Ecuadorissa 8. syyskuuta pidettyjen Naranjiton lähetysseurojen ohjelmaan kuului seurapuhe, pyhäkoulu, keskustelua, ruokailua ja yhdessäoloa.
Kimmo Puolitaival
Ecuadorissa 8. syyskuuta pidettyjen Naranjiton lähetysseurojen ohjelmaan kuului seurapuhe, pyhäkoulu, keskustelua, ruokailua ja yhdessäoloa.
Kimmo Puolitaival
Kimmo Puolitaival
Ecuador, Etelä-Amerikka
Ecuadorin uskovaiset ovat hyvin kiitollisia mahdollisuudesta osallistua seuroihin.
Ecuadoriin suuntautuvalle lähetysmatkalle 5.–15. syyskuuta osallistuivat Steve Laiho Pohjois-Dakotasta ja Kimmo Puolitaival Suomesta. Tulkkina toimi David Navas.
Alue oli 1400- ja 1500-lukujen taitteessa osa inkojen imperiumia. Siksi seudulla puhutaan edelleen ketsuan kieltä. Lähetysmatkalaiset tapasivat Ketsua-intiaaneja Riobamban vuoristoseudulla.
Lähellä sijaitsee valtava, yli 6300 metriä korkea Chimborazo-tulivuori. Kymmenet tulivuoret ovat osa ecuadorilaisten arkea, joskus hyvin karullakin tavalla. Erittäin näkyvässä roolissa on roomalaiskotollinen kirkko. Tämä todellisuus heijastui myös useissa keskusteluissa, joita lähetysmatkalla käytiin seuravieraiden kanssa. Kaiken kaikkiaan yhdeksässä eri seuratilaisuudessa oli noin 170 kävijää.
Vaikka maa on pitkän matkan päässä Suomesta, usko on yhteinen. Se kertoo Jumalan voimasta ja Pyhän Hengen merkityksestä. Ecuadorin uskovaiset kaipaavat kuulla evankeliumia ja Jumalan sanan saarnaa. He ovat hyvin kiitollisia siitä, että heillä on mahdollisuus päästä seuroihin. Espanjakieliset Siionin laulut kaikuvat ”sydämen pohjasta” – ”Cristo me Ama”.
Kotiseurat Naranjitossa
Sunnuntaina 8. syyskuuta oli ohjelmassa lähetysseurat Naranjitossa. Puhujien saapuessa Dignan kotiin seuravalmistelut olivat täydessä vauhdissa. Perunoita ja juureksia kuorittiin pihamaalla ja pian ne olivat kypsymässä takapihan ulkokeittiössä. Lämpötila oli +30 astetta ja ilmankosteus korkea.
Vieraille tarjottiin limsaa. Puheensorina oli vilkasta. Autokatoksen varjoon kannettiin muovituoleja, puhujan pöytä ja liina sen päälle. Seuravieraita tuli koko ajan lisää. Mukana oli Puolitaipaleen kummityttö Josselyn vanhempiensa kanssa. Edellisen matkan yhteydessä hänet kastettiin 14-vuotiaana, jolloin Puolitaivalta pyydettiin kummiksi.
25 seuravierasta istuutuivat kuuntelemaan. Pienet lapset touhusivat omia juttujansa. Digna toivotti puhujat ja seuravieraat tervetulleeksi. Seurat aloitettiin laululla: ”Jubilosos te adoramos, Dios de gloria y Salvador” – ” Iloitsemme sinusta, kirkkauden Jumala ja Vapahtaja”. Puolitaipaleen pitämän seurapuheen aiheena oli vuorisaarnan opetus maallisten aarteiden katoavaisuudesta ja taivaallisten aarteiden pysyvyydestä.
Pyhäkoulun tuttu aihe
Laiho piti pyhäkoulun aiheesta Joosef. Aihe oli tuttu Naranjiton seuravieraille. Tuhansia vuosia vanha kertomus on yhä tuore ja opettavainen. Usko ja sen kautta syntien anteeksiantamuksen lahja on edelleenkin omistettavissa ja kaikkivaltiaan Jumalan voimaan ja johdatukseen on lupa luottaa.
Merkittävä viesti seurapuheessa ja pyhäkoulussa oli se, että synnit on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Voimakkaan päätöslaulun jälkeen isäntäväki lausui kiitokset ja kutsun päivälliselle.
Tarjolla oli paistettua kanaa, riisiä, perunoita, juureksia. Kukkuraiset lautaselliset kannettiin yksi kerrallaan kullekin seuravieraalle. Keskustelu monista elämään liittyvistä iloista ja suruistakin jatkui. Illan pimetessä seuraväki lähti koteihinsa ja puhujat majapaikkaansa.
Lue ensi viikolla Päivämiehen välissä ilmestyvästä Siionin Lähetyslehdestä myös ecuadorilaisen seuravieraan haastattelu.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys