Esa Käh­kö­nen

Ih­mi­nen voi pe­las­tua ja saa­da ian­kaik­ki­sen elä­män vain us­ko­mal­la omat syn­tin­sä an­teek­si Ju­ma­lan Po­jan so­vi­tus­työn kaut­ta.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi ker­too rik­kaas­ta mie­hes­tä, joka tu­lee juok­su­jal­kaa Jee­suk­sen luo, pol­vis­tuu hä­nen eteen­sä ja esit­tää Jee­suk­sel­le ky­sy­myk­sen: ”Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?”

Jee­suk­sen ra­kas­ta­va kat­se

Jee­sus vas­taa mie­hen esit­tä­mään ky­sy­myk­seen ot­ta­mal­la pu­heek­si Moo­sek­sen lain. Ri­kas mies ker­too nou­dat­ta­neen­sa lain käs­ky­jä nuo­res­ta pi­tä­en. Lain käs­ky­jä nou­dat­ta­mal­la hän ei kui­ten­kaan ole saa­vut­ta­nut si­säis­tä var­muut­ta sii­tä, pe­rii­kö hän ian­kaik­ki­sen elä­män.

Jee­sus nä­kee mie­hen si­sim­pään saak­ka ja tie­tää, et­tä tä­män sy­dän on kiin­ty­nyt omai­suu­teen. Jee­sus kat­sah­taa mies­tä ja sa­noo ra­kas­ta­vas­ti hä­nel­le: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua.”

Jee­suk­sen vas­taus osoit­taa, et­tä laki vaa­tii täy­del­li­syyt­tä. Tä­män to­tuu­den edes­sä ri­kas mies ym­mär­tää, et­tei hän ole ra­kas­ta­nut Ju­ma­laa kai­kes­ta sy­dä­mes­tään ei­kä lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään. Omai­suu­des­ta on tul­lut hä­nel­le epä­ju­ma­la, jos­ta hän ei ole val­mis luo­pu­maan läh­te­äk­seen seu­raa­maan Jee­sus­ta. Hän pois­tuu su­rul­li­se­na Jee­suk­sen luo­ta.

Evan­ke­liu­mi kut­suu ar­mon al­le

Kun ih­mi­nen yrit­tää ta­voi­tel­la pe­las­tus­ta hy­vää te­ke­mäl­lä ja pa­haa vält­tä­mäl­lä, hän kul­kee oman­van­hurs­kau­den tie­tä. Vaik­ka tä­män tien kul­ki­ja luu­lee pal­ve­le­van­sa Ju­ma­laa ja nou­dat­ta­van­sa hä­nen käs­ky­jään, hän to­si­a­si­as­sa hyl­kää Kris­tuk­sen so­vin­to­työn mer­ki­tyk­sen (Gal. 2:21).

Paa­va­li opet­taa, et­tei ku­kaan voi tul­la Ju­ma­lan edes­sä van­hurs­kaak­si lain käs­ky­jä nou­dat­ta­mal­la, vaan lain teh­tä­vä­nä on opet­taa ih­mis­tä tun­te­maan, mitä on syn­ti (Room. 3:20). Pe­las­tu­mi­nen on mah­dol­lis­ta vain us­ko­mal­la Jee­suk­seen, joka on täyt­tä­nyt Ju­ma­lan lain ih­mis­ten puo­les­ta.

Us­kon saa­mis­ta var­ten Ju­ma­lan Poi­ka on lä­het­tä­nyt seu­raa­jan­sa saar­naa­maan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi kut­suu ih­mis­tä omien te­ko­jen tiel­tä Kris­tuk­sen luok­se ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen osal­li­suu­teen.

Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta

Jee­sus kään­tyy, kat­soo ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noo heil­le: ”Kuin­ka vai­kea on nii­den, jot­ka pal­jon omis­ta­vat, pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan!” Ope­tus­lap­set häm­mäs­te­le­vät hä­nen sa­no­jaan, mut­ta Jee­sus jat­kaa: ”Lap­se­ni, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on to­del­la vai­kea pääs­tä. Hel­pom­pi on ka­me­lin men­nä neu­lan­sil­mäs­tä kuin rik­kaan pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.”

Kun ope­tus­lap­set ih­met­te­le­vät, kuka sit­ten voi pe­las­tua, Jee­sus kat­soo taas ope­tus­lap­si­aan ja sa­noo: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.” Vain Ju­ma­la voi lah­joit­taa ih­mi­sel­le ian­kaik­ki­sen elä­män. Ian­kaik­ki­nen elä­mä on Ju­ma­lan ar­mo­lah­ja Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, mei­dän Her­ras­sam­me (Room. 6:23).

Kris­tuk­sen omil­le on lu­vat­tu pe­rin­tö, joka ei tur­mel­lu, ei tah­raan­nu ei­kä kuih­du: ”Se on va­rat­tu­na teil­le tai­vais­sa, ja voi­mal­laan Ju­ma­la var­je­lee tei­dät us­kos­sa, niin et­tä te saa­vu­tat­te pe­las­tuk­sen, joka on val­mii­na saa­tet­ta­vak­si il­mi lo­pu­nai­ka­na” (1. Piet. 1:4–5).

Evan­ke­liu­mi: Mark. 10:17–27

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus läh­ti jat­ka­maan mat­kaan­sa, muu­an mies tuli juok­su­jal­kaa, pol­vis­tui hä­nen eteen­sä ja ky­syi: ”Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?” Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”Mik­si sa­not mi­nua hy­väk­si? Ai­no­as­taan Ju­ma­la on hyvä, ei ku­kaan muu. Käs­kyt sinä tie­dät: älä tapa, älä tee avi­o­ri­kos­ta, älä va­ras­ta, älä to­dis­ta val­heel­li­ses­ti, älä riis­tä toi­sel­ta, kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si.” ”Opet­ta­ja, kaik­kea tätä olen nou­dat­ta­nut nuo­res­ta pi­tä­en”, vas­ta­si mies. Jee­sus kat­sah­ti hä­neen, ra­kas­ti hän­tä ja sa­noi: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua.” Mies syn­kis­tyi näis­tä sa­nois­ta. Hän läh­ti su­rul­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta. Jee­sus kään­tyi, kat­soi ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noi: ”Kuin­ka vai­kea on­kaan nii­den, jot­ka pal­jon omis­ta­vat, pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan!” Ope­tus­lap­set häm­mäs­te­li­vät hä­nen sa­no­jaan, mut­ta Jee­sus jat­koi: ”Lap­se­ni, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on to­del­la vai­kea pääs­tä. Hel­pom­pi on ka­me­lin men­nä neu­lan­sil­mäs­tä kuin rik­kaan pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.” Ope­tus­lap­set oli­vat yhä enem­män ih­meis­sään ja ky­se­li­vät toi­sil­taan: ”Kuka sit­ten voi pe­las­tua?” Jee­sus kat­soi hei­hin ja sa­noi: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.”

Bib­lia: Kun Jee­sus läh­ti jat­ka­maan mat­kaan­sa, muu­an mies tuli juok­su­jal­kaa, pol­vis­tui hä­nen eteen­sä ja ky­syi: ”Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?” Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”Mik­si sa­not mi­nua hy­väk­si? Ai­no­as­taan Ju­ma­la on hyvä, ei ku­kaan muu. Käs­kyt sinä tie­dät: älä tapa, älä tee avi­o­ri­kos­ta, älä va­ras­ta, älä to­dis­ta val­heel­li­ses­ti, älä riis­tä toi­sel­ta, kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si.” ”Opet­ta­ja, kaik­kea tätä olen nou­dat­ta­nut nuo­res­ta pi­tä­en”, vas­ta­si mies. Jee­sus kat­sah­ti hä­neen, ra­kas­ti hän­tä ja sa­noi: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua.” Mies syn­kis­tyi näis­tä sa­nois­ta. Hän läh­ti su­rul­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta. Jee­sus kään­tyi, kat­soi ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noi: ”Kuin­ka vai­kea on­kaan nii­den, jot­ka pal­jon omis­ta­vat, pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan!” Ope­tus­lap­set häm­mäs­te­li­vät hä­nen sa­no­jaan, mut­ta Jee­sus jat­koi: ”Lap­se­ni, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on to­del­la vai­kea pääs­tä. Hel­pom­pi on ka­me­lin men­nä neu­lan­sil­mäs­tä kuin rik­kaan pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.” Ope­tus­lap­set oli­vat yhä enem­män ih­meis­sään ja ky­se­li­vät toi­sil­taan: ”Kuka sit­ten voi pe­las­tua?” Jee­sus kat­soi hei­hin ja sa­noi: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.”