Juha Sep­pä­lä

Jee­sus va­lit­si ope­tus­lap­sik­seen mo­nen­lai­sia ih­mi­siä. Hei­dät on val­tuu­tet­tu pal­ve­le­maan eri­lai­sil­la, omil­la ar­mo­lah­joil­laan.

Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­sen­sa teh­tä­vään ja lä­het­ti hei­dät saar­naa­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hy­vää sa­no­maa. Hän käs­ki luok­seen ne, jot­ka hän oli va­lin­nut. Tämä mal­li on tut­tu jo Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­sis­ta – Ju­ma­la va­lit­si pro­feet­tan­sa.

Esi­mer­kik­si pro­feet­ta Je­re­mia va­lit­te­li nuo­ruut­taan. Ju­ma­lan vies­ti oli, et­tä Je­re­mi­an teh­tä­vä oli men­nä sin­ne, min­ne Ju­ma­la hä­net lä­het­tää. Her­ran sana oli pu­hut­te­le­va teh­tä­vä­nan­non yh­tey­des­sä: ”Jo en­nen kuin si­nut äi­din­koh­dus­sa muo­va­sin, minä va­lit­sin si­nut. Jo en­nen kuin sinä syn­nyit maa­il­maan, minä py­hi­tin si­nut omak­se­ni ja mää­rä­sin si­nut kan­so­jen pro­fee­tak­si.” (Jer. 1:5.)

Jee­suk­sen toi­min­ta jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan (KO 44). Mi­nul­le ja si­nul­le us­ko­tut teh­tä­vät ei­vät ole sat­tu­maa. Ju­ma­lan joh­da­tus on yhä kai­kes­sa mu­ka­na ja jär­jes­tys on sa­man­lai­nen: ko­ti­sii­o­nin kes­kel­tä kut­su­taan eri­lai­siin pal­ve­lu­teh­tä­viin.

”Pal­ve­lu­teh­tä­vän saa­nut pal­vel­koon”

Pie­ta­rin kir­jees­sä on vies­ti eri­lai­sis­ta ar­mo­lah­jois­ta: ”Pal­vel­kaa ku­kin tois­tan­ne sil­lä ar­mo­lah­jal­la, jon­ka olet­te saa­neet, Ju­ma­lan mo­ni­nai­sen ar­mon hy­vi­nä hal­ti­joi­na” (1. Piet. 4:10).

Kris­tuk­sen ruu­miis­sa, Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, on mon­ta jä­sen­tä, joil­la on eri teh­tä­viä ja lah­jo­ja. ”Pal­ve­lu­teh­tä­vän saa­nut pal­vel­koon, ope­tus­teh­tä­vän saa­nut opet­ta­koon, roh­kai­se­mi­sen lah­jan saa­nut roh­kais­koon. Joka an­taa omas­taan, an­ta­koon pyy­teet­tö­mäs­ti.” (Room. 12:7–8.)

Jee­suk­sen va­lit­se­mat ope­tus­lap­set­kin oli­vat omia per­soo­ni­aan, ja heil­lä oli eri­lai­sia lah­jo­ja ja am­mat­te­ja. Ope­tus­lap­sen teh­tä­väs­sä he sai­vat tu­kea toi­sil­taan. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa on tä­hän liit­ty­vä ku­vaus: ”Tä­män jäl­keen Her­ra va­lit­si vie­lä seit­se­män­kym­men­tä­kak­si ope­tus­las­ta ja lä­het­ti hei­dät kak­sit­tain edel­lään jo­kai­seen kau­pun­kiin ja ky­lään, jo­hon hän ai­koi it­se men­nä” (Luuk. 10:1).

Lä­he­tys­pu­hu­jat kul­ke­vat useim­mi­ten ny­ky­ään­kin kak­sit­tain toi­nen tois­taan tu­kien. He ovat toi­sil­leen saat­ta­ji­na, sie­lun­hoi­ta­ji­na ja roh­kai­si­joi­na kul­kies­saan saar­na­mat­koil­laan.

Ju­ma­lan lap­sen nimi

Jee­sus an­toi uu­sia ni­miä ope­tus­lap­sil­leen. Esi­mer­kik­si Si­mo­nia kut­sut­tiin Pie­ta­rik­si (Mark. 3:16). Ni­men mu­kaan mei­dät yhä tun­ne­taan. Jos­kus saam­me lem­pi­ni­miä, jot­ka ku­vaa­vat ole­mus­tam­me tai lah­jo­jam­me.

Tär­kein nimi on kui­ten­kin tämä: Ju­ma­lan lap­si. Sii­o­nin lau­lus­sa on sa­nat: ”Ju­ma­lan lap­si! Kor­ke­am­paa ei sa­naa kor­vis­sa­ni soi.” (SL 220:3.) Syn­tin­sä an­teek­si saa­nut Ju­ma­lan lap­si omis­taa rau­haa sy­dä­mes­sään. Sii­hen lau­lun­te­ki­jä viit­taa­kin: ”Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa ken kan­taa maas­sa kuo­le­man, on on­nel­li­nen kul­keis­san­sa tai­vaa­seen kaut­ta vie­raan maan” (SL 220:1).

An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi

Maa­il­mas­sa on pal­jon pa­huut­ta ja pa­han val­taa. Moni pa­han hen­gen vai­vaa­ma ih­mi­nen kai­paa pa­ran­nus­saar­naa ja rau­haa si­sim­pään­sä. Jee­sus val­tuut­ti ope­tus­lap­sen­sa kar­kot­ta­maan saas­tai­sia hen­kiä Ju­ma­lan Hen­gel­lä, joka oh­jaa oi­ke­al­le tiel­le.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­lu­te­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia, saar­na­taan pa­ran­nus­ta. Evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­jas­ta tu­lee Jee­suk­sen oma ja Jee­suk­sen seu­raa­ja, Kris­tuk­sen ruu­miin eli hä­nen seu­ra­kun­tan­sa jä­sen, Ju­ma­lan lap­si.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Mark. 3:13–19

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus nou­si vuo­rel­le. Hän käs­ki luok­seen ne, jot­ka hän oli va­lin­nut, ja he läh­ti­vät hä­nen mu­kaan­sa. Nämä kak­si­tois­ta Jee­sus kut­sui ole­maan kans­saan lä­het­tääk­seen hei­dät saar­naa­maan ja val­tuut­taak­seen hei­dät kar­kot­ta­maan saas­tai­sia hen­kiä: Si­mon, jol­le hän an­toi ni­men Pie­ta­ri, Jaa­kob Se­be­deuk­sen poi­ka ja tä­män veli Jo­han­nes, joil­le hän an­toi ni­men Bo­a­ner­ges - se mer­kit­see: uk­ko­sen­jy­li­nän po­jat - sekä And­re­as, Fi­lip­pus ja Bar­to­lo­meus, Mat­teus, Tuo­mas ja Jaa­kob Al­feuk­sen poi­ka, Tad­deus, Si­mon Ka­na­neus ja Juu­das Is­ka­ri­ot, sama joka ka­val­si hä­net.

Bib­lia: Ja hän as­tui ylös vuo­rel­le ja kut­sui ty­kön­sä, jot­ka hän it­se tah­toi, ja he tu­li­vat hä­nen ty­kön­sä. Ja hän sää­si ne kak­si­tois­ta­kym­men­tä ole­maan ty­kö­nän­sä, et­tä hän hei­tä lä­het­täis saar­naa­maan; Ja et­tä heil­lä piti voi­ma ole­man tau­dit pa­ran­taa ja per­ke­lei­tä ajaa ulos. Ja pani Si­mo­nil­le ni­men Pie­ta­ri, Ja Ja­ko­bil­le Ze­be­deuk­sen po­jal­le ja Jo­han­nek­sel­le Ja­ko­bin vel­jel­le: (ja an­toi heil­le ni­met Bo­a­ner­ges, se on, pit­käi­sen po­jat), Ja And­re­ak­sen, ja Phi­lip­puk­sen, ja Bar­to­lo­meuk­sen, ja Mat­teuk­sen, ja Too­maan, ja Ja­ko­bin Alp­hein po­jan, ja Tad­deuk­sen, ja Si­mo­nin Ka­na­ne­a­lai­sen, Ja Juu­daan Is­ka­ri­o­ti­lai­sen, joka myös hä­nen pet­ti.