Juk­ka Mä­ke­lä

Kok­ko­la

Poh­jan­maan ran­nik­ko­seu­dul­le suun­tau­tu­neel­la lä­he­tys­mat­kal­la oli kuul­ta­va­na Ju­ma­lan sa­naa suo­mek­si ja ruot­sik­si.

Kok­ko­lan Kaar­le­lan kir­kos­sa jär­jes­tet­tiin vii­me kuus­sa SRK:n kak­si­kie­li­set lä­he­tys­seu­rat. Ti­lai­suu­teen ko­koon­tui run­saat 50 kuu­li­jaa.

Seu­rois­sa pal­ve­li­vat pu­hu­ji­na ruot­sik­si Kari Huh­ta­la Sot­ka­mos­ta ja suo­mek­si Juha Paa­na­nen Kem­pe­lees­tä. Paa­na­nen tulk­ka­si Huh­ta­lan pu­heen suo­mek­si.

Jee­sus an­toi lä­he­tys­käs­kyn

Huh­ta­la oli va­lin­nut pu­heen­sa poh­jak­si Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min kuu­den­nen lu­vun ja­keet 60–69. Teks­tis­sä Jee­sus opet­taa Ka­per­nau­min sy­na­go­gas­sa, ja hä­nen sa­nan­sa he­rät­tä­vät kuu­li­jois­sa är­ty­mys­tä. Moni koki pu­heen ko­vak­si ja läh­ti pois.

Huh­ta­la nos­ti esiin koh­dan, jos­sa Jee­sus ky­syy ope­tus­lap­sil­taan: “Louk­kaa­ko tämä tei­tä? – – Ai­ot­te­ko te­kin läh­teä?” Pie­ta­ri vas­taa: ”Her­ra, ke­nen luo me me­ni­sim­me? Si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat.”

Huh­ta­la ver­ta­si Raa­ma­tun teks­tin ti­lan­net­ta ny­ky­ai­kaan. Hä­nen mu­kaan­sa aja­tus sii­tä, et­tei au­tuus ole ih­mi­sen oma va­lin­ta, he­rät­tää vas­tus­tus­ta myös tänä päi­vä­nä.

– Ih­mi­set saat­ta­vat sa­noa us­ko­van­sa, mut­ta omal­la ta­val­laan, hän ku­va­si.

Pu­hees­saan Huh­ta­la ker­toi myös ko­ke­muk­sen van­ki­la­lä­he­tys­työs­tä. Pie­nes­sä kuu­li­ja­jou­kos­sa yk­si osal­lis­tu­ja oli ky­sy­nyt: ”Mil­lä val­tuuk­sil­la te näi­tä saar­naat­te?” Vas­tauk­sek­si Huh­ta­la toi esiin kris­til­li­sen lä­he­tys­työn pe­rus­tan: Jee­suk­sen an­ta­man lä­he­tys­käs­kyn.

Us­ko tuo tur­vaa

Juha Paa­na­nen kä­sit­te­li pu­hees­saan Hep­re­a­lais­kir­jeen 11. lu­vun ja­kei­ta 1–6. Hän ku­va­si nii­den tii­vis­tä­vän us­kon kes­kei­sen si­säl­lön.

– Mut­ta us­ko on vah­va us­kal­lus nii­hin, joi­ta toi­vo­taan, ja ei nä­ky­mät­tö­mis­tä epäi­le, Paa­na­nen si­tee­ra­si.

Paa­na­nen ver­ta­si rip­pi­kou­lua us­kon ”op­pi­kou­luun”, jos­sa pe­reh­dy­tään Raa­ma­tun mu­kai­sen kris­til­li­sen us­kon pe­rus­tei­siin. Hän viit­ta­si yh­te­nä kes­kei­se­nä pe­rus­tee­na ker­to­muk­seen lu­kit­tu­jen ovien ta­ka­na an­ne­tus­ta teh­tä­väs­tä ju­lis­taa evan­ke­liu­mia.

Pu­heen­sa lo­pus­sa Paa­na­nen si­vu­si ajan­koh­tai­sia kes­kus­te­lu­nai­hei­ta, ku­ten avi­o­liit­toa, avi­oe­roa ja saar­na­vi­ran hoi­ta­mis­ta. Hän ko­ros­ti lap­se­no­mai­sen us­kon mer­ki­tys­tä ja muis­tut­ti Jee­suk­sen aset­ta­neen lap­set us­kon esi­ku­vik­si.

– Ju­ma­la et­sii yhä sär­jet­ty­jä sy­dä­miä, mut­ta il­man us­koa ar­moa ei voi ot­taa vas­taan. Lap­sil­la on lap­sen us­ko, me ai­kui­set voim­me tur­va­ta seu­ra­kun­taan ja Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­seen evan­ke­liu­miin, Paa­na­nen lo­pet­ti.

Olem­me kyl­vä­jiä

Seu­ra­vä­ki sai kuul­la lä­he­tys­seu­rois­sa tur­val­lis­ta us­kon ydin­sa­no­maa, evan­ke­liu­mia. Ti­lai­suu­den lo­puk­si Huh­ta­la ja Paa­na­nen ker­toi­vat vie­rail­leen­sa sa­mal­la mat­kal­la myös Pie­tar­saa­ren Ma­ri­a­hem­me­tis­sä ja Kruu­nu­pyyn Sand­bac­kan pal­ve­lu­ta­los­sa, jois­sa oli niin ikään jär­jes­tet­ty lä­he­tys­seu­rat. Kuu­li­joi­ta oli mo­lem­mis­sa pai­kois­sa ol­lut ilah­dut­ta­vas­ti. Pu­hu­jat ku­va­si­vat it­se­ään kyl­vä­jik­si, mut­ta to­te­si­vat, et­tä kas­vun an­taa Ju­ma­la.

Näi­den seu­ro­jen paik­ka­na toi­mi­nut Kaar­le­lan kirk­ko on yk­si Poh­jan­maan seit­se­mäs­tä kes­ki­ai­kai­ses­ta ki­vi­kir­kos­ta. Sen van­him­mat osat ajoit­tu­vat 1460-lu­vul­le. Ny­kyi­sen ris­ti­muo­ton­sa kirk­ko sai 1700-lu­vun lo­pul­la, jol­loin seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra­na toi­mi tun­net­tu yh­teis­kun­nal­li­nen vai­kut­ta­ja An­ders Chy­de­nius.

Lue vii­me vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä myös kak­si­kie­li­ses­sä lä­he­tys­työs­sä toi­mi­vien haas­tat­te­lut.