Jumalan äiti

Raa­ma­tun nais­ten jou­kos­ta tun­ne­tuim­pia ovat neit­syt Ma­ria ja hä­nen su­ku­lai­sen­sa Eli­sa­bet. Tun­ne­tuik­si nämä nai­set ovat tul­leet äi­din roo­leis­saan. äi­dik­si tu­le­mi­nen, uu­den elä­män al­ku, on ai­na ih­me. Eri­tyi­sen ih­meel­lis­tä äi­dik­si tu­le­mi­nen oli näi­den kah­den nai­sen koh­dal­la.

Suuri sovituspäivä

Suur­ta so­vi­tus­päi­vää on usein kut­sut­tu Van­han tes­ta­men­tin pit­käk­si­per­jan­taik­si. Is­ra­e­lin kan­san kes­kuu­des­sa ky­sei­seen päi­vään si­säl­tyi Her­ran Moo­sek­sel­le an­ta­man mää­räyk­sen mu­kaan paas­to­a­mi­nen sekä ylim­mäi­sen pa­pin toi­mit­ta­ma so­vi­tu­suh­ri. Päi­vää vie­tet­tiin ker­ran vuo­des­sa, seit­se­män­nen kuun kym­me­nen­te­nä päi­vä­nä (3. Moos. 23:26–27).

Missä on aarteesi, siellä on sydämesi

Jee­suk­sen tun­ne­tuin­ta pu­het­ta kut­su­taan Vuo­ri­saar­nak­si. Ni­men­sä puhe on saa­nut sii­tä, et­tä Jee­sus piti sen vuo­rel­la. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka suu­ret vä­ki­jou­kot seu­ra­si­vat Jee­sus­ta. Kun Jee­sus näki hei­dät, hän nou­si vuo­rel­le ja is­tuu­tui. Sit­ten hän al­koi opet­taa. (Matt. 5:1–2.)

Samuel, Israelin viimeinen tuomari

Sa­mu­e­lin kir­jat kuu­lu­vat Van­han tes­ta­men­tin his­to­ri­a­kir­joi­hin. En­sim­mäi­nen kir­ja ker­too Is­ra­e­lin kan­san vai­heis­ta Sa­mu­e­lin ajois­ta ku­nin­gas Sau­lin kuo­le­maan as­ti ja toi­nen ku­vaa Daa­vi­din ku­nin­kuu­den kaut­ta.

Jumalan rakkaus synnyttää ilon

Pää­si­säis­juh­lan lä­hes­ty­es­sä Va­pah­ta­jam­me ate­ri­oi seu­raa­jien­sa kans­sa. Hän pesi ope­tus­las­ten­sa ja­lat ja an­toi heil­le näin esi­mer­kin: ope­tus­las­ten oli teh­tä­vä sama, min­kä hei­dän Her­ran­sa teki heil­le. (Joh. 13:1–17.)

Ihana vapaus

Fi­le­mo­nil­ta oli ka­ran­nut or­ja, One­si­mus. Pako ei kui­ten­kaan tuo­nut One­si­muk­sel­le täyt­tä va­paut­ta ja tur­vaa. Hä­nen elä­mäs­sään oli koko ajan läs­nä kiin­ni jää­mi­sen pel­ko. Va­paus oli otet­tu il­man lu­paa – eh­kä hän oli pa­en­nut isän­tän­sä vi­haa. Jot­ta One­si­mus voi­si pa­la­ta isän­tän­sä luok­se ja vält­täi­si pa­ke­ne­mi­ses­ta ai­heu­tu­van ran­gais­tuk­sen – pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa kuo­le­man – hä­nen pi­täi­si saa­da suo­si­tus­kir­je, joka le­pyt­täi­si isän­nän vi­han.

Profeetta Jesaja sai nähdä taivaan juhla-aterian

Je­sa­ja sai kut­sun pro­fee­tak­si ku­nin­gas Us­si­an kuol­les­sa noin 740 vuot­ta en­nen Va­pah­ta­jam­me syn­ty­mää. Pro­feet­ta Je­sa­ja vai­kut­ti kaik­ki­aan nel­jän ku­nin­kaan – Us­si­an, Jo­ta­min, Aha­sin ja His­ki­an – ai­ka­na (Jes.1:1). Je­sa­jan ai­ka­na kan­sa ei ha­lun­nut ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan tah­dol­le. ”He ovat luo­pu­neet Her­ras­ta, he ovat hal­vek­si­neet Is­ra­e­lin Py­hää ja kään­tä­neet hä­nel­le sel­kän­sä.” (Jes. 1:2–4.)