JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Sakkeus otti vastaan Jumalan kutsun

Sana sunnuntaiksi
18.6.2023 7.00

Juttua muokattu:

19.6. 15:36
2023061915362220230618070000

H.H.

H.H.

Juk­ka Liuk­ko­nen

Sun­nun­tain teks­tien tee­ma­na on kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Sak­keus toi­mii esi­merk­ki­nä Ju­ma­lan kut­sun kuu­le­mi­ses­ta ja sen vas­taa­not­ta­mi­ses­ta.

Jee­sus oli Ga­li­le­as­ta al­ka­neel­la va­el­luk­sel­laan (Luuk. 9:51) kul­ke­mas­sa vii­meis­tä ker­taa koh­ti Je­ru­sa­le­mia. Mat­ka oli eden­nyt Je­ri­koon. Edel­li­ses­sä lu­vus­sa Luu­kas ker­too, kuin­ka Jee­sus pa­ran­si mat­kal­laan so­kea ker­jä­läi­sen, Bar­ti­mai­ok­sen. Nyt hän koh­taa Sak­keus-ni­mi­sen pub­li­kaa­nin, tul­li­mie­hen. Juu­ta­lai­set ei­vät ar­vos­ta­neet pub­li­kaa­ne­ja, kos­ka ko­ki­vat hei­dät epä­re­hel­li­sik­si ja Roo­man mie­hi­tys­val­lan edus­ta­jik­si.

Sak­keus oli saa­nut esi­mies­teh­tä­vän Je­ri­kon run­sas­lii­ken­tei­sel­lä ja tuot­toi­sal­la raja-ase­mal­la. Luu­kas to­te­aa­kin, et­tä hän oli ri­kas. Sak­keus tun­si kai­paus­ta ta­va­ta Jee­suk­sen. Ker­to­muk­ses­ta on pää­tel­tä­vis­sä, et­tä Ju­ma­la oli he­rät­tä­nyt Sak­keuk­sen oman­tun­non ja an­ta­nut hä­nel­le et­sik­ko­a­jan. Sak­keus oli pie­ni­ko­koi­nen, ja suu­ren vä­ki­mää­rän vuok­si hä­nen oli kii­vet­tä­vä vah­va­ok­sai­seen met­sä­vii­ku­na­puu­hun näh­däk­seen Jee­suk­sen.

Kut­su si­säl­si evan­ke­liu­min

Koh­taa­mis­ti­lan­tees­sa Sak­keus ei eh­ti­nyt ol­la aloit­teel­li­nen, kun Jee­sus jo kut­sui hän­tä suo­raan ni­mel­tä: ”Sak­keus, tule kii­rees­ti alas. Tä­nään mi­nun on mää­rä ol­la vie­raa­na si­nun ko­dis­sa­si.” (Luuk. 19:5.) Jee­sus näki pub­li­kaa­nin sy­dä­men ti­lan ja kut­sui hän­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Sak­keus ei odot­ta­nut huo­mis­ta, vaan ot­ti kut­sun vas­taan vä­lit­tö­mäs­ti. Ai­van ku­ten Hep­re­a­lais­kir­jees­sä ke­ho­te­taan: ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne” (Hepr. 3:15).

Jee­suk­sen kut­su si­säl­si an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min. Se pois­ti Sak­keuk­sel­ta tun­toa pai­na­vat syn­nit ja rau­hat­to­man mie­len. Ti­lal­le tu­li­vat van­hurs­kaus, rau­ha ja ilo. Hä­nen ilon­sa il­me­ni sa­maan ta­paan kuin mie­hel­lä, joka löy­si pel­toon kät­ke­tyn aar­teen ja myi kai­ken, mitä hä­nel­lä oli (Matt. 13:44).

Sak­keuk­sen us­kol­la oli myös nä­ky­viä seu­rauk­sia, us­kon he­del­miä. Ku­kaan ei muis­tut­ta­nut hän­tä sii­tä, et­tä hä­nen pi­täi­si nyt kor­va­ta työs­sään te­ke­män­sä vää­ryy­det. Us­ko muut­ti Sak­keuk­sen mie­len, ja hän il­moit­ti, mil­lä ta­val­la ai­koo kor­va­ta vää­ryy­del­lä hank­ki­man­sa omai­suu­den. Jee­sus ei ke­hot­ta­nut Sak­keus­ta luo­pu­maan vi­ras­taan. Jee­sus oli nyt hä­nen sy­dä­men­sä her­ra. Sak­keus ha­lu­si täs­tä läh­tien hoi­taa vir­kan­sa re­hel­li­ses­ti.

Hyvä sa­no­ma le­vi­ää

Luu­kas ku­vaa kau­niis­ti myös sitä, kuin­ka koko Sak­keuk­sen ko­din osak­si tuli pe­las­tus (Luuk. 19:9). Per­heen­jä­se­net­kin sai­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon. Sak­keuk­sen ko­tia hal­lit­si nyt Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki. Jee­sus toi tul­les­saan ko­din to­del­li­sen on­nen, jota maa­il­ma ei voi an­taa. Raa­ma­tus­ta voi lu­kea, kuin­ka sa­mal­la ta­val­la on saa­nut käy­dä muun mu­as­sa Sa­dan­pää­mies Kor­ne­liuk­sen ja Fi­li­pin van­gin­var­ti­jan per­heis­sä.

On Ju­ma­lan suur­ta rak­kaut­ta, et­tä tämä Je­ri­kon koh­taa­mis­ta­pah­tu­ma voi ol­la mah­dol­lis­ta tä­nä­kin päi­vä­nä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa kuu­luu Ju­ma­lan rak­kau­den kut­su epä­us­kos­sa va­el­ta­val­le. Kun evan­ke­liu­mis­sa saa vas­taa­not­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen, Tai­vaan Isä lah­joit­taa us­kon ja ilon. Kii­tol­li­suus täyt­tää mie­len.

Syn­neis­tään va­pau­tu­nut Sak­keus­kin iloit­si saa­mas­taan us­kon lah­jas­ta. Hän sai nyt myös it­se kuu­lut­taa toi­sil­le kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja ker­toa sii­tä, mitä oli saa­nut Ju­ma­lan ar­mos­ta ko­kea.