Kaa­ri­na Höy­kin­pu­ro ja Ei­la Poh­jo­nen

Ala­jär­ven maa­kun­nal­li­sis­sa ke­sä­seu­rois­sa muis­tu­tet­tiin, et­tä us­ko ei pe­rus­tu mie­li­pi­tei­siin, vaan Py­hän Hen­gen ope­tuk­seen ja Jee­suk­sen opet­ta­maan evan­ke­liu­miin. Ju­ma­la il­moit­taa tah­ton­sa Raa­ma­tus­sa, joka on kir­joi­tet­tu Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta.

Ala­jär­ven maa­kun­nal­li­set ke­sä­seu­rat pi­det­tiin 11.–13. hei­nä­kuu­ta ja ko­ko­si­vat noin vii­si­tu­hat­ta sa­nan­kuu­li­jaa. Ala­jär­ven kir­kon lä­hei­syy­teen si­joit­tu­val­la alu­eel­la ke­sä­seu­ro­ja on pi­det­ty jo yli sata vuot­ta. Hy­vin pit­kään seu­rat on jär­jes­tet­ty hei­nä­kuun vii­mei­se­nä vii­kon­lop­pu­na. Nyt ne oli­vat en­sim­mäis­tä ker­taa täl­lä koh­dal­la, puo­li­vä­lis­sä hei­nä­kuu­ta. Mo­net pi­ti­vät uut­ta ajan­koh­taa erit­täin so­pi­va­na.

Seu­ro­jen tun­nus oli “Us­ko, toi­vo ja rak­kaus”. Sa­nat on joh­det­tu 1. Kor. 13:13, mis­sä Paa­va­li sa­noo: "Niin py­sy­vät nämä kol­me: us­ko, toi­vo ja rak­kaus. Mut­ta suu­rin niis­tä on rak­kaus."

Seu­rat al­koi­vat per­jan­tai-il­ta­na jat­ku­en sun­nun­tai-il­ta­päi­vään. Lau­an­tai­na oli viik­ko­mes­su, jon­ka yh­tey­des­sä seu­ra­vie­raat sai­vat osal­lis­tua eh­tool­li­sen viet­toon. Seu­ra­vii­kon­lop­pu oli ke­sän läm­pi­min, il­ta­päi­vi­sin oli noin 30 as­tet­ta. Seu­rois­sa Ju­ma­lan sa­naa ja ar­mo­e­van­ke­liu­mia kuu­lut­ti kol­me­tois­ta eri sa­nan­pal­ve­li­jaa.

Vii­del­lä lei­väl­lä ja kah­del­la ka­lal­la

Per­jan­tai-il­ta­na en­sim­mäi­sen pu­heen pi­tä­nyt Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Mat­ti Hir­ve­lä toi­vot­ti seu­ra­vie­raat ter­ve­tul­leik­si ja ker­toi Ala­jär­ven seu­ro­jen his­to­ri­as­ta. Seu­ra­pu­heen ai­heek­si hän luki Matt. 14:13–21. Teks­ti ker­too ruok­ki­mi­sih­mees­tä, kuin­ka Jee­sus ruok­ki vii­del­lä lei­väl­lä ja kah­del­la ka­lal­la mo­ni­tu­hat­päi­sen kan­san­jou­kon.

Hir­ve­lä ver­ta­si sitä tä­män päi­vän ruok­ki­mi­sih­mee­seen. Kuin­ka pu­hu­ja tu­lee pai­kal­le it­se tyh­jä­nä luot­ta­en kuin lap­si, et­tä Ju­ma­la an­taa oi­kei­ta sa­no­ja. Näin pie­nin eväin koko seu­ra­kan­sa tu­lee ruo­ki­tuk­si.

Hir­ve­lä muis­tut­ti, kuin­ka Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on ra­ken­net­tu lu­jal­le pe­rus­tal­le, jos­sa saa ol­la hy­väs­sä tur­vas­sa.

– Sie­lun­vi­hol­li­nen on vi­hai­nen us­ko­vais­ten vel­jel­li­sel­le rak­kau­del­le ja on jo luo­mis­ker­to­muk­ses­sa yrit­tä­nyt kyl­vää ih­mi­siin maa­il­man­rak­kaut­ta val­he­saar­noil­laan. Se on tänä päi­vä­nä­kin yh­tä ove­la. Se ky­se­lee vie­lä­kin: ”On­ko Ju­ma­la to­del­la niin sa­no­nut”, hän to­te­si.

Ka­tu­val­le kuu­luu ar­mo

Sun­nun­tain ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa li­tur­gi­na toi­mi Ala­jär­ven seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Mari Pulk­ki­nen ja saar­nan piti Ta­pa­ni Kir­si­lä, Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen soi­tin- ja lau­lu­ryh­mä avus­ti mu­sii­kis­sa. Lu­ku­kap­pa­leet luki Riit­ta Iso­ta­lo ja esi­ru­kouk­sen oli laa­ti­nut Sa­ka­ri Jo­en­suu.

Sun­nun­tain ai­hee­na oli ar­mo ja ar­mah­ta­mi­nen. Saar­na­teks­tik­si Ta­pa­ni Kir­si­lä luki Luuk. 6:36–42, jos­sa Jee­sus neu­voo mo­nin esi­mer­kein, mi­ten tu­li­si suh­tau­tua mui­hin ih­mi­siin. Edel­lä Jee­sus oli an­ta­nut kul­tai­sen sään­nön. Jee­sus opet­taa ar­mah­ta­maan jopa vi­hol­li­sia ja hei­tä­kin, jot­ka pilk­kaa­vat elä­vää us­koa. Kir­si­lä to­te­si sen ole­van ih­mis­mie­lel­le vai­ke­aa.

– Omas­ta voi­mas­tam­me em­me voi, mut­ta us­ko saa toi­mi­maan ja rak­kaus nä­ke­mään vai­vaa. Ajal­li­sen elä­män suu­rin lah­ja on us­ko. Sitä ei oli­si, el­lei Ju­ma­la oli­si en­sin ar­mah­ta­nut mei­tä, hän muis­tut­ti.

Kir­si­lä to­te­si, et­tä pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nees­ta us­ko­vai­ses­ta tu­lee Ju­ma­lan sa­nan, elä­vän ve­den läh­de.

– Hän ha­lu­aa ja­kaa sii­tä muil­le. Ju­ma­lan lap­sel­la ei ole halu tuo­mi­ta ke­tään. Rip­pi­kou­lus­sa oli ker­ran ky­syt­ty, on­ko Ju­ma­lan lap­sel­la vi­hol­li­sia. Mei­dän puo­lel­tam­me em­me pidä ke­tään vi­hol­li­se­na, Kir­si­lä sa­noi.

– Kun Ju­ma­lan sa­nal­la he­rä­te­tään tun­toa, se saa­te­taan tänä ai­ka­na miel­tää hen­ki­sek­si vä­ki­val­lak­si. Ny­ky­ään sa­no­taan, et­tä Raa­mat­tua pi­täi­si tul­ki­ta ai­na ajan mu­kaan, hän jat­koi.

Kir­si­lä muis­tut­ti, kuin­ka pi­täi­si päin­vas­toin ky­syä, on­ko Ju­ma­lan tah­to ja Py­hän Hen­gen to­tuus muut­tu­nut.

– Su­rul­lis­ta on, et­tä tänä ai­ka­na sitä roh­je­taan muut­taa. Kuin aja­tel­tai­siin, et­tä Pyhä Hen­ki on opet­ta­nut vää­rin. Pyhä Hen­ki ei kos­kaan sodi it­se­ään vas­taan. Ju­ma­la il­moit­taa tah­ton­sa Raa­ma­tus­sa, joka on kir­joi­tet­tu Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, Kir­si­lä sa­noi.

– Ju­ma­lan sana on hi­o­ma­ki­vi, joka hioo meis­tä syn­nin sär­miä. Em­me me saa hioa Ju­ma­lan sa­naa mie­lei­sek­sem­me, hän ko­ros­ti.

Kir­si­lä ker­toi Jee­suk­sen opet­ta­neen: Äl­kää ju­lis­ta­ko ke­tään syyl­li­sek­si, vaan pääs­tä­kää va­paak­si sekä äl­kää tuo­mit­ko nä­ke­mi­sen pe­rus­teel­la.

– Vaik­ka oli­si esi­mer­kik­si al­ko­ho­li­soi­tu­nut, niin ai­na siel­tä löy­tyy ih­mi­nen. Hän ei ole vaan jak­sa­nut elä­män vai­keuk­sien kes­kel­lä. Eräs pie­ni poi­ka oli sa­no­nut näh­ty­ään täl­lai­sen hen­ki­lön: "Ei­hän sitä tie­dä, vaik­ka se sai­si pa­ran­nuk­sen ar­mon." Se oli oi­kea tuo­mio lap­sen suus­ta. Ka­tu­val­le kuu­luu ai­na ar­mo, Kir­si­lä pai­not­ti.

Jee­sus tyyn­nyt­tää sy­dä­men myrs­kyt

Las­ten rie­mu­kas lau­lu kir­kos­sa aloit­ti py­hä­kou­lun, jon­ka piti Pet­ri Ko­ti­lai­nen. Aluk­si hän ky­syi, pe­lot­ti­ko tul­la py­hä­kou­luun. Yh­tään kät­tä ei nous­sut. Sit­ten hän luki Raa­ma­tus­ta tu­tun ker­to­muk­sen, jos­sa Jee­sus tal­tut­ti myrs­kyn. Jee­sus oli nu­kah­ta­nut ve­nees­sä en­nen kuin myrs­ky nou­si. Myrs­kyn jat­ku­es­sa ope­tus­lap­set pel­kä­si­vät ja he­rät­ti­vät Jee­suk­sen. Jee­sus nou­si sei­so­maan ve­nees­sä ja sa­noi myrs­kyl­le: "Vai­ke­ne!" ja ope­tus­lap­sil­le: ”Äl­kää pe­lät­kö."

– Näi­tä sa­mo­ja sa­no­ja Tai­vaan Isä ha­lu­aa sa­noa nyt­kin ja tä­män vuok­si ha­lu­am­me yhä uu­del­leen tul­la py­hä­kou­luun nii­tä kuu­le­maan. Sa­moin kuin Jee­sus tyyn­nyt­ti myrs­kyn, hän tyyn­nyt­tää myös sy­dä­mem­me myrs­kyt yhä uu­des­taan, Ko­ti­lai­nen ker­toi.

– Näin mei­dän ve­neem­me koh­ti tai­vaan ko­tia py­syy pin­nal­la elä­män tuo­mis­sa myrs­kyis­sä ja ko­et­te­le­muk­sis­sa, hän roh­kai­si.

Koko py­hä­kou­lu­vä­ki, van­hem­mat sekä mum­mut ja pa­pat sai­vat yh­des­sä las­ten kans­sa kuul­la tur­val­li­sen sa­no­man: syn­nit saa us­koa an­teek­si. Lo­puk­si lau­sut­tiin yh­des­sä muis­to­lau­se, joka kuu­lui: “Jee­sus aut­taa hä­däs­sä.”

Ju­ma­lan sa­nan muut­tu­mat­to­muu­des­ta muis­tu­tet­tiin vie­lä pää­tös­seu­rois­sa­kin, kun Rai­mo Hau­ta­mä­ki muis­tut­ti, et­tä us­ko ei pe­rus­tu ih­mis­ten mie­li­pi­tei­siin. Us­ko­vai­set us­ko­vat niin kuin Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki opet­taa ja sii­hen sa­maan evan­ke­liu­miin, jota Jee­sus opet­ti: ih­mi­nen saa us­koa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si Her­ran Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Seu­ra­vie­rai­den haas­tat­te­lu­ja lu­et­ta­vis­sa 23. hei­nä­kuu­ta il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.