JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Salattu Jumala avautuu ihmiselle uskon kautta

Sana sunnuntaiksi
4.6.2023 6.00

Juttua muokattu:

30.5. 12:25
2023053012251420230604060000

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Us­ko sa­lat­tuun Ju­ma­laan nä­kyy ih­mi­ses­sä ilo­na, oman­tun­non rau­ha­na ja rak­kau­te­na lä­him­mäi­siä koh­taan.

Py­hän kol­mi­nai­suu­den päi­vän ot­sik­ko on Sa­lat­tu Ju­ma­la. Ju­ma­lan ole­mus ylit­tää kai­ken ih­mi­sym­mär­ryk­sen. Saar­naa­jan kir­jan kir­joit­ta­jan mu­kaan kyse on oi­ke­as­taan Ju­ma­lan te­ko­jen ja sy­vim­män ole­muk­sen ih­met­te­lys­tä. Hän oli yrit­tä­nyt sel­vit­tää nii­tä tu­lok­set­ta: vaik­ka ih­mi­nen kuin­ka yrit­täi­si, ei hän ym­mär­rä. (Saarn. 8:16–17.)

Ih­mi­nen ei voi ta­voit­taa Kaik­ki­val­ti­as­ta, joka voi­mas­saan, oi­keu­des­saan ja van­hurs­kau­des­saan tuo­mit­see ih­mi­sen ai­na oi­kein. Ju­ma­la kään­tää kas­von­sa pois heis­tä, jot­ka pi­tä­vät it­se­ään vii­sai­na. (Job 37:23–24.) Sy­dä­men rau­haa kai­paa­vaa hän kat­soo Poi­kan­sa lem­peil­lä kas­voil­la.

Ih­mi­nen voi aa­vis­tel­la Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa luon­non ih­mei­den ja ih­mis­koh­ta­loi­den kaut­ta, mut­ta pe­las­tuk­sen Ju­ma­la on il­moi­tet­tu hä­nen sa­nas­saan. Raa­mat­tuun kir­joi­tet­tu Ju­ma­lan sana ei kui­ten­kaan si­näl­lään avaa Ju­ma­lan sy­vin­tä ole­mus­ta. Sik­si Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä Isä­nä, Poi­ka­na ja Py­hä­nä Hen­ke­nä.

Jee­sus opet­ti, mitä Isä käs­ki

Jee­suk­sen teh­tä­vä­nä oli ker­toa seu­raa­jil­leen kaik­ki se, mitä Isä oli käs­ke­nyt hä­nen opet­taa. Jee­sus käyt­ti usein ope­tuk­sis­saan ver­tauk­sia. Vii­ni­puu oli kai­kil­le Jee­suk­sen asuin­seu­dul­la elä­vil­le tut­tu kas­vi ja vii­ni­tar­hu­ri tut­tu hah­mo. Tut­tua oli myös vii­ni­puun kas­vat­ta­mi­nen ja hoi­ta­mi­nen oi­kein, et­tä se tuot­tai­si omis­ta­jal­leen mah­dol­li­sim­man suu­ren sa­don.

Jee­suk­sen ver­tauk­sen mu­kaan hän it­se on vii­ni­puun run­ko ja hä­nen ope­tus­lap­sen­sa ovat vii­ni­puun ok­sat. Puu ok­si­neen muo­dos­taa ko­ko­nai­suu­den, jos­sa on tu­ke­va, ter­ve run­ko ja elä­viä ok­sia. Elä­vät ok­sat tuot­ta­vat ku­kit­tu­aan hy­viä he­del­miä. Jos joku ok­sa ei tuo­ta he­del­mää, se on kuol­lut, kui­vu­nut ok­sa. Kuol­leen ok­san vii­ni­tar­hu­ri leik­kaa pois, jot­ta elä­vät ok­sat tuot­tai­si­vat pa­rem­paa sa­toa. Elä­viä ok­sia vii­ni­tar­hu­ri hoi­taa pois­ta­mal­la niis­tä sel­lais­ta, mikä on niil­le hai­tal­lis­ta ja vie­ras­ta.

Sa­lat­tu Ju­ma­la nä­kyy ih­mi­sel­le us­kon sil­min – sen ym­mär­ryk­sen kaut­ta, min­kä Ju­ma­la on näh­nyt tar­peen an­taa. Kris­tuk­sen seu­raa­ja yh­tyy us­kon­tun­nus­tuk­seen yh­des­tä Isäs­tä, yh­des­tä Po­jas­ta ja yh­des­tä Py­häs­tä Hen­ges­tä. Sii­nä sa­mal­la hän us­koo py­hien yh­tey­den ja py­hän yh­tei­sen seu­ra­kun­nan omak­si ko­dik­seen: ”On vain yk­si ruu­mis ja yk­si Hen­ki, niin kuin myös se toi­vo, jo­hon tei­dät on kut­sut­tu, on yk­si” (Ef. 4:4).

Ju­ma­lan sana – sie­lun ra­vin­to

Kris­tus on kai­ken elä­män läh­de, jos­ta hä­nen seu­raa­jan­sa saa­vat kai­ken tar­peel­li­sen elä­män tien mat­kal­le. He am­men­ta­vat Kris­tuk­sen sa­nas­ta ra­vin­toa maa­il­man hou­ku­tus­ten ja omas­ta it­ses­tä nou­se­vien epäi­lys­ten kes­kel­lä. He tah­to­vat py­syä Kris­tuk­sen opis­sa ar­moon ja an­teek­si­an­ta­muk­seen luot­ta­en.

Lap­se­no­mai­nen us­ko Kris­tuk­seen tuot­taa hy­vän he­del­män. Us­kon he­del­mis­sä tu­lee jul­ki Ju­ma­lan kirk­kaus, ja nii­den kaut­ta us­ko­vai­sen tun­nis­taa Kris­tuk­sen seu­raa­jak­si. He­del­mät nä­ky­vät tääl­lä ajas­sa tai­vaal­li­se­na ilo­na, oman­tun­non rau­ha­na ja rak­kau­te­na toi­sia us­ko­via ja mui­ta lä­him­mäi­siä koh­taan.

Vii­ni­puun kas­va­es­sa sii­hen syn­tyy uu­sia ok­sia. Ju­ma­lan luo­mis­työ jat­kuu, kun maa­il­maan syn­tyy uu­sia lap­sia. Lap­set ovat ver­so­ja vii­ni­puus­sa. Hei­tä vii­ni­tar­hu­ri, Tai­vaan Isä, hoi­taa eri­tyi­sen hel­läs­ti ja va­ro­en, jot­ta he py­syi­si­vät elä­vi­nä ok­si­na. Uu­sia lap­sia ja vii­ni­puun ok­sia ovat myös he, jot­ka Ju­ma­la on kut­su­nut val­ta­kun­taan­sa pa­ran­nuk­sen kaut­ta.