JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Joulun ihme avautuu uskon kautta

Sana sunnuntaiksi
22.12.2024 6.00

Juttua muokattu:

17.12. 12:49
2024121712490220241222060000

Tero Pitkälä

Tero Pitkälä

Esa Käh­kö­nen

Nel­jäs ad­vent­ti­sun­nun­tai on omis­tet­tu Ma­ri­al­le, joka odot­taa jou­lun las­ta. Ma­ri­an odo­tuk­seen liit­tyy myös Ju­ma­lan kan­sa, joka odot­taa Va­pah­ta­jan­sa syn­ty­mää.

Mat­teuk­sen jou­lu­e­van­ke­liu­mi ker­too Ma­ri­as­ta, joka on ras­kaa­na Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Ras­kaus on Joo­se­fil­le häm­men­tä­vä asia. Ma­ria on hä­nen kih­lat­tun­sa, mut­ta hei­dän avi­o­liit­to­aan ei ole vie­lä vah­vis­tet­tu.

La­kia kun­ni­oit­ta­va­na mie­he­nä Joo­sef tie­tää, mi­ten an­ka­ra oi­keu­den tuo­mio oli­si täl­lai­ses­sa ta­pauk­ses­sa (5. Moos. 22:23–27). Hän ai­koo pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­muk­sen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa, jot­ta Ma­ria ei jou­tui­si jul­ki­seen hä­pe­ään.

En­ke­li il­mes­tyy Joo­se­fil­le

Vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa Joo­sef saa avun Ju­ma­lal­ta. Joo­se­fil­le il­mes­tyy unes­sa Her­ran en­ke­li, jol­la on roh­kai­se­va vies­ti: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si” (Matt. 1:20). En­ke­li myös se­lit­tää, mitä Ma­ri­al­le on ta­pah­tu­nut: ”Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä” (Matt. 1:20). Sa­mal­la Joo­sef saa en­ke­lil­tä teh­tä­vän: ”Si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä” (Matt. 1:21).

Hep­re­a­lais­kir­je ku­vaa sy­väl­li­ses­ti, mik­si Ju­ma­la on tul­lut ih­mi­sek­si: ”Nämä lap­set ovat ih­mi­siä, li­haa ja ver­ta, ja sik­si hän­kin tuli ih­mi­sek­si, hei­dän kal­tai­sek­seen. Si­ten hän ky­ke­ni kuo­le­mal­laan riis­tä­mään val­lan kuo­le­man val­ti­aal­ta, Saa­ta­nal­ta, ja pääs­tä­mään va­paik­si kaik­ki, jot­ka kuo­le­man pe­los­ta oli­vat koko ikän­sä ol­leet or­ji­na.” (Hepr. 2:14–15.)

Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef te­kee niin kuin Her­ran en­ke­li on käs­ke­nyt. Hän ot­taa Ma­ri­an vai­mok­seen. Hän ei kui­ten­kaan kos­ke vai­moon­sa en­nen kuin tämä on syn­nyt­tä­nyt po­jan. Joo­sef an­taa po­jal­le ni­men Jee­sus.

Joo­sef on esi­merk­ki us­kon syn­nyt­tä­mäs­tä kuu­li­ai­suu­des­ta. Jou­lun ih­meen voi ym­mär­tää vain us­kon kaut­ta.

Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me

Mat­teuk­sen jou­lu­e­van­ke­liu­min mu­kaan Jee­suk­sen syn­ty­mäs­sä to­teu­tuu pro­feet­ta Je­sa­jan en­nus­tus: ”Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan, ja hä­nel­le an­ne­taan ni­mek­si Im­ma­nu­el – – se mer­kit­see: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me” (Matt. 1:23).

Lu­pauk­sen sana on täyt­ty­nyt: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me. Sana on tul­lut li­hak­si ja asu­nut mei­dän kes­kel­läm­me (Joh. 1:14). Ju­ma­lan Poi­ka on elä­nyt ih­mi­se­nä ih­mis­ten jou­kos­sa, hän on alen­ta­nut it­sen­sä ja ol­lut kuu­li­ai­nen ris­tin­kuo­le­maan as­ti (Fil. 2:7–8). Hän lu­paa ol­la omien­sa kans­sa kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti (Matt. 28:20).

Tä­nä­kin jou­lu­na Ju­ma­la lä­hes­tyy mei­tä Kris­tuk­ses­sa. Jee­sus sei­soo sy­dän­ten ovel­la ja kol­kut­taa: ”Jos joku kuu­lee mi­nun ää­ne­ni ja avaa oven, minä tu­len hä­nen luok­seen, ja me ate­ri­oim­me yh­des­sä, minä ja hän” (Ilm. 3:20). On ih­meel­lis­tä, et­tä Sana on tul­lut li­hak­si ja et­tä jou­lun lap­si tu­lee niin lä­hel­le, et­tä hän asuu us­ko­vien sy­dä­mis­sä (Ef. 3:17).

Jou­lun rie­mul­li­nen evan­ke­liu­mi lu­paa ka­tu­val­le syn­ti­sel­le kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Se, joka us­koo Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min, voi yh­tyä apos­to­li Paa­va­lin sa­noi­hin: ”Mut­ta nyt Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä” (Ef. 2:17).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 1:18–24

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen Kris­tuk­sen syn­ty­mä ta­pah­tui näin. Ma­ria, Jee­suk­sen äi­ti, oli kih­lat­tu Joo­se­fil­le. En­nen kuin hei­dän liit­ton­sa oli vah­vis­tet­tu, kävi il­mi, et­tä Ma­ria, Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, oli ras­kaa­na. Joo­sef oli la­kia kun­ni­oit­ta­va mies mut­ta ei ha­lun­nut hä­päis­tä kih­lat­tu­aan jul­ki­ses­ti. Hän ai­koi pur­kaa avi­o­liit­to­so­pi­muk­sen kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa. Kun Joo­sef ajat­te­li tätä, hä­nel­le il­mes­tyi yöl­lä unes­sa Her­ran en­ke­li, joka sa­noi: ”Joo­sef, Daa­vi­din poi­ka, älä pel­kää ot­taa Ma­ri­aa vai­mok­se­si. Se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on läh­töi­sin Py­häs­tä Hen­ges­tä. Hän syn­nyt­tää po­jan, ja si­nun tu­lee an­taa po­jal­le ni­mek­si Jee­sus, sil­lä hän pe­las­taa kan­san­sa sen syn­neis­tä.”* [Jee­sus on kreik­ka­lai­nen muo­to hep­re­an­kie­li­ses­tä ni­mes­tä Joo­sua, joka mer­kit­see ’Her­ra pe­las­taa’.] Tämä kaik­ki ta­pah­tui, jot­ta kä­vi­si to­teen, mitä Her­ra on pro­fee­tan suul­la il­moit­ta­nut: -- Kat­so, neit­syt tu­lee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää po­jan, ja hä­nel­le an­ne­taan ni­mek­si Im­ma­nu­el -- se mer­kit­see: Ju­ma­la on mei­dän kans­sam­me. Unes­ta he­rät­ty­ään Joo­sef teki niin kuin Her­ran en­ke­li oli käs­ke­nyt ja ot­ti Ma­ri­an vai­mok­seen.

Bib­lia: Je­suk­sen Kris­tuk­sen syn­ty­mys oli näin: kos­ka Ma­ria hä­nen äi­tin­sä oli Jo­sep­hiin kih­lat­tu, en­nen kuin he yh­teen tu­li­vat, löyt­tiin hän ras­kaak­si Py­häs­tä Hen­ges­tä. Mut­ta et­tä Jo­seph hä­nen mie­hen­sä oli hurs­kas ja ei tah­to­nut hän­tä huu­toon saat­taa, ajat­te­li hän sa­lai­ses­ti hyl­jä­tä hä­nen. Kuin hän näi­tä ajat­te­li, kat­so, niin Her­ran en­ke­li il­mes­tyi hä­nel­le unes­sa ja sa­noi: Jo­seph, Da­vi­din poi­ka! älä pel­kää ot­taak­ses Ma­ri­aa puo­li­so­as ty­kös; sil­lä se, mikä hä­nes­sä on siin­nyt, on Py­häs­tä Hen­ges­tä. Ja hä­nen pi­tää syn­nyt­tä­män Po­jan, jon­ka ni­men si­nun pi­tää kut­su­man Je­sus; sil­lä hän on va­pah­ta­va kan­san­sa hei­dän syn­neis­tän­sä. Mut­ta tämä on kaik­ki ta­pah­tu­nut, et­tä täy­tet­täi­siin, mitä Her­ral­ta on sa­not­tu prop­he­tan kaut­ta, joka sa­noo: Kat­so, neit­seen pi­tää ras­kaak­si tu­le­man ja syn­nyt­tä­män Po­jan, ja hä­nen ni­men­sä pi­tää kut­sut­ta­man Em­ma­nu­el; se on niin pal­jo sa­not­tu: Ju­ma­la mei­dän kans­sam­me. Kuin Jo­seph unes­ta he­rä­si, niin hän teki kuin Her­ran en­ke­li hä­nen käs­ki, ja ot­ti puo­li­son­sa ty­kön­sä,