Maa­ri­ka Jaak­ko­la

Lo­pen su­vi­seu­ro­jen ava­jai­sia vie­tet­tiin per­jan­tai­na 27. ke­sä­kuu­ta. Ava­jai­sis­sa pu­hui­vat Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Val­de Pa­lo­la ja Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Mark­ku Ka­mu­la. Kum­mat­kin heis­tä toi­vot­ti­vat kaik­ki läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leik­si Su­vi­seu­roi­hin ja kiit­ti­vät kaik­kia Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­te­lyi­hin osal­lis­tu­nei­ta sekä jär­jes­te­lyis­sä tu­ke­nei­ta.

– Mut­ta en­nen kaik­kea me an­nam­me kii­tok­sen tai­vaal­li­sel­le isäl­le, Pa­lo­la muis­tut­ti.

Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton

Pa­lo­la luki pu­heen­sa joh­dan­nok­si psal­mis­ta 119 ja­keen 89, jon­ka sa­nat muis­tut­ta­vat, et­tä Ju­ma­lan sana on ikui­nen ja sen pe­rus­ta on tai­vaas­sa.

Pa­lo­la to­te­si, et­tä kris­til­li­nen us­ko on ai­na ra­ken­tu­nut Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tal­le, ei­kä ke­nel­lä­kään ole lu­paa al­kaa opet­taa vas­toin Raa­mat­tua.

– Ha­lu­am­me py­syä us­kol­li­si­na sil­le, mitä Ju­ma­la on alus­ta as­ti sa­no­nut, kos­ka ha­lu­am­me pääs­tä tai­vaa­seen, Pa­lo­la to­te­si.

Pe­ri­syn­nis­tä osal­li­se­na kan­nam­me luon­toa, joka ei ha­lua kuun­nel­la Ju­ma­lan pu­het­ta. Kuu­lem­me usein ky­sy­myk­sen: On­ko Ju­ma­la to­del­la sa­no­nut niin?

– Vas­tauk­sem­me kui­ten­kin nou­see Ju­ma­lan sa­nas­ta ja em­me voi vas­ta­ta tun­tei­den tai in­hi­mil­li­syy­den kan­nal­ta, Pa­lo­la muis­tut­ti.

Pa­lo­la roh­kai­si sekä seu­ra­ken­täl­lä et­tä kau­em­pa­na ole­va­na kuu­li­joi­ta:

– Muis­ta et­tä Ju­ma­lan lap­se­na olet tur­vas­sa. Ju­ma­la ei sal­li si­nua kiu­sat­ta­van yli voi­mien. Si­nul­ta ky­sy­tään us­kol­li­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le. Ju­ma­la on lu­van­nut kan­taa Tai­vaan ko­tiin,

Täs­sä ajas­sa lap­sil­le ja nuo­ril­le tar­jo­taan elä­män­ta­paa, joka on vas­toin Ju­ma­lan sa­naa. Pa­lo­la muis­tut­ti lap­sia ja nuo­ria kään­ty­mään ru­kouk­sis­saan Ju­ma­lan puo­leen sekä jut­te­le­maan lä­hei­sil­le mie­ti­tyt­tä­vis­tä asi­ois­ta.

Tai­toa ja tah­toa

Ka­mu­la ker­toi Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­sen ol­leen Lah­den Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vä­el­le pit­kä­ai­kai­nen haa­ve.

– Olem­me saa­neet teh­dä työ­tä yh­des­sä. Olem­me ja­ka­neet yh­tei­set ar­vom­me ja ne ovat ol­leet toi­mis­sam­me läs­nä, Ka­mu­la iloit­si.

Ka­mu­la kiit­ti kaik­kia hei­tä, jot­ka ovat kan­ta­neet vas­tuun ja ol­leet mu­ka­na Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­te­lyis­sä sekä hei­tä, jot­ka te­ke­vät Su­vi­seu­rois­sa työ­vuo­ro­ja. Ka­mu­la ker­toi ihas­tel­leen­sa kent­tä­tal­kois­sa kai­ke­ni­käis­ten mies­ten, nais­ten, poi­kien ja tyt­tö­jen yh­teis­tä te­ke­mis­tä.

– Hy­vät suun­ni­tel­mat oli­si­vat va­lu­neet huk­kaan, jos te et­te oli­si toi­mi­neet. Ju­ma­la on siu­nan­nut teil­le tah­toa ja tai­toa teh­dä työ­tä, Ka­mu­la to­te­si.

Ka­mu­la muis­ti myös hei­tä, jot­ka ovat kan­ta­neet vas­tuu­ta ko­dis­ta ja per­hees­tä, myö­tä­e­lä­neet ja ru­koil­leet, kun lä­hei­nen on ol­lut työ­vuo­ros­sa.

Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Ka­mu­la luki pu­heen­sa aluk­si Tuh­laa­ja­poi­ka­ver­tauk­ses­ta (Luuk. 15:20–24) ja ker­toi, et­tä Su­vi­seu­ro­ja jär­jes­te­tään, kos­ka Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa saar­naa­maan evan­ke­liu­mia kaik­ki­al­le maa­il­maan ja kut­su­maan ih­mi­siä si­säl­le val­ta­kun­taan.

– Kut­sum­me pa­ran­nuk­seen si­nua ra­kas ys­tä­vä, joka et ole us­ko­mas­sa. Me olem­me Isän ko­din pal­ve­li­joi­ta. Ha­lu­am­me lait­taa si­nul­le sor­muk­sen sor­meen, juh­la­vaat­teet pääl­le ja ken­gät jal­kaan, Ka­mu­la sa­noi.

– Me olem­me Kris­tuk­sen lä­het­ti­läi­tä ja Ju­ma­la pu­huu mei­dän kaut­tam­me. Pyy­däm­me Kris­tuk­sen puo­les­ta: suos­tu­kaan so­vin­toon Ju­ma­lan kans­sa, Ka­mu­la ke­hot­ti.

Pu­heen­sa lop­pu­puo­lel­la Ka­mu­la muis­tut­ti:

– Me em­me us­ko tätä ai­kaa var­ten. Us­kom­me ian­kaik­ki­suut­ta var­ten. Iloit­sem­me sii­tä, et­tä Ju­ma­la joh­taa ja kan­taa ajas­sa ja joh­taa ajal­laan Tai­vaa­seen.