Har­ri Vä­hä­jylk­kä

Jäm­sä

Jäm­sän kr. kan­sa­no­pis­tol­la jär­jes­tet­tiin 14.–16. huh­ti­kuu­ta kir­kon hen­gel­li­sen työn te­ki­jöi­den kurs­si. Kurs­sil­la to­det­tiin, et­tä mo­net kai­paa­vat Raa­mat­tuun pe­rus­tu­vaa ope­tus­ta. Kir­kon työs­sä saa ol­la avoin omas­ta us­kos­taan.

Kurs­sil­le osal­lis­tui noin 60 kir­kon ny­kyis­tä ja elä­köi­ty­nyt­tä työn­te­ki­jää, luot­ta­mus­hen­ki­löä sekä kir­kon alal­le opis­ke­le­via.

Kurs­sil­la käy­tiin vil­kas­ta kes­kus­te­lua kir­kon työ­nä­ky­mis­tä nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa. Esil­le nou­si aja­tus, et­tä huo­les­tut­ta­van tu­le­vai­suu­den nä­ky­män edes­sä saa luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen kai­kes­sa. Kes­kus­te­luis­sa toi­vot­tiin, et­tä kir­kon jä­se­nyyt­tä ja tu­le­vai­suut­ta poh­ties­sa us­ko­vai­sil­la säi­lyi­si kes­ki­näi­nen rak­kaus ja yh­tei­nen ym­mär­rys.

Mo­net kai­paa­vat Raa­mat­tuun pe­rus­tu­vaa ope­tus­ta oi­ke­as­ta ja vää­räs­tä. Myös Raa­mat­tu ke­hot­taa te­ke­mään työ­tä niin kau­an kuin on päi­vä (Joh. 9:4).

Muut­tu­ma­ton pe­rus­teh­tä­vä

Kurs­sin alus­sa Val­de Pa­lo­la toi tuo­reet ter­vei­set SRK:n, SFC:n ja LLC:n si­sar­jär­jes­tö­ta­paa­mi­ses­ta Poh­jois-Ame­ri­kas­ta.

– Ta­paa­mi­ses­sa oli esil­lä myös Suo­men kir­kos­sa käy­ty kes­kus­te­lu avi­o­lii­tos­ta. Ame­ri­kan us­ko­vai­set muis­ta­vat Suo­men us­ko­vai­sia ru­kouk­sin, ker­toi Pa­lo­la.

Ta­pa­ni Kir­si­lä alus­ti sun­nun­tai-il­ta­na ai­hees­ta Kah­den kuo­ren suo­jas­sa. Kir­si­lä toi esil­le, et­tä yh­teis­kun­nan maal­lis­tu­es­sa, myös kirk­koa py­ri­tään so­peut­ta­maan ja muut­ta­maan yh­teis­kun­nan mu­ka­na.

– Tu­lee vai­ku­tel­ma, et­tä joi­den­kin mie­les­tä tu­li­si pääs­tä ir­ti kai­kes­ta, min­kä ko­e­taan si­to­van tai ra­joit­ta­van yk­si­löä. Kui­ten­kaan kir­kon pe­rus­teh­tä­vä ei ole muut­tu­nut, ei­kä Ju­ma­lan sa­nan ase­maa kir­kos­sa tu­li­si muut­taa, Kir­si­lä to­te­si.

Avoi­mes­ti omas­ta us­kos­ta

Kes­kus­te­lu­pu­heen­vuo­rois­sa to­det­tiin, et­tä kir­kon jä­se­nis­sä on pal­jon­kin nii­tä, jot­ka odot­ta­vat pa­pil­ta Raa­mat­tuun poh­jau­tu­vaa saar­naa. Evan­ke­liu­mia tu­lee ju­lis­taa yk­sin­ker­tai­se­na ja sel­ke­ä­nä. Evan­ke­liu­mil­la on myös ai­na osoi­te, se on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mia, ku­ten Jee­sus it­se opet­ti.

Kir­kon työs­sä on tär­ke­ää ol­la avoin sen kans­sa, mi­ten it­se us­koo. Pu­heen­vuo­rois­sa nou­si esil­le huo­li sel­lai­ses­ta ke­hi­tyk­ses­tä, et­tä kir­kon ope­tus ja eri­tyi­ses­ti ope­tus oi­ke­as­ta ja vää­räs­tä ei­vät enää pe­rus­tui­si Raa­mat­tuun. Vaik­ka moni asia on muut­tu­nut, niin Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tus ei ole muut­tu­nut.

Kes­kus­te­lus­ta vä­lit­tyi myös vies­ti, et­tä myös kir­kon tu­le­vai­suus on Ju­ma­lan tie­dos­sa.

Kes­kus­te­luis­ta poi­mit­tua:

– Rak­kau­des­ta on teh­ty vi­pu­var­si, jol­la pe­rus­tel­laan Ju­ma­lan sa­nan vas­tais­ta ope­tus­ta. Rak­kau­des­ta on tul­lut jopa epä­ju­ma­la.

– Saam­me pyy­tää, et­tä kir­kon jä­se­nyyt­tä ja tu­le­vai­suut­ta poh­ties­sa us­ko­vai­sil­la säi­lyi­si kes­ki­näi­nen rak­kaus ja yh­tei­nen ym­mär­rys.

– Olen saa­nut teh­dä työ­tä va­paas­ti sen mu­kaan, ku­ten us­kon. Tä­hän olen saa­nut tu­kea myös esi­mie­hil­tä­ni.

– Eläm­me va­ka­vaa ai­kaa, mut­ta Ju­ma­la kyl­lä tie­tää tu­le­van ja hä­nen Pyhä Hen­ken­sä joh­taa elä­määm­me. Voim­me ol­la ai­van tur­val­li­sel­la mie­lel­lä.

Li­sää kes­kus­te­lun kom­ment­te­ja Päi­vä­mie­hes­sä vii­kol­la 18.