Sirkka Lehto
Siikajoki
Ison rauhanyhdistyksen monenikäiset leiriläiset saivat yhteistä aikaa ja pohjavireeksi oman kotiseudun historiaa.
– Kiitos, että saamme nauttia valtakuntasi turvasta ja evankeliumin ilosanomasta, kiitti Hannu Jaakkola 5.–7. tammikuuta Siikatörmän leirikeskuksessa pidetyn Oulunsalon Rauhanyhdistyksen leirin alkurukouksessa.
– Hyvä Paimen on luvannut henkensä kautta olla siellä, missä lapset ovat kokoontuneet, hän jatkoi Galatalaiskirjeen, luvun 4 pohjalta.
Hyvän Paimenen turviin oli kokoontunut oulunsalolaisia vauvasta vaariin. Leiriläisiä oli yhteensä 199 ja heistä 130 lapsia ja nuoria.
Tutustumista ja talostelua
Leirin ohjelma oli koottu vapaaksi. Aamu- ja iltahartauksien lisäksi leirillä oli loppiaisseurat ja sunnuntaina lapsille pyhäkoulu. Lapsille ja aikuisille oli järjestetty myös omaa ohjelmaa: lapsille lauluja ja leikkejä, naisille makrame-töitä, isille ja lapsille moottorikelkka-ajelua, kaikille saunomista ja vapaata porinaa.
– Halusimme pitää kotisiionille yhteisen leirin, että voisimme olla pidemmän aikaa yhdessä ja oppia tuntemaan toisiamme paremmin, kertoi yksi leirin järjestäjistä, Petri Pakarinen.
– Etenkin haluaisimme, että uudet, nuoret perheet tulisivat tutuksi ja kotiutuisivat joukkoomme, Pakarinen jatkoi.
Leirillä ollut 31-vuotias nuori äiti Mia Taskila totesi, että tuli perheensä kanssa leirille juuri siksi, että halusi tutummaksi muiden kanssa.
– Semmonen talostelu, yhdessäolo ja laulaminen, summaa Taskila leirin positiivisesta antia.
Kotiseudun historiaa
Toinen leirin järjestäjistä, Ojalan Pekka, on kiinnostunut historiasta, ja sen myötä leiriläiset saivat katsottavakseen Voitto Pulkkisen tekemän dokumentin Oulunsalossa olleesta Varjakan sahasta. Entisen Oulunsalon kunnan historiasta pidetty tietokilpailu aiheutti kilpailuhengen lisäksi muisteluksia.
– On mukava tuntea kotiseutua ja sen historiaa. Oli sitten vanha tai uusi, ajattelin, että nämä sopivat oulunsalolaisten leirille hyvin, Ojala totesi.
Leiriläiset muistelivat myös Oulunsalossa pidettyjä Suviseuroja vuodelta 1982. Uusien, muualta muuttaneiden perheiden lisäksi leirillä oli mukana ainakin neljän paikallisen suvun edustajia, joiden pihapiirissä ja pelloilla seurat pidettiin.
– Meidän pihapiirissä oli seurojen aikana linja-autojen purku ja -lastauspaikka. Aikaisempina vuosina samalla pelloilla sahattiin Suviseurojen käyttöön puutavaraa. Vanhassa autotallissa oli talkoiden kahvipaikka ja seurojen aikaan yläkerran makuuhuoneissa oli seuravieraita majoitettuna, kertoi Jukka Saarni, jonka kotipihalta oli isolleteltalle matkaa noin 300 metriä.
Omaa aktiivisuutta
Useamman kerran leirin edetessä mikrofoni kiersi läpi salin. Leiriläiset esittelivät itseänsä, kertoivat kuulumisia ja juttelivat Oulunsaloon ja rauhanyhdistykselle kotiutumisesta. Leirimuistojakin sai kertoa.
Yksi nuorista äideistä, Riina Päivärinta, kertoi muun muassa omasta kotiutumisestaan:
– Vaatii itseltäkin aktiivisuutta päästä mukaan, harvaa tullaan kotoa hakemaan. Vuoden kävin pakolla perhekerhossa, kun tuntui, ettei kunnolla löytynyt juttuseuraa. Se kannatti, nykyään on paljon ystäviä ja kotoisaa olla, hän iloitsi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys