JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan lapsen kieli ei kiroa vaan siunaa

Sana sunnuntaiksi
27.8.2023 6.20

Juttua muokattu:

21.8. 11:44
2023082111443020230827062000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Kun ok­sa kas­vaa hy­väs­sä puus­sa, se tuot­taa hy­vää he­del­mää. Ih­mi­ses­sä tämä nä­kyy Hen­gen he­del­mi­nä.

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin ai­he Jee­sus pa­ran­ta­jam­me vie mei­dät Raa­ma­tun ih­mis­kä­si­tyk­sen ää­rel­le. Sen mu­kaan ih­mi­nen on te­ko­jen­sa, aja­tus­ten­sa ja pe­ri­syn­nin tur­me­le­man luon­ton­sa puo­lel­ta Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­ma­ton ei­kä kes­tä tuo­mi­o­ta.

Toi­saal­ta ih­mi­nen on Ju­ma­lan tuo­mi­on edes­sä van­hurs­kas. Tä­män mah­dol­lis­taa Ju­ma­lan ih­mis­tä var­ten laa­ti­ma pe­las­tus­suun­ni­tel­ma.

Ar­mot­to­muus on huo­no he­del­mä

Evan­ke­liu­mi­teks­tin edel­le on kir­joi­tet­tu ylös Jee­suk­sen ja fa­ri­seus­ten mo­ni­vai­heis­ta kes­kus­te­lua Kris­tuk­sen ku­nin­kuu­des­ta. Fa­ri­seuk­set ei­vät voi­neet tun­nus­taa Jee­suk­sen ju­ma­lal­lis­ta ku­nin­kuut­ta sa­pa­tin her­ra­na, pa­ran­ta­ja­na ja Her­ran pal­ve­li­ja­na (Matt. 12:1–32).

Jee­sus osoit­ti fa­ri­seuk­sil­le hei­dän sy­dä­men­sä ti­lan: “Kuin­ka tei­dän pu­heen­ne voi­si ol­la hy­vää, kun olet­te it­se pa­ho­ja! Mitä sy­dän on täyn­nä, sitä suu pu­huu.” (Matt. 12:34.)

Fa­ri­seus­ten puhe ja ope­tus ei ol­lut ar­mol­lis­ta, kut­su­vaa ja an­teek­si­an­ta­vaa, kos­ka hei­tä ei ol­lut ok­sas­tet­tu hy­vään ja to­ti­seen vii­ni­puu­hun. He oli­vat huo­non puun ok­sia, joka tuot­taa huo­noa he­del­mää. Sik­si hei­dän pu­heen­sa ja ope­tuk­sen­sa oli ko­vaa, tuo­mit­se­vaa ja ar­mo­ton­ta. (Joh. 15.)

Rau­han teot tuot­ta­vat hy­vää he­del­mää

Ih­mi­nen pu­huu tai­ta­mat­to­muut­taan tur­hia sa­no­ja. Jos­kus sa­nat saat­ta­vat haa­voit­taa ja lou­ka­ta tois­ta ih­mis­tä. Sa­mal­la kie­lel­lä, jol­la kii­täm­me Ju­ma­laa, ki­ro­am­me Ju­ma­lan ku­vak­si luo­tua ih­mis­tä. “Kii­tos ja ki­rous läh­te­vät sa­mas­ta suus­ta. Tämä ei käy, vel­je­ni.” (Jaak. 3:9–10.)

Tä­män apos­to­lin va­roi­tuk­sen edes­sä va­ka­voi­tuu. Opet­taa­han Jee­sus­kin, et­tä jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set lau­su­vat, hei­dän on tuo­mi­o­päi­vä­nä teh­tä­vä tili. Pa­ra­tii­sin ih­mi­nen us­koi vää­rää pu­het­ta, puu tur­mel­tui ja se tuot­ti huo­non he­del­män.

Tur­mel­tu­neen puun te­kee hy­väk­si Ju­ma­lan ar­mo Jee­suk­ses­sa. Kun ok­sa kas­vaa hy­väs­sä puus­sa, Kris­tuk­sen ruu­mis­sa, se saa kas­vu­voi­man­sa Ju­ma­lan vii­ni­tar­has­ta ja tuot­taa hy­vää he­del­mää.

“Van­hurs­kau­den sie­men kyl­ve­tään rau­han te­koi­na, ja se tuot­taa he­del­män niil­le, jot­ka rau­haa ra­ken­ta­vat” (Jaak. 3:18). Tämä nä­kyy Hen­gen he­del­mi­nä, joi­ta apos­to­li Paa­va­lin mu­kaan ovat “rak­kaus, ilo, rau­ha, kär­si­väl­li­syys, ys­tä­vyys, hy­vyys, us­kol­li­suus” (Gal. 5:22).

Osal­li­suus Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa tu­lee to­dek­si, tur­hat sa­nat vaih­tu­vat ra­ken­ta­vik­si. Kie­li ei enää ki­roa, vaan se siu­naa.

Uu­dis­tu­nut sy­dän lau­laa kii­tos­lau­lua

Ju­ma­lan ar­mo puh­dis­taa ja uu­dis­taa sy­dän­tä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa maan pääl­lä pu­hu­taan hy­viä sa­no­ja, jot­ka si­säl­tä­vät ar­mon ja to­tuu­den. Val­ta­kun­nan asu­kas, Ju­ma­lan lap­si, ker­too us­kon lah­jas­taan. Hän on val­mis Py­hän Hen­gen voi­mal­la va­kuut­ta­maan evan­ke­liu­mia kai­paa­val­le lä­him­mäi­sel­leen, et­tä kaik­ki syn­nit on so­vi­tet­tu Kris­tuk­sen ni­men ja ve­ren täh­den.

Kun saa us­koa an­teek­si­an­ta­muk­sen to­dek­si omal­le sy­dä­mel­le, al­kaa sy­dän lau­laa uut­ta lau­lua uu­del­la sä­vel­mäl­lä. Ajas­sa lau­le­taan vie­lä kyy­nel­sil­min, mut­ta ker­ran it­ku­vir­si muut­tuu ilo­kar­ke­lok­si, su­ru­pu­ku rii­su­taan ja ti­lal­le vyö­te­tään ilo. ”Sik­si minä lau­lan si­nul­le kii­tos­lau­lun, lau­lan koko sy­dä­mes­tä­ni en­kä vai­ke­ne” (Ps. 30:13).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 12:33–37

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Jos puu on hyvä, sen he­del­mä­kin on hyvä, mut­ta jos puu on huo­no, sen he­del­mä­kin on huo­no. He­del­mäs­tään puu tun­ne­taan. Te käär­meen si­ki­öt, kuin­ka tei­dän pu­heen­ne voi­si ol­la hy­vää, kun it­se olet­te pa­ho­ja! Mitä sy­dän on täyn­nä, sitä suu pu­huu. Hyvä ih­mi­nen tuo hy­vyy­ten­sä va­ras­tos­ta esiin hy­vää, paha ih­mi­nen pa­huu­ten­sa va­ras­tos­ta pa­haa. Minä sa­non teil­le: jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set lau­su­vat, hei­dän on tuo­mi­o­päi­vä­nä teh­tä­vä tili. Sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut ju­lis­te­taan syyt­tö­mäk­si, ja sa­no­je­si pe­rus­teel­la si­nut tuo­mi­taan syyl­li­sek­si.”

Bib­lia: Taik­ka teh­käät hyvä puu, niin hä­nen he­del­män­sä tu­lee hy­väk­si, taik­ka teh­käät mä­dän­nyt puu, niin hä­nen he­del­män­sä tu­lee mä­dän­neek­si; sil­lä he­del­mäs­tä puu tun­ne­taan. Te kyy­kär­met­ten si­ki­ät, kuin­ka te tai­dat­te hy­vää pu­hua, kos­ka te it­se pa­hat olet­te? Sil­lä sy­dä­men kyl­lyy­des­tä suu pu­huu. Hyvä ih­mi­nen tuo edes hy­väs­tä sy­dä­men ta­va­ras­ta hy­viä, ja paha ih­mi­nen tuo edes pa­has­ta ta­va­ras­ta pa­ho­ja. Mut­ta minä sa­non teil­le: jo­kai­ses­ta tur­has­ta sa­nas­ta, jon­ka ih­mi­set pu­hu­vat, pi­tää hei­dän lu­vun te­ke­män tuo­mi­o­päi­vä­nä; sil­lä sa­nois­tas sinä hurs­kaak­si teh­dään, ja sa­nois­tas sinä tuo­mi­taan.