Lasten yhteislaulutilaisuuden äänityksiin saapui noin 140 laulajaa. Paikalla oli lisäksi noin parikymmentä aikuista ja isosta huolehtimassa lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Saara Kolehmainen
Lasten yhteislaulutilaisuuden äänityksiin saapui noin 140 laulajaa. Paikalla oli lisäksi noin parikymmentä aikuista ja isosta huolehtimassa lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Saara Kolehmainen
Saara Kolehmainen
Oulu
On helmikuun 21. päivä. Kello lähestyy puoltapäivää. Karjasillan kirkossa Oulussa on alkamassa lasten yhteislauluäänitykset, joiden aikana on tarkoitus äänittää lasten laulamana 17 Siionin laulua ja virttä.
Uusi äänite julkaistaan Suviseurojen aikaan. Mukaan kutsuttiin Päivämiehen uutisella alakouluikäisiä, lukutaitoisia lapsia. Tavoiteltu määrä hakemuksia tuli täyteen parissa päivässä ja paikalle saapui 20 esilaulukuorolaisen lisäksi noin 120 laulajaa.
Jännitystä ilmassa
– Jumalan terve, tervetuloa! Voitte riisua ulkovaatteet tuonne.
Oululaiset sisarukset Lilla ja Ruusu Lehtoaho tulevat paikalle isänsä saattelemana. He löytävät nopeasti joukosta serkkunsa Lilja ja Silvia Ahosen.
– Ei me tiedetty, että serkut on tulossa. Täällä on myös muita mun kavereita ja kuorolaisia, kertoo Ruusu.
Laulajat jaetaan isosten vetämiin ryhmiin. Serkukset hakeutuvat samaan ryhmään. Isonen Ruuben Haaponiemi kirjoittaa heidän nimensä pinkkehin tarroihin.
Äänitysporukka Timo Vikmanin johdolla on virittänyt kirkkosaliin kaikkiaan 16 mikrofonia taltioimaan jokaisen salista kuuluvan äänen. Vielä ei kuitenkaan lauleta, vaan henkilökunta esittäytyy. Kaikilla paikalla olevilla aikuisilla on oma roolinsa.
Esimerkiksi Susanna Pöyhtäri huolehtii käytännön asioista, Eeva Holappa on äänittäjän apuna kuuntelemassa ja tekemässä muistiinpanoja. Urkuparvella on tietysti urkurin eli Olli Kinnusen paikka.
Vielä ennen laulamista puretaan enintä jännitystä ja tutustutaan toisiin laulajiin isosten suunnittelemien ryhmäytymistehtävien avulla.
Onko tullut harjoiteltua?
"Ma, me, mi, mo, muu. Loli, loli, loo. Truaa, triaa, truu", kaikuu kirkkosalissa, kun Kaisa Säkkinen vetää äänenavausta. Hän kertoo ja laulaa esimerkkinä lapsille siitä, mikä merkitys laulaessa on kasvojen ilmeellä ja asennolla.
Kun viimeisiä valmisteluja tehdään, Lehtoahon ja Ahosen serkukset kyselevät toisiltaan, onko tullut harjoiteltua. Odotellessa on aikaa jutella siitäkin, laulavatko serkut vielä kuorossa.
Äänitteelle valikoiduissa lauluissa on kantavana teemana hoiva ja huolenpito Jumalan valtakunnassa. Suurin osa lauluista on näille tytöille entuudestaan tuttuja, mutta jotain on pitänyt harjoitella erikseen.
– Sylissänsä paimen kantaa on mun lempilaulu, kertoo Lilla.
Ruusu, Lilja ja Silvia ovat kaikki tykästyneet virteen 581 Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan.
– En osaa selittää, miksi, toteaa Ruusu.
"Pyörii"
Kaikki alkaa olla valmista. Tilaisuuden juontaja Hanna Savela kertaa vielä viime hetkellä ohjeita:
– Musiikki alkaa hiljaisuudesta. Kun sanon "pyörii", kaikki ovat hiljaa. Kuunnellaan ensin Ollin soittama alkusoitto ja sitten seurataan Kaisaa.
Lämmittelylauluna toimii Siionin laulu 300 Laula, kansa Jumalan. En voi olla ajattelematta, että tämäkin lapsijoukko on juuri tätä Jumalan kansaa. Laulu on niin kuulasta ja kirkasta, että ei sitä voi kuivin silmin kuunnella.
Laulujen välillä ehdin jutella Savelan kanssa. Olemme samaa mieltä siitä, että on erityisen ihana kuunnella, kun lapset laulavat tavallisia seuralauluja, muita kuin lapsille kirjoitettuja lauluja.
– Lapset pääsevät osallistumaan julkaisutuotantoon, hän sanoo ja toivoo, että äänityspäivä olisi lapsille ikimuistoinen.
Pohdintoja välipalalla
Kukaan paikalla olevista aikuisista ei tiedä, että koskaan olisi järjestetty vastaavaa laulutilaisuutta, johon on kutsuttu kaikkia halukkaita, ei vain tiettyä kuoroa tai porukkaa.
Välipalalla lapset saavat ansaitun hengähdystauon.
– On kiva laulaa, mutta hyvä tämmöinen tauko on välillä, toteavat Lilla, Ruusu, Lilja ja Silvia välipalalla.
Yhdessä pohdimme, miksihän paikalla on niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia.
– Ei ne yleensä laula niin paljon. Ja jotkut pojat luulee, että laulaminen on tyttöjen juttu, eikä ne halua siksi laulaa. Ois voinu olla enemmän poikia täällä, tytöt pohtivat.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys