JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus valitsi seuraajansa

Sana sunnuntaiksi
28.4.2024 6.00

Juttua muokattu:

22.4. 13:13
2024042213133020240428060000

Minna Impola

Minna Impola

Mik­ko Fa­ger

Jee­sus piti Isän­sä käs­kyn ja py­syi hä­nen rak­kau­des­saan. Hän ke­hot­taa yhä py­sy­mään vah­va­na Ju­ma­lan rak­kau­des­sa.

Kes­kus­te­lum­me ovat usein hy­vin tun­teik­kai­ta, kun hy­väs­te­lem­me rak­kai­ta ys­tä­vi­äm­me ja lä­hei­si­äm­me. Saa­tam­me jou­tua heis­tä eroon pit­käk­si­kin ai­kaa, jos­kus lo­pul­li­ses­ti. Ero­tes­sa muis­te­lem­me ys­tä­vyy­den ko­ho­koh­tia ja elä­män­ti­lan­tei­ta, joi­ta tu­lem­me kai­paa­maan.

Jee­sus pu­hui rak­kaas­ti

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus pu­hui ope­tus­lap­sil­leen hy­vin rak­kaas­ti, kun hän val­mis­ti hei­tä koh­taa­maan ti­lan­teen, et­tä hän tu­li­si pian me­ne­mään pois. ”Lap­se­ni, enää vä­hän ai­kaa minä olen tei­dän kans­san­ne” (Joh. 13:33). Sa­mal­la hän roh­kai­si hei­tä us­ko­maan: ”Äl­köön sy­dä­men­ne ol­ko le­vo­ton. Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun” (Joh. 14:1).

Jee­sus ei jät­tä­nyt lo­pul­li­sia hy­väs­te­jä. Hän sa­noi me­ne­vän­sä val­mis­ta­maan ope­tus­lap­sil­le si­jaa, mut­ta tu­le­van­sa sit­ten ta­kai­sin ja nou­ta­van­sa hei­dät luok­sen­sa, jot­ta he sai­si­vat ol­la yh­des­sä Jee­suk­sen kans­sa.

Pie­ta­ria as­kar­rut­ti, min­ne Her­ra oli me­nos­sa ja mik­si hän ei voi­nut läh­teä hä­nen mu­kaan­sa. Hän lu­pa­si an­taa jopa hen­ken­sä­kin Jee­suk­sen puo­les­ta. Mes­ta­ri tun­si Pie­ta­rin, joka tu­li­si kol­mes­ti kiel­tä­mään Her­ran­sa.

Ope­tus­lap­set jou­tui­vat häm­men­nyk­sen val­taan, kun Jee­sus sa­noi, et­tä he tie­tä­vät kyl­lä tien sin­ne, min­ne hän me­nee. Tuo­mas sa­noi, et­tei­vät he tie­dä tie­tä, min­ne Jee­sus oli me­nos­sa. Häm­men­nys­tä ai­heut­ti­vat myös Jee­suk­sen sa­nat: ”to­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: yk­si teis­tä ka­val­taa mi­nut” (Joh. 13:21).

Jee­sus lu­pa­si puo­lus­ta­jan

Kai­ken mur­heen, ikä­vän ja häm­men­nyk­sen kes­kel­le Jee­sus toi Ju­ma­lan suu­ren rak­kau­den, ilon ja loh­du­tuk­sen sa­no­man. Jee­sus lu­pa­si ope­tus­lap­sil­leen: ”Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. (Joh. 14:16). Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki, joka tu­li­si opet­ta­maan ope­tus­lap­sil­le kai­ken ja pa­laut­ta­maan mie­liin kai­ken, mitä Jee­sus on heil­le pu­hu­nut.

Kun Jee­sus jat­kaa hy­väs­ti­jät­tö­pu­het­taan, hän ke­hot­taa ope­tus­lap­si­aan py­sy­mään kiin­ni hä­nes­sä ”kuin ok­sat vii­ni­puus­sa” ja py­sy­mään vah­va­na Ju­ma­lan rak­kau­des­sa. ”Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni.” (Joh. 15:9.) Paa­va­li­kin kir­joit­ti roo­ma­lai­sil­le: ”Ol­koon rak­kau­ten­ne vil­pi­tön­tä. Vi­hat­kaa pa­haa, py­sy­kää kiin­ni hy­väs­sä. Osoit­ta­kaa toi­sil­len­ne läm­min­tä vel­jes­rak­kaut­ta.” (Room. 19:9–10.)

Pi­tä­kää rak­kaus kes­ke­nän­ne

Jee­sus ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan ra­kas­ta­maan toi­si­aan, niin kuin hän oli ra­kas­ta­nut hei­tä. Jee­sus pu­hui heil­le kuin ys­tä­vil­leen, ei pal­ve­li­joil­le. Hän­hän oli il­moit­ta­nut ope­tus­lap­sil­leen kai­ken, mitä oli Isäl­tään kuul­lut.

Jee­sus Hy­vä­nä Pai­me­ne­na on an­ta­nut hen­ken­sä mei­dän edes­täm­me – ei­kä vain mei­dän, vaan koko maa­il­man edes­tä. Voim­me vain ih­me­tel­lä psal­min kir­joit­ta­jan ta­voin: ”Mikä on ih­mi­nen! Kui­ten­kin sinä hän­tä muis­tat.” (Ps. 8:5.)

Us­ko­vai­set ih­mi­set kul­ke­vat tääl­lä maa­il­mas­sa tai­vaan kan­sa­lai­si­na ja tar­vit­se­vat pal­jon an­teek­si­an­ta­mus­ta ja rak­kaut­ta. Heil­lä on rak­kau­den mie­li jo­kais­ta ih­mis­tä koh­taan, et­tä hän sai­si pa­ran­nuk­sen ar­mon. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu edel­leen hyvä sa­no­ma syn­tien so­vit­ta­jas­ta Her­ras­ta Jee­suk­ses­ta. Hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään saa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Se tuo sy­dä­mel­le rau­han, ilon ja va­pau­den.


Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 15:10–17

Raa­mat­tu 1992: Jos nou­da­tat­te käs­ky­jä­ni, te py­syt­te mi­nun rak­kau­des­sa­ni, niin kuin minä olen nou­dat­ta­nut Isä­ni käs­ky­jä ja py­syn hä­nen rak­kau­des­saan. ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nun ilo­ni sy­dä­mes­sän­ne ja tei­dän ilon­ne tu­li­si täy­del­li­sek­si. Mi­nun käs­ky­ni on tämä: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä. Suu­rem­paa rak­kaut­ta ei ku­kaan voi osoit­taa, kuin et­tä an­taa hen­ken­sä ys­tä­vien­sä puo­les­ta. Te olet­te ys­tä­vi­ä­ni, kun teet­te sen min­kä käs­ken tei­dän teh­dä. En sano tei­tä enää pal­ve­li­joik­si, sil­lä pal­ve­li­ja ei tun­ne isän­tän­sä ai­kei­ta. Minä sa­non tei­tä ys­tä­vik­se­ni, olen­han saat­ta­nut tei­dän tie­toon­ne kai­ken, min­kä olen Isäl­tä­ni kuul­lut. Et­te te va­lin­neet mi­nua, vaan minä va­lit­sin tei­dät, ja mi­nun tah­to­ni on, et­tä te läh­det­te liik­keel­le ja tuo­tat­te he­del­mää, sitä he­del­mää joka py­syy. Kun niin teet­te, Isä an­taa teil­le kai­ken, mitä mi­nun ni­mes­sä­ni hä­nel­tä pyy­dät­te. Tä­män käs­kyn minä teil­le an­nan: ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne.”

Bib­lia: Jos te mi­nun käs­ky­ni pi­dät­te, niin te py­syt­te mi­nun rak­kau­des­sa­ni, niin­kuin minä pi­dän Isä­ni käs­kyn ja py­syn hä­nen rak­kau­des­san­sa. Näi­tä olen minä teil­le pu­hu­nut, et­tä mi­nun ilo­ni teis­sä py­syis ja tei­dän ilon­ne tu­lis täy­del­li­sek­si. Se on mi­nun käs­ky­ni, et­tä te ra­kas­tat­te tei­tän­ne kes­ke­nän­ne, niin­kuin minä tei­tä ra­kas­tin. Ei ole kel­lään sitä suu­rem­paa rak­kaut­ta, kuin et­tä joku pa­nis hen­ken­sä ys­tä­väin­sä edes­tä. Te olet­te mi­nun ys­tä­vä­ni, jos te teet­te, mitä minä tei­dän käs­ken. En minä täs­te­des sano tei­tä pal­ve­li­joik­si; sil­lä ei pal­ve­lia tie­dä, mitä hä­nen her­ran­sa te­kee; mut­ta minä kut­sun tei­tä ys­tä­vik­si, sil­lä kaik­ki, mitä minä Isäl­tä­ni kuu­lin, ne minä teil­le il­moi­tin. Et­te mi­nua va­lin­neet, vaan minä va­lit­sin tei­dät, ja sää­sin tei­dät, et­tä te me­ni­sit­te he­del­mää te­ke­mään ja tei­dän he­del­män­ne py­syis: et­tä mitä te anot­te Isäl­tä mi­nun ni­mee­ni, sen hän an­taa teil­le. Näi­tä minä käs­ken teil­le, et­tä te toi­nen tois­tan­ne ra­kas­tai­sit­te.