Ris­to Kos­ki­mä­ki

Jee­sus pu­hui kah­des­ta por­tis­ta. Hän pyy­tää käy­mään ah­taas­ta por­tis­ta si­säl­le Ju­ma­lan ar­mo­huo­nee­seen, kai­dal­le tiel­le.

Jee­sus pu­hui usein ver­tauk­sil­la. Hän ava­si ar­kis­ten asi­oi­den ja esi­nei­den kaut­ta us­kon asi­oi­ta, elä­mäm­me kal­lein­ta asi­aa. Port­ti, ovi ja ve­rä­jä ovat meil­le tut­tu­ja jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä. Jee­sus käyt­tää port­tia ku­vaa­maan reit­tiä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan si­säl­le pää­se­mi­seen. Tuo port­ti on ah­das. Sii­tä käy­dään si­säl­le ra­ken­nuk­seen, jon­ka pe­rus­tus on Jee­sus, Kris­tus.

Lap­si opet­taa us­ko­maan

Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan ei pää­se si­säl­le omien ta­va­roi­den kans­sa. Pääs­täk­seen por­tis­ta si­säl­le täy­tyy tul­la ai­van pie­nek­si, lap­sen kal­tai­sek­si. (Mark. 10:15) ”Niin usein lap­si us­ko­maan opet­taa myös­kin mei­tä, ja lei­keis­sän­sä hä­nel­lä on luo­naan en­ke­lei­tä. Oi, jos­pa us­koi­sim­me­kin vain lap­sen­mie­li­ses­ti ja lap­sen lail­la luot­ta­en näin yk­sin­ker­tai­ses­ti. (SL 134:1–2.) Pääs­täk­seen si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja kai­dal­le tiel­le täy­tyy ih­mi­sen teh­dä pa­ran­nus. Ju­ma­la he­rät­tää py­hän la­kin­sa kaut­ta syn­nin­tun­non (Room. 7:9–13).

Augs­bur­gin tun­nus­tuk­ses­sa to­de­taan pa­ran­nuk­ses­ta: ”Pa­ran­nus näet si­säl­tää var­si­nai­ses­ti seu­raa­vat kak­si asi­aa. Toi­nen on ka­tu­mus eli syn­nin­tun­nos­ta joh­tu­va pe­läs­ty­mi­nen, joka ah­dis­taa omaa­tun­toa. Toi­nen on us­ko, joka syn­tyy evan­ke­liu­mis­ta eli syn­nin­pääs­tös­tä ja joka luot­taa sii­hen, et­tä syn­nit an­ne­taan an­teek­si Kris­tuk­sen täh­den, ja an­taa omal­le­tun­nol­le loh­du­tuk­sen ja va­paut­taa sen pe­los­ta.” (CA XII.)

Ajal­li­nen ja hen­gel­li­nen ta­va­ra voi ol­la es­tee­nä

Kun Ju­ma­la saa he­rät­tää ih­mi­ses­sä syn­nin­tun­non, tämä ky­se­lee, ku­ten ri­kas nuo­ru­kai­nen ky­syi Jee­suk­sel­ta: ”Mitä hy­vää mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta sai­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?” (Matt. 19:16.) Jee­sus neu­voi myy­mään kai­ken ja an­ta­maan ra­hat köy­hil­le. Jee­suk­sen vas­tauk­sen kuul­les­saan ri­kas nuo­ru­kai­nen läh­ti mur­heel­li­se­na pois, vaik­ka Jee­sus ra­kas­ti hän­tä. Hä­nel­lä oli pal­jon ta­va­raa. (Matt. 19:16–22.)

En­nen kaik­kea hen­gel­li­nen ta­va­ra voi ol­la es­tee­nä ah­taas­ta por­tis­ta si­säl­le pää­se­mi­ses­sä, mut­ta myös ajal­li­nen ta­va­ra voi ol­la niin tär­ke­ää, et­tei ”jou­da läh­te­mään” (VK 413:3), kun kut­su­taan Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon. Us­ko tu­lee kuu­los­ta ja kuu­lo Ju­ma­lan sa­nan kaut­ta. Kun on ah­taas­ta por­tis­ta pääs­syt si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, jat­kuu mat­ka kai­dal­la tiel­lä. Sil­tä tiel­tä ei tyh­mä­kään ek­sy.

Tur­val­li­nen tie

Rip­pi­kou­lun päät­ty­es­sä lei­rin isän­tä ku­va­si hy­vin rip­pi­lap­sen ti­lan­net­ta. Rip­pi­lap­si on ai­van kuin tien­haa­ras­sa poh­ti­mas­sa, mi­hin suun­taan läh­tee kul­ke­maan. Va­lit­see­ko hel­pon ja tä­män maa­il­man ilo­ja tar­jo­a­van tien vai Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­van kai­dan tien. Apos­to­li Paa­va­li roh­kai­si nuor­ta Ti­mo­teus­ta, et­tä pi­täi­si ”us­kon ja hy­vän oman­tun­non, jon­ka muu­ta­mat ovat hyl­jän­neet ja ovat us­kon puo­les­ta haak­si­rik­koon tul­leet” (1 Tim. 1:19).

On tur­val­lis­ta kul­kea us­kon tie­tä. Pro­feet­ta Je­sa­ja sa­noo: ”Sin­ne syn­tyy tie, val­ta­tie, sitä kut­su­taan Py­häk­si tiek­si. Epä­py­hä ei saa sil­le as­tua: Her­ran tien kul­ki­joil­le se kuu­luu, heil­le yk­sin. Siel­lä ei tyh­mä­kään ek­sy.” (Jes. 35:8.) Ju­ma­lan lap­si saa mo­nes­ti osak­seen pilk­kaa, ylen­kat­set­ta ja maa­il­mas­ta tu­le­via hou­ku­tuk­sia. Kui­ten­kin hän on on­nel­li­nen.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 7:13–14

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noo: ”Men­kää si­sään ah­taas­ta por­tis­ta. Mo­net me­ne­vät ava­ras­ta por­tis­ta ja la­ve­aa tie­tä, mut­ta se vie ka­do­tuk­seen. Mi­ten ah­das on­kaan se port­ti ja ka­pea se tie, joka vie elä­mään, ja vain har­vat löy­tä­vät sen!”

Bib­lia: Men­käät ah­taas­ta por­tis­ta si­säl­le; sil­lä se port­ti on la­via ja ava­ra tie, joka vie ka­do­tuk­seen, ja nii­tä on mon­ta, jot­ka sii­tä si­säl­le me­ne­vät; ja se port­ti on ah­das, ja tie kai­ta, joka vie elä­mään, ja har­vat ovat, jot­ka sen löy­tä­vät.