JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Katoamattomien aarteiden arvo paljastuu lopulta

Sana sunnuntaiksi
2.6.2024 7.00

Juttua muokattu:

24.5. 09:52
2024052409523720240602070000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Ai­mo Hau­ta­mä­ki

Ka­to­a­mat­to­mien aar­tei­den lo­pul­li­nen ar­vo pal­jas­tuu ja us­kol­le mak­se­taan palk­ka, kun Jee­sus saa­puu kirk­kau­des­sa en­ke­lien­sä kans­sa.

Fi­lip­puk­sen Ke­sa­re­as­sa Jee­sus pu­hui ope­tus­lap­sil­leen seu­raa­mi­ses­taan: ”Jos joku tah­too kul­kea jäl­jes­sä­ni, hän kiel­tä­köön it­sen­sä, ot­ta­koon ris­tin­sä ja seu­rat­koon mi­nua” (Matt. 16:24). Jee­suk­sen sa­nat voi­ta­neen ki­teyt­tää tut­tuun sa­non­taan, et­tä Jee­sus­ta tu­lee seu­ra­ta ”opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­mi­ses­sä.”

It­sen­sä kiel­tä­mi­nen – mitä se on?

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen vai­ku­tuk­set ovat niin suu­ret, et­tä jo­kai­ses­sa ih­mi­ses­sä on tai­pu­mus pa­haan ja voi­mat­to­muus hy­vään. Paa­va­li us­ko­vai­se­na mie­he­nä va­lit­ti, ”Et­tei mi­nus­sa, ni­mit­täin mi­nun tur­mel­tu­nees­sa luon­nos­sa­ni, ole mi­tään hy­vää. Tah­toi­sin kyl­lä teh­dä oi­kein, mut­ta en pys­ty sii­hen.” Paa­va­li ky­syi: ”Kuka pe­las­taa mi­nut täs­tä kuo­le­man ruu­miis­ta?” (Room. 7:18.) Hän vas­ta­si it­se ky­sy­myk­seen: ”Kii­tos Ju­ma­lal­le Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, mei­dän Her­ram­me, kaut­ta!” (Room. 7:24–25.)

Us­ko­vai­ses­sa­kin ih­mi­ses­sä tais­te­lee kak­si voi­maa. Py­hän Hen­gen voi­ma oh­jaa elä­mään Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan. Toi­nen voi­ma ve­täi­si elä­mään sie­lun­vi­hol­li­sen ja ym­pä­röi­vän maa­il­man hou­ku­tus­ten mu­kaan.

Apos­to­li Jo­han­nes va­roit­taa: ”Äl­kää ra­kas­ta­ko maa­il­maa, äl­kää­kä sitä, mikä maa­il­mas­sa on. – – Sil­lä mitä kaik­kea maa­il­mas­sa on­kin, ruu­miin ha­lut, sil­mien pyy­teet ja mah­tai­le­va elä­mä, se kaik­ki on maa­il­mas­ta, ei Isäs­tä.” (1. Joh. 2:15–16.)

Jee­suk­sen ke­ho­tus it­sen­sä kiel­tä­mi­seen mer­kit­see oman tah­don alis­ta­mis­ta us­kon kuu­li­ai­suu­den al­le. Se on kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le ja Py­häl­le Hen­gel­le, joka pu­huu omas­sa­tun­nos­sa ja seu­ra­kun­nas­sa. Se on myös ha­lua kuo­let­taa syn­nin vai­ku­tuk­sia Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mil­la Py­häs­sä Hen­ges­sä ja py­syä Jee­suk­sen jäl­jes­sä kul­ki­ja­na.

Kris­tuk­sen ris­tin kan­ta­ja­na

Jee­sus sai maa­il­mas­sa osak­seen ris­tin ja nau­lat. Hä­nen ope­tuk­sen­sa syn­nyt­ti mo­nis­sa ih­mi­sis­sä tor­jun­nan ja jopa tais­te­lun hän­tä vas­taan. Hä­nen ope­tuk­sen­sa ja toi­min­tan­sa poik­ke­si ai­ka­lais­ten­sa kir­ja­nop­pi­nei­den ja fa­ri­seus­ten ope­tuk­ses­ta. He ha­lu­si­vat vai­en­taa Jee­suk­sen ää­nen. He ei­vät kes­tä­neet kuul­la Jee­suk­sen pu­het­ta, kos­ka se pal­jas­ti hei­dän us­kon­sa pe­rus­tuk­sen kes­tä­mät­tö­mäk­si. Näin Jee­suk­sen tie vei ris­til­le.

Sa­maa koh­te­lua Jee­suk­sen sa­no­jen mu­kaan saa­vat myös hä­nen jäl­jes­sään kul­ki­jat. Tä­hän muu­ka­lai­suu­teen Jee­sus viit­taa sa­no­mal­la: ”joka tah­too pe­las­taa elä­män­sä, ka­dot­taa sen, mut­ta joka elä­män­sä mi­nun täh­te­ni ka­dot­taa, on sen löy­tä­vä (Matt. 16:25).”

To­del­li­nen elä­mä löy­tyy us­kon avaa­ma­na. Sii­hen si­säl­tyy myös Kris­tuk­sen tun­nus­ta­mi­nen sa­noil­la ja elä­mäl­lä. Us­ko tuo mu­ka­naan ris­tin ja us­kon tun­nus­ta­jan pääl­le lan­ke­aa usein maa­il­man tor­jun­ta.

Ar­mo­palk­ka odot­taa

Evan­ke­lis­ta Mar­kus kir­joit­taa: ”Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa?” (Mark. 8:36.)

Kun elä­män mat­ka ker­ran päät­tyy, alas­to­ma­na maa­il­maan syn­ty­nyt ih­mi­nen läh­tee ajas­ta yh­tä alas­to­ma­na. Hän ei saa mi­tään mu­kaan­sa. Kaik­ki jää tän­ne, niin raha, ta­va­ra, kun­nia kuin mai­ne­kin.

Ka­to­a­mat­to­mien aar­tei­den lo­pul­li­nen ar­vo pal­jas­tuu ja us­kol­le mak­se­taan palk­ka, kun Jee­sus saa­puu kirk­kau­des­sa en­ke­lien­sä kans­sa. Se palk­ka on ar­mo­palk­ka, kun­ni­an tai­vas ja osal­li­suus Ka­rit­san hää­juh­laan. Kan­nat­taa us­koa ja elää Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ar­mon kan­ta­ma­na.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 16:24–27

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: ”Jos joku tah­too kul­kea mi­nun jäl­jes­sä­ni, hän kiel­tä­köön it­sen­sä, ot­ta­koon ris­tin­sä ja seu­rat­koon mi­nua. Sil­lä se, joka tah­too pe­las­taa elä­män­sä, ka­dot­taa sen, mut­ta joka elä­män­sä mi­nun täh­te­ni ka­dot­taa, on sen löy­tä­vä. Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa? Mil­lä ih­mi­nen voi os­taa sie­lun­sa ta­kai­sin? Ih­mi­sen Poi­ka on tu­le­va Isän­sä kirk­kau­des­sa en­ke­lien­sä kans­sa, ja sil­loin hän mak­saa jo­kai­sel­le tä­män te­ko­jen mu­kaan.”

Bib­lia: Sil­loin Je­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­len­sa: jos joku tah­too mi­nun pe­räs­sä­ni tul­la, hän kiel­tä­kään it­sen­sä, ja ot­ta­kaan ris­tin­sä, ja seu­rat­kaan mi­nua; sil­lä joka tah­too hen­ken­sä va­pah­taa, hän hu­kut­taa sen; mut­ta joka hen­ken­sä hu­kut­taa mi­nun täh­te­ni, hän löy­tää sen. Sil­lä mitä se aut­taa ih­mis­tä, jos hän kai­ken maa­il­man voit­tais, ja sie­lul­len­sa sais va­hin­gon? Taik­ka mitä an­taa ih­mi­nen sie­lun­sa lu­nas­tuk­sek­si? Sil­lä Ih­mi­sen Poi­ka on tu­le­va Isän­sä kun­ni­as­sa en­ke­lit­ten­sä kans­sa, ja sil­loin hän mak­saa kul­le­kin töit­ten­sä jäl­keen.