JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Syntinen saa tuntea ilosanoman tuojan

Sana sunnuntaiksi
9.7.2023 6.00

Juttua muokattu:

4.7. 13:24
2023070413245620230709060000

Suviseurojen kuvapalvelu

Suviseurojen kuvapalvelu

Ur­po Luok­ka­la

Evan­ke­liu­min sa­no­ma tar­vit­see ju­lis­ta­jia kuu­lu­ak­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kail­la on lupa ja ke­ho­tus käyt­tää syn­nin­pääs­tön sa­no­ja.

Ih­mi­sen elä­mäs­sä on mo­nia tär­kei­tä asi­oi­ta. Kaik­kein tär­keim­män asi­an Pie­ta­ri lau­sui Jee­suk­sel­le: Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen.

Jee­sus muis­tut­ti: “Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man, mut­ta me­net­tää sie­lun­sa? Mil­lä ih­mi­nen voi os­taa sie­lun­sa ta­kai­sin?“ (Mark. 8:36–37.) Us­ko Kris­tuk­seen on tär­kein­tä. Us­kon kaut­ta ih­mi­nen pää­see ker­ran tai­vaa­seen.

Kris­tus lu­nas­ti ih­mi­set, jot­ta he oli­si­vat hä­nen omi­aan ja eläi­si­vät hä­nen ala­mai­se­naan. Ih­mi­sen syn­ti­syys ei ole es­te Kris­tuk­sen tun­te­mi­sel­le, sil­lä juu­ri syn­ti­siä var­ten Jee­sus tuli tän­ne maa­il­maan. Hän toi an­teek­si­an­ta­muk­sen ih­mis­ten kes­kuu­teen.

Pie­ta­rin tun­nus­tus

Lau­se ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka” il­mai­see kris­til­li­sen us­kon pe­rus­tan. Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä “pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea.” (1. Kor. 3:11.)

Pie­ta­ri näki Py­hän Hen­gen kaut­ta edes­sään Va­pah­ta­jan, elä­vän Ju­ma­lan po­jan. Pyhä Hen­ki kir­kas­taa ai­na Kris­tus­ta au­tuu­den pe­rus­ta­na ja niin kat­seem­me ol­koon “suun­nat­tu­na Jee­suk­seen, us­kom­me pe­rus­ta­jaan ja täy­del­li­sek­si te­ki­jään” (Hepr. 12:2).

Pie­ta­rin an­ta­ma tun­nus­tus on vah­va kuin kal­lio. Se pe­rus­tus kes­tää. Näh­ty­ään Kris­tuk­sen haa­vat myös epäi­le­vä Tuo­mas tun­nus­ti: “Mi­nun Her­ra­ni, mi­nun Ju­ma­la­ni.” Se oli us­kos­ta vuo­ta­va tun­nus­tus. Apos­to­li­nen us­kon­tun­nus­tus opet­taa tun­nus­ta­maan us­kon kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan. Se il­mai­see oi­ke­an us­kon si­säl­lön ja tor­juu sa­mal­la kaik­ki har­ha­o­pit.

Jee­suk­sen seu­raa­jien teh­tä­vä

Jee­sus saar­na­si ai­kan­sa ih­mi­sil­le syn­nit an­teek­si ja käs­ki myös seu­raa­ji­aan te­ke­mään niin: “Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki, jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.” (Joh. 20:22–23.)

Jot­ta tämä evan­ke­liu­mi kuu­lui­si, sil­le tar­vi­taan ai­na ju­lis­ta­jia. Apos­to­lien päi­vän teks­tit pu­hu­vat ope­tus­las­ten teh­tä­väs­tä tääl­lä maa­il­mas­sa ih­mis­ten kes­kel­lä.

Paa­va­li kir­joit­taa: “Kuin­ka he voi­vat us­koa sii­hen, jos­ta ei­vät ole kuul­leet? Kuin­ka he voi­vat kuul­la, el­lei ku­kaan ju­lis­ta? Kuin­ka ku­kaan voi ju­lis­taa, el­lei hän­tä ole lä­he­tet­ty? On­han kir­joi­tet­tu: ’Kuin­ka iha­nat ovat ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­let!’” (Room. 10:14–15.)

Syn­nin­pääs­tön val­tuu­det

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­set ovat evan­ke­liu­min saar­naa­mi­seen val­tuu­te­tut. Tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met tar­koit­taa val­taa va­paut­taa ih­mi­nen syn­nin kah­leis­ta. Pie­ta­ri mai­nit­see kir­jees­sään, et­tä us­ko­vat ovat “va­lit­tu suku, ku­nin­kaal­li­nen pa­pis­to, pyhä hei­mo, Ju­ma­lan oma kan­sa, mää­rät­ty ju­lis­ta­maan hä­nen suu­ria te­ko­jaan, joka tei­dät on pi­mey­des­tä kut­su­nut ih­meel­li­seen va­loon­sa” (1. Piet. 2:9).

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on Py­hän Hen­gen yh­teen­liit­tä­mä jouk­ko, jon­ka pe­rus­tus kes­tää. Pyhä Hen­ki jat­kaa Kris­tuk­sen työ­tä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Tätä seu­ra­kun­taa ei­vät tuo­ne­lan­kaan por­tit voi­ta. Pyhä Hen­ki jat­ku­vas­ti ko­ko­aa ja var­je­lee us­ko­vien jouk­koa maan pääl­lä. Au­tu­ai­ta eli iki­on­nel­li­sia ovat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaat.


Evan­ke­liu­mi: Matt. 16:13–19

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli tul­lut Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­an seu­dul­le, hän ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: ”Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?” He vas­ta­si­vat: ”Tois­ten mie­les­tä hän on Jo­han­nes Kas­ta­ja, tois­ten mie­les­tä Elia, joi­den­kin mie­les­tä Je­re­mia tai joku muu pro­fee­tois­ta.” ”En­tä te?” ky­syi Jee­sus. ”Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?” Si­mon Pie­ta­ri vas­ta­si: ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka.” Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Ja minä sa­non si­nul­le: Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.”

Bib­lia: Mut­ta kuin Je­sus tuli Ke­sa­re­an maan ää­riin, joka kut­su­taan Phi­lip­puk­sen, ky­syi hän ope­tus­lap­sil­tan­sa ja sa­noi: ke­nen­kä sa­no­vat ih­mi­set mi­nun, Ih­mi­sen Po­jan, ole­van? Niin he sa­noi­vat: mo­ni­kah­dat Jo­han­nes Kas­ta­jan; mut­ta muu­ta­mat Eli­aan; muu­ta­mat taas Je­re­mi­aan, taik­ka jon­kun prop­he­tais­ta. Sa­noi hän heil­le: mut­ta ke­nen­kä te sa­not­te mi­nun ole­van? Vas­ta­si Si­mon Pie­ta­ri ja sa­noi: sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka. Ja Je­sus vas­ta­ten sa­noi hä­nel­le: au­tu­as olet sinä, Si­mon Jo­nan poi­ka! Sil­lä ei liha ei­kä veri il­moit­ta­nut sitä si­nul­le, vaan Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Mut­ta minä myös sa­non si­nul­le: sinä ole Pie­ta­ri, ja tä­män kal­li­on pääl­le tah­don minä ra­ken­taa mi­nun seu­ra­kun­ta­ni, ja hel­ve­tin por­tit ei pidä hän­tä voit­ta­man. Ja minä an­nan si­nul­le tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met: ja mitä sinä maan pääl­lä si­dot, pi­tää si­do­tun ole­man tai­vais­sa, ja mitä sinä pääs­tät maan pääl­lä, sen pi­tää ole­man pääs­te­tyn tai­vais­sa.