ai­kam­me lop­puu? Sik­si päi­vän teks­ti on myös voi­ma­kas ke­ho­tus pa­ran­nuk­seen. Pa­ran­nuk­sen vas­ta­koh­ta­na on paa­tu­mus ja tur­tu­mus, jos­ta teks­ti va­roit­taa. Jo­kai­sen päi­vän ai­nut­ker­tai­suus voi hel­pos­ti unoh­tua. Unoh­de­taan myös elä­män lah­ja­luon­ne ja se, et­tä se on tar­koi­tet­tu elet­tä­väk­si Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä luo­ma­kun­taa var­jel­len ja lä­him­mäis­tä pal­vel­len.

Ih­mi­nen voi tur­rut­taa it­sen­sä ar­jen huo­lil­la tai al­ko­ho­lil­la unoh­ta­en, et­tä Ju­ma­lal­la on oma suun­ni­tel­man­sa, jon­ka hän var­mas­ti to­teut­taa. Sa­mal­la hän on lu­van­nut ol­la kans­sam­me ja pi­tää meis­tä huol­ta.

Us­ko tuo tur­van

Päi­vän epis­to­la ke­hot­taa kris­tit­ty­jä: ”Pi­tä­kää aja­tuk­sen­ne kirk­kai­na ja pan­kaa täy­si toi­von­ne sii­hen ar­moon, joka teil­le an­ne­taan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen il­mes­ty­es­sä” (1. Piet. 1:13). Ih­mi­nen on tur­vas­sa, kun elää evan­ke­liu­min lah­joit­ta­man us­kon ja ar­mon va­ras­sa. Sil­loin syn­nit an­ne­taan an­teek­si ja Jee­suk­sen an­sio lu­e­taan puh­tau­dek­si, ei­kä tuo­mi­o­ta tar­vit­se pe­lä­tä. Oi­ke­aa val­miut­ta ja va­rau­tu­mis­ta on pa­e­ta joka päi­vä Ju­ma­lan ar­mon ja lau­peu­den tur­viin. Tätä tur­vaa Pyhä Hen­ki opet­taa us­kon kaut­ta, ja sama tur­va on tar­jol­la kai­kil­le kai­paa­vil­le.

Us­kon tuo­man tur­van va­ras­sa Kris­tuk­sen toi­nen tu­le­mi­nen on va­pau­tuk­sen päi­vä, jota saa odot­taa le­vol­li­ses­ti. Teks­tin sana ”tämä su­ku­pol­vi” on­kin tul­kit­ta­vis­sa us­ko­vais­ten jou­kok­si, joka Ju­ma­lan tur­vis­sa koh­taa vii­mei­sen päi­vän. Ha­lu­at­han si­nä­kin kuu­lua tä­hän jouk­koon?

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 21:25–33 (34–36)

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Au­rin­gos­sa, kuus­sa ja täh­dis­sä nä­kyy merk­ke­jä. Me­ren aal­lot pau­haa­vat jy­lis­ten, ja maan pääl­lä ovat kan­sat ah­dis­tuk­sen ja epä­toi­von val­las­sa. Kaik­ki la­maan­tu­vat pe­los­ta odot­ta­es­saan sitä, mikä on koh­taa­va ih­mis­kun­taa, sil­lä tai­vai­den voi­mat järk­ky­vät. Sil­loin näh­dään Ih­mi­sen Po­jan tu­le­van pil­ven pääl­lä suu­res­sa voi­mas­saan ja kirk­kau­des­saan. Kun nuo ta­pah­tu­mat al­ka­vat, nos­ta­kaa roh­ke­as­ti pään­ne pys­tyyn, sil­lä tei­dän va­pau­tuk­sen­ne on lä­hel­lä.”

Hän esit­ti heil­le myös ver­tauk­sen: ”Kat­so­kaa vii­ku­na­puu­ta, tai mitä puu­ta ta­han­sa. Kun nä­et­te sen puh­ke­a­van leh­teen, te tie­dät­te il­man muu­ta, et­tä kesä on jo lä­hel­lä. Sa­mal­la ta­voin te näh­des­sän­ne tä­män ta­pah­tu­van tie­dät­te, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on lä­hel­lä. To­ti­ses­ti: tämä su­ku­pol­vi ei ka­toa en­nen kuin kaik­ki tämä ta­pah­tuu. Tai­vas ja maa ka­to­a­vat, mut­ta mi­nun sa­na­ni ei­vät ka­toa.”

(”Pi­tä­kää va­ran­ne, et­tei­vät juo­pot­te­lu ja päih­ty­mys tai jo­ka­päi­väi­sen elä­män huo­let tur­ru­ta tei­tä, niin et­tä se päi­vä yl­lät­tää tei­dät niin kuin an­sa. Sitä päi­vää ei väl­tä yk­si­kään, joka maan pääl­lä elää. Py­sy­kää siis ala­ti val­veil­la ja ru­koil­kaa it­sel­len­ne voi­maa, jot­ta sel­vi­äi­sit­te kai­kes­ta sii­tä, mikä on ta­pah­tu­va, ja kes­täi­sit­te Ih­mi­sen Po­jan edes­sä.”)