Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Pro­fee­tan en­nus­tus Mes­si­aas­ta to­teu­tui, ja sik­si ih­mi­sil­lä on myös tänä päi­vä­nä mah­dol­li­suus us­koa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun evan­ke­liu­min kaut­ta omat syn­tin­sä an­teek­si.

Jul­ki­sen toi­min­tan­sa al­ku­vai­hees­sa Jee­sus kä­väi­si ko­ti­kau­pun­gis­saan Na­sa­re­tis­sa. Hän oli viet­tä­nyt siel­lä lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa. Kau­pun­gin asuk­kaat oli­vat hä­nel­le tut­tu­ja, ja hän oli heil­le tut­tu. Hä­net tun­net­tiin Joo­se­fin ja Ma­ri­an poi­ka­na.

Jee­suk­sel­la oli lap­ses­ta saak­ka ta­pa­na käy­dä sy­na­go­ga­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa (Luuk. 4:16). Ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa lu­et­tiin pe­rin­tei­ses­ti kak­si Raa­ma­tun teks­tiä, toi­nen Moo­sek­sen kir­jois­ta ja toi­nen pro­fee­tois­ta. Sen li­säk­si rab­bit opet­ti­vat ja se­lit­ti­vät kir­joi­tuk­sia.

Lie­nee­kö Jee­suk­sen Raa­ma­tun tun­te­mus ja kiin­nos­tus sen kir­joi­tuk­siin pe­räi­sin jo lap­suu­des­ta? Kun hän 12-vuo­ti­aa­na kävi Je­ru­sa­le­min sy­na­go­gas­sa van­hem­pien­sa kans­sa, hän unoh­tui kirk­koon kes­kus­te­le­maan op­pi­nei­den kans­sa. Rab­bit ja kan­sa ih­met­te­li­vät hä­nen Raa­ma­tun tie­tout­taan, ”ym­mär­rys­tään ja hä­nen an­ta­mi­aan vas­tauk­sia” (Luuk. 2:47).

Jee­sus teks­tin­lu­ki­ja­na

Ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa sy­na­go­gan esi­mies saat­toi kut­sua jon­kun läs­nä­o­li­jois­ta lu­ke­maan pro­feet­ta­teks­tin. Evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, et­tä täl­lä ker­taa Jee­sus sai tä­män teh­tä­vän. Hä­nel­le ojen­net­tiin pro­feet­ta Je­sa­jan kir­ja­kää­rö. Hän ava­si sen ja löy­si koh­dan, jos­sa oli Mes­si­aan tu­los­ta ker­to­va lu­paus. Teks­ti ker­toi siis hä­nes­tä it­ses­tään, Jee­suk­ses­ta.

Kir­jan mu­kaan Mes­si­aan tul­les­sa köy­hät saa­vat kuul­la hy­vän sa­no­man, van­geil­le ju­lis­te­taan va­pau­tus, so­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja sor­re­tut va­pau­te­taan. Tämä oli Her­ran rie­mu­vuo­den sa­no­maa.

Va­pau­tuk­sen ai­ka

Juu­ta­lai­set viet­ti­vät joka vii­des­kym­me­nes vuo­si rie­mu­vuot­ta. Rie­mu­vuo­si oli an­teek­si­an­ta­muk­sen ja va­pau­tuk­sen vuo­si. Tuo­na vuon­na va­pau­tet­tiin or­jak­si it­sen­sä myy­neet is­ra­e­li­lai­set. Myy­dyt pe­rin­tö­maat pa­lau­tet­tiin omis­ta­jil­leen. Rie­mu­vuo­si mer­kit­si myös täy­del­lis­tä le­poa maal­le, kar­jal­le ja ih­mi­sil­le. (3. Moos. 25:10–13.)

Jee­sus ju­lis­ti Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa Je­sa­jan en­nus­tuk­seen liit­ty­en, et­tä hä­net on lä­he­tet­ty ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, an­teek­si­an­ta­muk­sen tuo­maa va­paut­ta. Jee­sus ju­lis­ti: ”Tä­nään, tei­dän kuul­ten­ne, on tämä kir­joi­tus käy­nyt to­teen.”

”Ot­ta­kaa Ju­ma­lan ar­mo vas­taan”

Rie­mu­vuo­den, an­teek­si­an­ta­muk­sen ja va­pau­tuk­sen sa­no­ma on läs­nä ai­na siel­lä, mis­sä Jee­sus ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa ovat, ei vain joka vii­des­kym­me­nes vuo­si. Hen­gel­li­ses­ti köy­hät saa­vat syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa kuul­la ilo­sa­no­man, syn­nin kah­lit­se­mat van­git ar­mah­de­taan, hen­gel­li­ses­ti so­keil­le ava­taan us­kon kaut­ta tai­vaan tie ja sor­re­tut, rik­ki­re­vi­tyt ja alas­pai­ne­tut saa­vat us­kon kaut­ta toi­von.

Paa­va­lin ta­voin myös tä­män ajan Ju­ma­lan lap­set muis­tut­ta­vat, et­tä tä­nään­kin tuo kaik­ki on tot­ta; rie­mu­vuo­si on juu­ri nyt. ”Ju­ma­lan työ­to­ve­rei­na me ve­to­am­me tei­hin: ot­ta­kaa Ju­ma­lan ar­mo vas­taan niin, et­tei se jää tur­hak­si! Hän­hän sa­noo: – – Oi­ke­al­la het­kel­lä olen kuul­lut si­nua, pe­las­tuk­sen päi­vä­nä olen tuo­nut si­nul­le avun. Juu­ri nyt on oi­kea het­ki, juu­ri nyt on pe­las­tuk­sen päi­vä.” (2. Kor. 6:1–2.) Tä­nään on vie­lä ar­mon päi­vä; Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on vie­lä tä­nään kes­kel­läm­me.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 4:16–21

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus tuli Na­sa­re­tiin, mis­sä hän oli kas­va­nut, ja meni sa­pat­ti­na ta­pan­sa mu­kaan sy­na­go­gaan. Hän nou­si lu­ke­maan, ja hä­nel­le ojen­net­tiin pro­feet­ta Je­sa­jan kir­ja. Hän ava­si kir­ja­kää­rön ja löy­si sen koh­dan, jos­sa sa­no­taan: – Her­ran hen­ki on mi­nun yl­lä­ni, sil­lä hän on voi­del­lut mi­nut. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut il­moit­ta­maan köy­hil­le hy­vän sa­no­man, ju­lis­ta­maan van­gi­tuil­le va­pau­tus­ta ja so­keil­le nä­kön­sä saa­mis­ta, pääs­tä­mään sor­re­tut va­pau­teen ja ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta. Hän kää­ri kir­jan ko­koon, an­toi sen avus­ta­jal­le ja is­tuu­tui. Kaik­ki, jot­ka sy­na­go­gas­sa oli­vat, kat­soi­vat tark­kaa­vas­ti hä­neen. Hän al­koi pu­hua heil­le: ”Tä­nään, tei­dän kuul­ten­ne, on tämä kir­joi­tus käy­nyt to­teen.”

Bib­lia: Ja tuli Nat­sa­re­tiin, kus­sa hän kas­va­tet­tu oli, ja meni ta­pan­sa jäl­keen sab­ba­tin päi­vä­nä sy­na­go­gaan, ja nou­si lu­ke­maan. Ja hä­nel­le an­net­tiin Je­sai­as prop­he­tan Raa­mat­tu. Ja kuin hän Raa­ma­tun ava­si, löy­si hän sen pai­kan, kus­sa kir­joi­tet­tu on: Her­ran Hen­ki on mi­nun pääl­lä­ni, sen­täh­den on hän mi­nut voi­del­lut ja lä­het­tä­nyt mi­nun saar­naa­maan köy­hil­le hy­vää sa­no­maa, pa­ran­ta­maan sär­je­tyi­tä sy­dä­miä, saar­naa­maan van­geil­le lu­nas­tus­ta ja so­keil­le nä­kön­sä jäl­leen saa­mis­ta, sär­je­tyi­tä va­pau­teen saat­ta­maan, Saar­naa­maan Her­ran otol­lis­ta vuot­ta. Ja kun hän pani Raa­ma­tun kiin­ni, an­toi hän sen pal­ve­li­al­le ja is­tui, ja kaik­kein sil­mät, jot­ka sy­na­go­gas­sa oli­vat, kat­se­li­vat hä­nen pääl­len­sä. Ja hän ru­pe­si heil­le sa­no­maan: tä­nä­pä­nä on tämä kir­joi­tus täy­tet­ty, jon­ka te nyt kuu­let­te.