Maria Nieminen ja Marja Timlin
Ylivieska
Pääsiäisen ajan laulut ja virret valmistavat pääsiäiseen, lohduttavat ja tuovat muistoja edesmenneistä rakkaista.
Ylivieskan kirkossa kokoonnuttiin palmusunnuntaina 13. huhtikuuta pääsiäislauluseuroihin. Säestäjänä toiminut Seija-Leena Latvakoski kertoo, että tilaisuus oli erityinen kokemus soittajallekin.
– Valitsin virret ja laulut sillä ajatuksella, että virren 54 sanoin käydään Jerusalemiin, ja sitten laulut ja virret kertovat hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumista. ”Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen”, jota kohti katselemme, ja siellä Jeesus antoi henkensä (VK 78). Sovintotyön kautta taas katselemme taivaaseen, josta kertoo Siionin laulu 212, Nyt sydämestä nähdä halajan, Latvakoski kuvailee.
– Pitkäperjantain surusta ja murheen maasta nostamme katseemme kohti kuolon voittajaa. Lauluseurojen päätteeksi laulettu virsi 105, Aurinkomme ylösnousi on kielikuviltaan ja sävelmältään aivan erityislaatuinen: laulu nousee sydämistä kohti kirkon kattoa aina uudelleen.
Latvakoski kertoo, että juhlapyhät tuovat hänelle mieleen poisnukkuneet rakkaat.
– Siionin laulu 118, Henkensä antoi hän, kaikki ken loi, oli laulu, jota isäni lauloi paljon.
”Tykkään laulaa pääsiäislauluja”
Iida Heikkilä tuli kirkkoon vanhempiensa Anna-Maijan ja Pasin kanssa.
– Tykkään laulaa pääsiäislauluja ja kaikkia lauluja, Iida kertoo.
Tilaisuuden lauluista erityisen tärkeä Iidalle on virsi Aurinkomme ylösnousi. Iida laulaa seurojen lisäksi paljon kotona, lenkillä ja koulukyydityksessä.
– Aurinkomme ylösnousi oli äitini lempilaulu, joten se koskettaa. Laulussa on valoisuutta ja uskomisen ydin, kertoo Pasi Heikkilä.
Anna-Maija kokee Siionin laulun 32, Katselen Golgatalle päin erityisen lohdulliseksi.
– Siinä on se kohta, jossa sanotaan, ettei tarvitse epäillä, pääseekö taivaaseen.
Heikkilät kokivat, että oli juhlallista laulaa täydessä kirkossa. Pääsiäislauluseurat aloittivat hiljentymisen kohti pääsiäistä.
Jeesus – nöyrä palvelija
Seurapuheen piti Tapio Karjula. Hän luki puheensa johdannoksi palmusunnuntain evankeliumin (Joh. 12: 12–24).
– Paastonaikana saamme pysähtyä Jeesuksen kärsimystien sanoman äärelle. Paasto on katumuksen, parannuksen ja valmistautumisen aikaa, Karjula sanoi.
Hän kertoi, että Jeesus oli viimeistä kertaa menossa pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Jeesus otettiin vastaan samalla tavalla kuin kuninkaat: huudettiin Hoosianna ja heiluteltiin palmunoksia.
Jeesus ei ollut korkealla oleva kuningas, vaan kuningas, joka istui aasin selässä nöyränä palvelijana. Hän oli taivasten valtakunnan kuningas, ja hänen kauttaan toteutui Jumalan pelastussuunnitelma.
– Jeesus kuoli meidän syntiemme puolesta. Hän on se vehnänjyvä, joka kuolee, mutta jonka kuolema tuottaa runsaan sadon. Kolmantena päivänä kuolemastaan Jeesus nousi kuolleista ja avasi meille tien taivaan kirkkauteen. Meille annettiin ikuisen elämän toivo. Näin vehnänhyvä tuotti monenkertaisen sadon, Karjula avasi.
Jeesus jätti opetuslapsilleen tehtävän julistaa sanomaa syntien anteeksiantamuksesta. Tätä sanomaa julistetaan vielä tänäkin aikana.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys