Ur­po Luok­ka­la

Evan­ke­liu­min sa­no­ma tar­vit­see ju­lis­ta­jia kuu­lu­ak­seen. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kail­la on lupa ja ke­ho­tus käyt­tää syn­nin­pääs­tön sa­no­ja.

Ih­mi­sen elä­mäs­sä on mo­nia tär­kei­tä asi­oi­ta. Kaik­kein tär­keim­män asi­an Pie­ta­ri lau­sui Jee­suk­sel­le: Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen.

Jee­sus muis­tut­ti: “Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man, mut­ta me­net­tää sie­lun­sa? Mil­lä ih­mi­nen voi os­taa sie­lun­sa ta­kai­sin?“ (Mark. 8:36–37.) Us­ko Kris­tuk­seen on tär­kein­tä. Us­kon kaut­ta ih­mi­nen pää­see ker­ran tai­vaa­seen.

Kris­tus lu­nas­ti ih­mi­set, jot­ta he oli­si­vat hä­nen omi­aan ja eläi­si­vät hä­nen ala­mai­se­naan. Ih­mi­sen syn­ti­syys ei ole es­te Kris­tuk­sen tun­te­mi­sel­le, sil­lä juu­ri syn­ti­siä var­ten Jee­sus tuli tän­ne maa­il­maan. Hän toi an­teek­si­an­ta­muk­sen ih­mis­ten kes­kuu­teen.

Pie­ta­rin tun­nus­tus

Lau­se ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka” il­mai­see kris­til­li­sen us­kon pe­rus­tan. Paa­va­li kir­joit­taa, et­tä “pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea.” (1. Kor. 3:11.)

Pie­ta­ri näki Py­hän Hen­gen kaut­ta edes­sään Va­pah­ta­jan, elä­vän Ju­ma­lan po­jan. Pyhä Hen­ki kir­kas­taa ai­na Kris­tus­ta au­tuu­den pe­rus­ta­na ja niin kat­seem­me ol­koon “suun­nat­tu­na Jee­suk­seen, us­kom­me pe­rus­ta­jaan ja täy­del­li­sek­si te­ki­jään” (Hepr. 12:2).

Pie­ta­rin an­ta­ma tun­nus­tus on vah­va kuin kal­lio. Se pe­rus­tus kes­tää. Näh­ty­ään Kris­tuk­sen haa­vat myös epäi­le­vä Tuo­mas tun­nus­ti: “Mi­nun Her­ra­ni, mi­nun Ju­ma­la­ni.” Se oli us­kos­ta vuo­ta­va tun­nus­tus. Apos­to­li­nen us­kon­tun­nus­tus opet­taa tun­nus­ta­maan us­kon kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan. Se il­mai­see oi­ke­an us­kon si­säl­lön ja tor­juu sa­mal­la kaik­ki har­ha­o­pit.

Jee­suk­sen seu­raa­jien teh­tä­vä

Jee­sus saar­na­si ai­kan­sa ih­mi­sil­le syn­nit an­teek­si ja käs­ki myös seu­raa­ji­aan te­ke­mään niin: “Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki, jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.” (Joh. 20:22–23.)

Jot­ta tämä evan­ke­liu­mi kuu­lui­si, sil­le tar­vi­taan ai­na ju­lis­ta­jia. Apos­to­lien päi­vän teks­tit pu­hu­vat ope­tus­las­ten teh­tä­väs­tä tääl­lä maa­il­mas­sa ih­mis­ten kes­kel­lä.

Paa­va­li kir­joit­taa: “Kuin­ka he voi­vat us­koa sii­hen, jos­ta ei­vät ole kuul­leet? Kuin­ka he voi­vat kuul­la, el­lei ku­kaan ju­lis­ta? Kuin­ka ku­kaan voi ju­lis­taa, el­lei hän­tä ole lä­he­tet­ty? On­han kir­joi­tet­tu: ’Kuin­ka iha­nat ovat ilo­sa­no­man tuo­jan as­ke­let!’” (Room. 10:14–15.)

Syn­nin­pääs­tön val­tuu­det

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­set ovat evan­ke­liu­min saar­naa­mi­seen val­tuu­te­tut. Tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met tar­koit­taa val­taa va­paut­taa ih­mi­nen syn­nin kah­leis­ta. Pie­ta­ri mai­nit­see kir­jees­sään, et­tä us­ko­vat ovat “va­lit­tu suku, ku­nin­kaal­li­nen pa­pis­to, pyhä hei­mo, Ju­ma­lan oma kan­sa, mää­rät­ty ju­lis­ta­maan hä­nen suu­ria te­ko­jaan, joka tei­dät on pi­mey­des­tä kut­su­nut ih­meel­li­seen va­loon­sa” (1. Piet. 2:9).

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on Py­hän Hen­gen yh­teen­liit­tä­mä jouk­ko, jon­ka pe­rus­tus kes­tää. Pyhä Hen­ki jat­kaa Kris­tuk­sen työ­tä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan. Tätä seu­ra­kun­taa ei­vät tuo­ne­lan­kaan por­tit voi­ta. Pyhä Hen­ki jat­ku­vas­ti ko­ko­aa ja var­je­lee us­ko­vien jouk­koa maan pääl­lä. Au­tu­ai­ta eli iki­on­nel­li­sia ovat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaat.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 16:13–19

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli tul­lut Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­an seu­dul­le, hän ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: ”Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?” He vas­ta­si­vat: ”Tois­ten mie­les­tä hän on Jo­han­nes Kas­ta­ja, tois­ten mie­les­tä Elia, joi­den­kin mie­les­tä Je­re­mia tai joku muu pro­fee­tois­ta.” ”En­tä te?” ky­syi Jee­sus. ”Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?” Si­mon Pie­ta­ri vas­ta­si: ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka.” Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Ja minä sa­non si­nul­le: Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.”

Bib­lia: Mut­ta kuin Je­sus tuli Ke­sa­re­an maan ää­riin, joka kut­su­taan Phi­lip­puk­sen, ky­syi hän ope­tus­lap­sil­tan­sa ja sa­noi: ke­nen­kä sa­no­vat ih­mi­set mi­nun, Ih­mi­sen Po­jan, ole­van? Niin he sa­noi­vat: mo­ni­kah­dat Jo­han­nes Kas­ta­jan; mut­ta muu­ta­mat Eli­aan; muu­ta­mat taas Je­re­mi­aan, taik­ka jon­kun prop­he­tais­ta. Sa­noi hän heil­le: mut­ta ke­nen­kä te sa­not­te mi­nun ole­van? Vas­ta­si Si­mon Pie­ta­ri ja sa­noi: sinä olet Kris­tus, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka. Ja Je­sus vas­ta­ten sa­noi hä­nel­le: au­tu­as olet sinä, Si­mon Jo­nan poi­ka! Sil­lä ei liha ei­kä veri il­moit­ta­nut sitä si­nul­le, vaan Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Mut­ta minä myös sa­non si­nul­le: sinä ole Pie­ta­ri, ja tä­män kal­li­on pääl­le tah­don minä ra­ken­taa mi­nun seu­ra­kun­ta­ni, ja hel­ve­tin por­tit ei pidä hän­tä voit­ta­man. Ja minä an­nan si­nul­le tai­vaan val­ta­kun­nan avai­met: ja mitä sinä maan pääl­lä si­dot, pi­tää si­do­tun ole­man tai­vais­sa, ja mitä sinä pääs­tät maan pääl­lä, sen pi­tää ole­man pääs­te­tyn tai­vais­sa.