Julkistamistilaisuus antoi tekijöille aihetta hymyyn: Virpi Viitala (vas.), Hanna Aho, Tiina Pajula, Anna Illikainen, Maija Holmi, Hanna Savela ja Annika Hintsala.
Juhani Ojalehto
Julkistamistilaisuus antoi tekijöille aihetta hymyyn: Virpi Viitala (vas.), Hanna Aho, Tiina Pajula, Anna Illikainen, Maija Holmi, Hanna Savela ja Annika Hintsala.
Juhani Ojalehto
Päivi Martikainen
Päivämies
Uusissa tuotteissa on hyödynnetty sekä uutta että vanhaa. Yksi on kuvitettu tekoälyn avulla. Kahden kuvitukset sen sijaan ovat niin vanhoja, että ne ovat vapautuneet yleiseen käyttöön.
SRK:n kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola julkisti toimistolla 2. huhtikuuta pidetyssä tilaisuudessa viisi uutta tuotetta: neljä kirjaa ja yhden äänitteen.
Tavoitteena sohvakirja
Virpi Viitala on kuvittanut kirjoittamansa lastenkirjan Päivä saaressa tekoälyn avulla. Tekijä kuvaili uutta kuvitustekniikkaa kokeiluksi. Hän ohjasi tekoälyn tekemään sanakomennoilla halutuntyyppisiä kuvia. Lisäksi tarvittiin kuvankäsittelyä.
– Se ei ollut niin yksinkertaista, että voisi sanoa, että kone on tehnyt kuvituksen. Erityinen haaste oli säilyttää henkilöt samannäköisinä, mutta mielestäni tekoälyn avulla pääsi tunnelmaan paremmin.
– Hieno lopputulos osoittaa osaltaan, millaisia uusia mahdollisuuksia tekoäly avaa julkaisutoiminnalle, Palola huomioi.
Kirja kertoo kuusivuotiaan päähenkilön näkökulmasta uskovaisen perheen veneretkestä saareen.
– Halusin tehdä sohvakirjan, joka kokoaa monenikäisiä lapsia äidin tai isän kainaloon lukemaan, kertoi Viitala.
Lapsen persoona esiin
– Vanhoillislestadiolaisuutta on kuvattu lapsirikkaaksi kristillisyydeksi. Vauvakirjoille on siis tarvetta, taustoitti Palola julkistettua kirjaa Olet suuri lahja.
Sen tekijöihin lukeutuvat Hanna Aho, Anna Illikainen, Maija Holmi ja Tiina Pajula.
Teos on kuvitettu Elsa Beskowin klassisilla lastenkirjakuvituksilla, jotka ovat hiljattain vapautuneet käyttöön.
– Ne tuovat merkittävän lisäarvon tälle kirjalle, johon voi tallettaa lapsen varhaisten vuosien merkittävät hetket ja tunnelmat luettaviksi, katseltaviksi ja muisteltaviksi, Palola arvioi.
Työryhmä kertoi, että kirjan vihreän taustavärin taustalla on sen sopivuus sekä tytöille että pojille. Kirjan nimi taas tuo lapsen arvokkuuden esille. Tekijät pyrkivät valikoimaan kirjaan tietoja, joita lapsi haluaa aikuisena tietää itsestään.
Iltalauluja maailmalta
Palola lupasi, että uusi äänite Tuuditellen ei ole SRK:n aiempien iltalauluäänitteiden toistoa. Äänitteen kansikuva on Elsa Beskowin tekemä.
– Äänitteellä laulavat vuorotellen nais- ja miessolistit, joita säestetään pianolla, kitaralla, kontrabassolla ja viululla, Palola listasi.
Koordinaattori Hanna Savela kuvaili äänitteen lähtökohtana olleen ”pieni, kodikas, vähäeleinen, kamaritunnelma”.
– Suomessa ja maailmalla on paljon iltalauluja, joten ohjelmiston rajaaminen oli haastavaa. Monien iltalaulujen taustalla on iltarukous: toive varjeluksesta yöllä ja päivällä.
Aivan tavallisia nuoria
Kustannuspäällikkö totesi, että nuoret kaipaavat kokonaisten kirjojen lisäksi lyhyempiä kertomuksia.
– SRK:n vuonna 2022 järjestämän kertomusten kirjoituskilpailun tuotokset muodostavat rungon Annika Hintsalan toimittamalle kokoelmalle Edessä monta kesää. Täydennykseksi toimittaja on pyytänyt lisätekstejä, hän selvensi.
Hintsala kertoi olleensa mukana kilpailun palkintoraadissa, joten lähtökohta oli tuttu.
– Jännittävin ja kriittisin vaihe prosessissa on se, kun tekstejä alkaa tipahdella sähköpostiin. Sain lukea toinen toistaan monipuolisempia nuorten näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä. Koin, että julkaisutoimintaakin johdetaan suuremmista käsistä.
Hintsala toivoo, että yläkouluikäisille suunnatun kirjan lukijat saisivat uusia näkökulmia siihen, millaisessa maailmassa ihan tavallinen uskovainen nuori tänä päivänä elää.
Läheltä näkee hyvin
Palola luonnehti Päivi Linnanmäen esikoisrunokokoelman Pisaran verran Eedeniä muistuttavan siitä, että uskovainen saa jo täällä eläessään tuntea uskon kautta välillä esimakua taivaasta.
– Runojen aiheet nousevat arkielämästä ja luonnosta, hän jatkoi.
– Mieleen alkoi ilmestyä näköalapaikkoja. Koska pelkään korkeita ja ahtaita paikkoja, ruohonjuuritason avarat maisemat sopivat minulle. Ei tarvitse aina matkustaa kauas nähdäkseen paljon, Linnanmäki kuvaili runojentekoprosessiaan tilaisuuteen lähettämässään viestissä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys