JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pääsiäisen sanoma elää syksylläkin

Sana sunnuntaiksi
18.8.2024 5.00

Juttua muokattu:

6.9. 11:21
2024090611213220240818050000

Helmi Autio

Helmi Autio

Juha Sep­pä­lä

Pää­si­äi­sen Her­ra ja Ku­nin­gas, Jee­sus Kris­tus, elää omien­sa kes­kel­lä täl­lä­kin het­kel­lä. Heil­lä on val­ta saar­na­ta an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia, jon­ka us­ko­mal­la pää­see ker­ran ian­kaik­ki­seen elä­mään, tai­vaa­seen.

17. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta on tee­mal­taan sel­keä: Jee­sus an­taa elä­män. Tätä sun­nun­tai­ta on kut­sut­tu pik­ku­pää­si­äi­sek­si tai syk­syn pää­si­äi­sek­si. Kirk­ko­kä­si­kir­jas­sa on to­te­a­mus tä­män sun­nun­tain tee­maan liit­ty­en: ”Jee­sus on voit­ta­nut ih­mis­tä ja koko luo­ma­kun­taa uh­kaa­van kuo­le­man val­lan.” Hä­neen us­ko­val­la on si­sim­mäs­sään tai­vas­toi­vo: kat­se on jo täs­sä elä­mäs­sä suun­tau­tu­nee­na pää­mää­rään, tai­vaa­seen.

Isän lä­het­tä­mä

Jee­sus lä­hes­tyy juu­ta­lai­sia ja pu­huu heil­le val­tuuk­sis­taan. Hän on Isän lä­het­tä­mä. Isä myös ra­kas­taa Poi­kaan­sa. Jor­dan-vir­ral­la kai­kui Jee­suk­sen kas­te­het­kes­sä sa­nat: ”Sinä olet mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, si­nuun minä olen miel­ty­nyt” (Mark. 1:11).

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa on Jee­suk­sen sa­nat: ”Minä ja Isä olem­me yh­tä” (Joh. 10:30). Poi­ka te­kee sitä, mitä Isä tah­too hä­nen te­ke­vän. Isän tah­to on, et­tä Jee­sus kul­kee kär­si­myk­sen tien, ris­tiin­nau­li­taan ja he­rä­te­tään kol­man­te­na päi­vä­nä. Poi­ka on Isän tah­dol­le kuu­li­ai­nen.

Ju­ma­la lah­joit­taa us­kon

Ju­ma­la on Luo­jam­me. Hä­nen lah­jaan­sa on mei­dän ja koko luo­ma­kun­nan elä­mä. Luo­mi­nen ta­pah­tui Sa­nan eli Jee­suk­sen kaut­ta (Joh. 1:1). Kaik­ki on luo­mis­ker­to­muk­ses­sa tark­kaan ku­vat­tu­na (1. Moos. 1).

Ju­ma­la lah­joit­taa meil­le, omak­si ku­vak­si luo­mil­leen us­kon. Hän he­rät­tää kuol­leet ja an­taa heil­le elä­män. Sa­moin toi­mii hä­nen Poi­kan­sa, Jee­sus, joka he­rät­ti La­sa­ruk­sen kuol­leis­ta Be­ta­ni­an ko­dis­sa (Joh. 11:42–44) sik­si, et­tä ym­pä­ril­lä ole­vat us­koi­si­vat hä­nen ole­van Isän­sä lä­het­tä­mä.

Jee­sus tii­vis­tää ylös­nou­se­muk­sen­sa mer­ki­tyk­sen kes­kus­te­lus­saan La­sa­ruk­sen si­sa­ren Mar­tan kans­sa: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le.” (Joh. 11:25–26.)

Evan­ke­liu­mia kaik­ki­al­le maa­il­maan

Us­ko ei ole ”joka mie­hen”, eli kaik­ki ei­vät us­ko (2. Tess. 3:2). Sa­no­ma Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen ylös­nou­se­muk­ses­taan ei kir­kas­tu kaik­kien si­sim­mäl­le. Us­ko on lah­jaa. Us­ko­vais­ten teh­tä­vä­nä on Jee­suk­sen lä­he­tys­käs­kyn mu­kaan kuu­lut­taa tuo­ta sa­no­maa kaik­keen maa­il­maan (Matt. 28:19–20). Isä lä­het­ti hä­net, ja hän lä­het­ti oman­sa. Teh­tä­vä­nä on kyl­vää sa­nan sie­men­tä ja ju­lis­taa an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. Kas­vu on Isän an­ta­maa ja ta­pah­tuu hä­nen tah­ton­sa mu­kai­ses­ti.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­kat­kel­man edel­lä on ku­vaus sii­tä, kuin­ka Jee­sus pa­ran­taa mie­hen Be­tes­dan al­taal­la sa­pat­ti­na. Juu­ta­lai­set ei­vät hy­väk­sy­neet sa­pat­ti­na pa­ran­ta­mis­ta, ja sik­si he ha­lu­si­vat kes­kus­tel­la Jee­suk­sen kans­sa. Jee­sus vas­ta­si heil­le: ”Mi­nun Isä­ni te­kee työ­tään tau­ko­a­mat­ta, ja niin teen myös minä” (Joh. 5:17).

Ni­ko­dee­mus kuu­lui la­kia tun­te­vien juu­ta­lai­seen jouk­koon. Hän oli hei­dän suu­ren neu­vos­ton­sa jä­sen. Jee­sus sa­noit­ti hä­nel­le pe­las­tuk­sen, joka ei tule lain nou­dat­ta­mi­sel­la vaan Jee­suk­sen so­vi­tus­työn kaut­ta: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Vain ar­mo pe­las­taa

Lut­he­rin us­kon­van­hurs­kau­den pe­ri­aa­te kum­pu­aa roo­ma­lais­kir­jeen poh­jal­ta: ih­mi­nen pe­las­tuu yk­sin ar­mos­ta Kris­tuk­sen an­si­on täh­den, us­kon kaut­ta (Room. 1: 16–17). Efe­so­lais­kir­je avaa mei­dät nä­ke­mään syn­ti­sen ih­mi­sen pe­las­tus­tien: ”Ju­ma­la on teh­nyt elä­vik­si tei­dät, jot­ka olit­te kuol­lei­ta rik­ko­mus­ten­ne ja syn­tien­ne täh­den” (Ef. 2:1). Ju­ma­la lah­joit­taa ian­kaik­ki­sen elä­män syn­tien so­vit­ta­jas­sa Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.

Kris­tuk­sen työ jat­kuu hä­nen seu­ra­kun­nas­saan Py­hän Hen­gen työ­nä (KO 44). Pyhä Hen­ki, joka on Isän ja Po­jan Hen­ki, kut­suu yhä pe­las­tuk­sen osal­li­suu­teen. Pyhä Hen­ki myös var­je­lee us­kos­sa, ku­ten Ka­te­kis­muk­sen kol­man­nen us­kon­kap­pa­leen se­li­tys ku­vaa: ”jos­sa kris­ti­kun­nas­sa Hän an­taa mi­nul­le ja kai­kil­le us­ko­vai­sil­le joka päi­vä kaik­ki syn­nit an­teek­si run­sain mää­rin”.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 5:19–21

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi juu­ta­lai­sil­le: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: ei Poi­ka voi teh­dä mi­tään omin neu­voin, hän te­kee vain sitä, mitä nä­kee Isän te­ke­vän. Mitä Isä te­kee, sitä te­kee myös Poi­ka. Isä ra­kas­taa Poi­kaa ja näyt­tää hä­nel­le kai­ken, mitä it­se te­kee. Hän näyt­tää Po­jal­le vie­lä suu­rem­pi­a­kin te­ko­ja, sel­lai­sia, et­tä häm­mäs­tyt­te. Niin kuin Isä he­rät­tää kuol­leet ja an­taa heil­le elä­män, niin an­taa myös Poi­ka elä­män ke­nel­le tah­too.”

Bib­lia: Niin Je­sus vas­ta­si ja sa­noi heil­le: to­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: ei tai­da Poi­ka it­ses­tän­sä mi­tään teh­dä, el­lei hän näe Isän te­ke­vän; sil­lä mitä ikä­nä hän te­kee, sitä myös Poi­ka niin te­kee. Sil­lä Isä ra­kas­taa Poi­kaa ja osoit­taa hä­nel­le kaik­ki, mitä hän it­se te­kee, ja hän on vie­lä suu­rem­pia töi­tä hä­nel­le osoit­ta­va, kuin nä­mät ovat, et­tä tei­dän pi­tää ih­met­te­le­män. Sil­lä niin­kuin Isä he­rät­tää ja vir­voit­taa kuol­lei­ta, niin myös Poi­ka vir­voit­taa, joi­ta hän tah­too.