Mik­ko Y. Kin­nu­nen

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus pu­hut­te­lee yli­pap­pe­ja ja kan­san van­him­pia suo­raan, mut­ta ei tuo­mit­se­vas­ti.

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­mi ker­too kes­kus­te­lus­ta, jon­ka Jee­sus kävi yli­pap­pien ja kan­san van­him­pien kans­sa (Matt. 21:23−27). He kes­kus­te­li­vat sii­tä, mil­lä val­tuuk­sil­la Jee­sus teki ih­me­te­ko­ja. Jee­sus lu­pa­si ker­toa heil­le sen, jos he vas­tai­si­vat en­sin hä­nen esit­tä­mään ky­sy­myk­seen Jo­han­nek­sen kas­tees­ta. Jee­sus ky­syi: "Mis­tä Jo­han­nek­sen kas­te on pe­räi­sin? Tai­vaas­ta vai ih­mi­sis­tä?"

Yli­pa­pit ja kan­san van­him­mat jou­tui­vat pun­nit­se­maan sen vä­lil­tä, tun­nus­taak­ko Jo­han­nek­sen kas­teen ole­van Tai­vaas­ta, jol­loin Jee­sus oli­si osoit­ta­nut hei­dän epä­us­kon, vai­ko sa­noa sen ole­van ih­mi­sis­tä, jol­loin yli­pa­pit ja kan­san van­him­mat oli­si­vat jou­tu­neet pel­kää­mään kan­saa, joka piti Jo­han­nes­ta pro­feet­ta­na. He va­lit­si­vat vas­ta­ta: "Em­me tie­dä." Jee­sus­kaan ei sit­ten ker­to­nut, mil­lä val­tuuk­sil­la toi­mii.

Kuu­li­ai­suus tuo siu­nauk­sen

Kes­kus­te­lun jat­kok­si Jee­sus ker­toi yh­den vii­ni­tar­ha-ver­tauk­sis­taan. Vii­ni­tar­ha oli kuu­li­joil­le tut­tu asia. Pro­feet­to­jen suul­la oli jo sa­to­ja vuo­sia ai­em­min ku­vat­tu Ju­ma­lan omai­suus­kan­saa vii­ni­tar­ha­na: "Her­ran Se­ba­o­tin vii­ni­tar­ha on Is­ra­e­lin kan­sa ja Juu­dan hei­mo se köyn­nös, jos­ta hän iloit­si" (Jes. 5:7).

Ver­tauk­ses­sa eräs mies pyy­si poi­kaan­sa läh­te­mään työ­hön vii­ni­tar­haan. Pyyn­töön si­säl­tyi ai­ka­mää­re: tä­nään. Aluk­si poi­ka ei tah­to­nut läh­teä, mut­ta hän­tä al­koi ka­dut­taa, ja hän kui­ten­kin nou­dat­ti isän pyyn­töä. Sit­ten isä meni toi­sen poi­kan­sa luo ja esit­ti sa­man pyyn­nön. Toi­nen poi­ka lu­pa­si isäl­le läh­te­vän­sä vii­ni­tar­haan työ­hön, mut­ta ei kui­ten­kaan men­nyt. Jee­sus ky­syi, kum­pi näis­tä kah­des­ta teki, mitä hä­nen isän­sä tah­toi? Sii­hen oli help­po vas­ta­ta, et­tä en­sim­mäi­nen.

Ka­tu­va saa syn­tin­sä an­teek­si

Jee­suk­sen vas­taus yli­pa­peil­le ja kan­san van­him­mil­le oli suo­ra, mut­ta ei kui­ten­kaan tuo­mit­se­va: "To­ti­ses­ti: por­tot ja pub­li­kaa­nit me­ne­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nem­min kuin te.” Jee­sus jät­ti heil­le Ju­ma­lan val­ta­kun­nan oven au­ki. Mik­si por­tot, eli syn­nis­sä elä­neet nai­set, sekä pub­li­kaa­nit, usein vää­ryy­del­lä ri­kas­tu­neet tul­li­mie­het, pää­si­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nen yli­pap­pe­ja ja kan­san van­him­pia? Sik­si, et­tä he oli­vat us­ko­neet Jo­han­nes Kas­ta­jan ju­lis­ta­man Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min. Jo­han­nes ju­lis­ti: "Kään­ty­kää, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le!" (Matt. 3:2). Tuol­loin mo­net tun­nus­ti­vat syn­tin­sä, sai­vat syn­tin­sä an­teek­si ja hei­dät kas­tet­tiin. Sen si­jaan Jee­suk­sen pu­hut­te­le­mat yli­pa­pit ja kan­san van­him­mat ei­vät us­ko­neet Jo­han­nek­sen ju­lis­ta­maa sa­no­maa.

Vii­ni­tar­han isän­tä, Her­ra Jee­sus Kris­tus, esit­tää vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kut­sua kuu­lut­ta­vat vii­ni­tar­han työ­läi­set, jot­ka ovat it­se ol­leet Her­ran kut­sul­le kuu­li­ai­sia. He ovat Ju­ma­lan ar­mos­ta saa­neet us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja pääs­seet si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi il­moi­te­taan us­kos­ta us­koon. (Room. 1:17) Syn­te­jään ka­tu­va saa ai­na syn­tin­sä an­teek­si Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 21:28–32

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi yli­pa­peil­le ja kan­san van­him­mil­le: ”Mitä te täs­tä sa­not­te? Erääl­lä mie­hel­lä oli kak­si poi­kaa. Hän meni toi­sen luo ja sa­noi: ’Poi­ka­ni, mene tä­nään vii­ni­tar­haan työ­hön.’ ’En minä ha­lua’, poi­ka vas­ta­si. Sit­ten hän kui­ten­kin tuli toi­siin aja­tuk­siin ja meni. Isä meni toi­sen po­jan luo ja sa­noi täl­le sa­man. Poi­ka vas­ta­si: ’Me­nen kyl­lä, isä’, mut­ta ei men­nyt­kään. Kum­pi näis­tä kah­des­ta teki, mitä hä­nen isän­sä tah­toi?” ”Edel­li­nen”, he vas­ta­si­vat. Jee­sus sa­noi: ”To­ti­ses­ti: por­tot ja pub­li­kaa­nit me­ne­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nem­min kuin te. Jo­han­nes ava­si teil­le van­hurs­kau­den tien, mut­ta te et­te us­ko­neet hän­tä. Por­tot ja pub­li­kaa­nit sen si­jaan us­koi­vat, ja vaik­ka te sen näit­te, te et­te jäl­keen­päin­kään tul­leet ka­tu­muk­seen et­te­kä us­ko­neet hän­tä.”

Bib­lia: Mut­ta kuin­ka te luu­let­te? Yh­del­lä mie­hel­lä oli kak­si poi­kaa, ja hän meni en­sim­mäi­sen tykö, ja sa­noi: poi­ka­ni, mene tä­nä­pä­nä te­ke­mään työ­tä mi­nun vii­na­mä­kee­ni. Niin hän vas­ta­ten sa­noi: en tah­do. Mut­ta sit­te ka­tui hän, ja meni. Niin hän meni toi­sen tykö, ja sa­noi myös niin. Mut­ta hän vas­ta­ten sa­noi: kyl­lä minä me­nen, her­ra, ja ei men­nyt­kään. Kum­pi näis­tä kah­des­ta teki isän­sä tah­don? He sa­noi­vat hä­nel­le: en­si­mäi­nen. Sa­noi Je­sus heil­le: to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: Pub­li­ka­nit ja por­tot käy­vät tei­dän edel­län­ne Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Sil­lä Jo­han­nes tuli tei­dän ty­kön­ne van­hurs­kau­den ties­sä, ja et­te hän­tä us­ko­neet: mut­ta Pub­li­ka­nit ja por­tot us­koi­vat hä­nen. Mut­ta te, jot­ka sen näit­te, et­te sit­ten­kään pa­ran­nus­ta teh­neet, et­tä te hän­tä oli­sit­te us­ko­neet.