Jumala kutsuu työhön ja tehtäviin

En­sim­mäi­sen Moo­sek­sen kir­jan eli Ge­ne­sik­sen yk­si­tois­ta en­sim­mäis­tä lu­kua si­säl­tä­vät Raa­ma­tun al­ku­ker­to­muk­set. Ne al­ka­vat kah­del­la pe­räk­käi­sel­lä, eri­lai­sel­la ku­vauk­sel­la maa­il­man luo­mi­ses­ta. En­sim­mäi­sen luo­mis­ker­to­muk­sen (1. Moos. 1–2:4a) mu­kaan Ju­ma­la loi kai­ken tyh­jäs­tä. Luo­mis­työn­sä hui­pen­tu­ma­na hän loi ih­mi­sen. Luo­tu­aan ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si hän an­toi heil­le myös teh­tä­vän: li­sään­ty­kää ja täyt­tä­kää maa ja ot­ta­kaa se val­taan­ne (1. Moos. 1:28).

Viesti sovituksesta

Mer­kit­tä­vin ja tär­kein maa­il­mas­sa lä­he­tet­ty vies­ti on sa­no­ma Kris­tuk­sen ylös­nou­se­muk­ses­ta – pää­si­äi­saa­mun ih­me. Her­ra Jee­sus elää, ja me saam­me elää hä­nen kans­saan hä­nen val­ta­kun­nas­saan. So­vi­tuk­sen vies­tin pe­rus­ta­na on ylös­nou­se­mus­sa­no­ma.

Joosua ja Kaleb saarnasivat uskon sanomaa

Is­ra­e­lin kan­sa oli saa­pu­nut kor­pi­va­el­luk­sel­laan lu­va­tun maan, Ka­naa­nin­maan lä­hel­le. Mat­kan­sa ai­ka­na kan­sa oli ko­ke­nut mo­nen­lai­sia vai­hei­ta ja ko­et­te­le­muk­sia, mut­ta Ju­ma­la oli ol­lut sen kans­sa ja joh­ta­nut sitä va­kaal­la, kaik­ki­val­ti­aal­la kä­del­lään.

Kristuksen nöyryys

Paa­va­li on kir­joit­ta­nut kir­jeen­sä fi­lip­pi­läi­sil­le Roo­man van­keu­des­ta. Kir­jees­sä on sel­keä sa­no­ma sii­tä, mikä on kes­keis­tä elä­mäs­sä. Paa­va­li kir­joit­taa: "Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to" (Fil. 1:21). Kris­tus on voi­ma­va­ra ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä. Hän an­taa myös ilon ja voi­ton. Fi­lip­pin us­ko­vai­sil­le Paa­va­li an­taa­kin ke­ho­tuk­sen: "Iloit­kaa ai­na Her­ras­sa!” (Fil. 4:4).

Jumala kuuli Nehemian rukouksen

Raa­mat­tu si­säl­tää lu­kui­sia ru­kouk­sia. Osa niis­tä on hy­vin tun­net­tu­ja, ku­ten Her­ran siu­naus (4. Moos. 6:23–27) ja Jee­suk­sen opet­ta­ma Her­ran ru­kous (Matt. 6:9–13).

Lupaus pelastajasta

Ju­ma­la sa­noi käär­meel­le: ”Ja minä pa­nen vai­non si­nun ja vai­mon vä­lil­le, ja si­nun sie­me­nes ja hä­nen sie­me­nen­sä vä­lil­le; sen pi­tää rik­ki pol­ke­maan si­nun pääs, ja sinä olet pis­tä­vä hän­tä kan­ta­pää­hän” (1. Moos. 3:15).

”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste!”

Vuo­den 60 al­ku­puo­lel­la Paa­va­li oli van­ki­na Roo­mas­sa. Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­nut van­keus oli kes­tä­nyt jo usei­ta vuo­sia ja kul­jet­ta­nut Paa­va­lin mo­nien vai­hei­den ja an­ka­rien ko­et­te­le­mus­ten läpi Ke­sa­re­an kaut­ta Roo­maan. Hän ei tien­nyt, pää­si­si­kö enää kos­kaan va­paak­si. Näis­tä olo­suh­teis­ta huo­li­mat­ta Paa­va­li jat­koi apos­to­lin, sa­nan­saat­ta­jan teh­tä­vään­sä. Hän lä­het­ti Roo­mas­ta kir­jei­tä usei­siin seu­ra­kun­tiin, jois­ta Efe­so oli yk­si.

Ihminen, Jumalan luomistyön varjelija vai uhka?

Psal­mim­me ker­too Ju­ma­lan suu­ruu­des­ta ja ky­se­lee ih­mi­sen ase­mas­ta Ju­ma­lan edes­sä. Myös en­si ke­sän su­vi­seu­ra-alue Vaa­sas­sa muis­tut­taa Ju­ma­lan luo­mis­työn ih­meis­tä. Alu­een his­to­ri­aa miet­ties­sä on nous­sut mie­leen Väi­nö Lin­nan Tun­te­ma­ton so­ti­laan al­ku­sa­nat: "Niin kuin hy­vin tie­de­tään, on Ju­ma­la kaik­ki­val­ti­as, kaik­ki­tie­tä­vä ja kau­kaa vii­sas. Niin­pä hän oli ai­koi­naan an­ta­nut met­sä­pa­lon polt­taa kym­me­niä heh­taa­re­ja val­ti­on met­sää erääl­lä hie­ta­kan­kaal­la. Ta­pan­sa mu­kaan ko­et­ti­vat ih­mi­set kaik­ken­sa pon­nis­ta­en kes­keyt­tää hä­nen työn­sä, mut­ta jär­käh­tä­mät­tä hän polt­ti met­sää niin pal­jon kuin kat­soi tu­le­viin tar­koi­tuk­siin­sa so­pi­vak­si."

Jumala on puhunut meille Pojassaan

Tut­ki­mi­sen ai­hee­na ovat hep­re­a­lais­kir­jeen al­ku­ja­keet. Kir­jeen muo­to poik­ke­aa useim­mis­ta Uu­den tes­ta­men­tin kir­jeis­tä, kos­ka sii­tä puut­tuu al­ku­ter­veh­dys ja kir­joit­ta­jan nimi. Täs­tä myös joh­tu­nee pal­jon poh­dit­tu ky­sy­mys kir­jeen kir­joit­ta­jas­ta, jos­ta ei ole var­maa tie­toa.

Suurin on rakkaus

Kii­ras­tors­tain il­ta­na Jee­sus piti vii­mei­sen pu­heen ope­tus­lap­sil­leen. Jee­suk­sen jää­hy­väis­pu­heen kes­ki­ös­sä oli asi­ois­ta suu­rin, rak­kaus.