Han­na Töl­li

Kok­ko­la

Kok­ko­lan ke­sä­seu­rois­sa py­säh­dyt­tiin Ju­ma­lan an­ta­mien lah­jo­jen ää­rel­le. Nii­tä ei tar­vit­se ver­tail­la.

Kok­ko­lan seu­dun Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ke­sä­seu­rat jär­jes­tet­tiin 12.–13. elo­kuu­ta. Seu­rat al­koi­vat viik­ko­mes­sul­la Kaar­le­lan kir­kos­sa sekä kirk­ko­kah­veil­la ja il­ta­har­tau­del­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Sun­nun­tai­na seu­rat jat­kui­vat rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä päät­ty­en ruo­kai­luun.

Seu­rois­sa pu­hui­vat Heik­ki Myl­ly­nie­mi, Sau­li Kel­lo­kos­ki, Toi­vo Kal­li­o­kos­ki, Ant­ti Ka­tai­nen ja Erk­ki Sa­ve­la. Seu­ra­pu­heis­sa vii­tat­tiin ke­sän suur­ten seu­ro­jen tee­moi­hin ku­ten va­loon, ar­moon, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön ja muut­tu­mat­to­maan Ju­ma­lan sa­naan.

Ta­lent­te­ja kar­tu­tet­ta­vak­si

Lau­an­tai-il­lan mes­sus­sa saar­na­si Heik­ki Myl­ly­nie­mi vii­kon evan­ke­liu­mi­teks­tin poh­jal­ta. Teks­tis­sä Mat­teuk­sen mu­kaan ker­ro­taan isän­näs­tä, joka ja­koi kai­ken omai­suu­ten­sa pal­ve­li­joi­den hoi­toon muut­ta­es­saan ul­ko­mail­le (Matt. 25:14–30).

– Jo­kai­nen pal­ve­li­ja sai isän­nän har­kin­taan pe­rus­tu­en eri­suu­rui­sen mää­rän hoi­det­ta­vak­seen. Ver­tauk­ses­sa teks­tin mies on Ju­ma­la ja pal­ve­li­jat hä­nen seu­raa­ji­aan. Vä­hi­ten ta­lent­te­ja saa­nut saat­toi ver­ra­ta saa­maan­sa mää­rää enem­män saa­neen mää­rään ja si­ten ar­vi­oi­da saa­man­sa teh­tä­vän kai­kis­ta vä­hä­pä­töi­sim­mäk­si. Hän ai­van kuin sai syyn ve­täy­tyä toi­met­to­muu­teen, Myl­ly­nie­mi pu­hui.

Myl­ly­nie­men mu­kaan kui­ten­kin yk­si ta­lent­ti vas­ta­si 16 vuo­den palk­kaa Raa­ma­tun ai­ka­na, jo­ten se­kin oli mer­kit­tä­vä ra­ha­sum­ma. Ver­tauk­ses­sa teh­tä­vä oli kar­tut­taa isän­nän omai­suu­den mää­rää.

– Us­kol­li­suus isän­näl­le oli us­kol­li­suut­ta hä­nen an­ta­mal­leen teh­tä­väl­le. Sil­lä ei ol­lut mer­ki­tys­tä, mikä oli al­ku­pää­o­man ra­ha­sum­ma tai mi­ten pal­jon omai­suus nii­den avul­la oli li­sään­ty­nyt. Isän­näl­le riit­ti yk­sin­ker­tai­ses­ti se, et­tä teh­tä­väl­le oli ol­tu us­kol­li­sia.

Evan­ke­liu­min voi­mal­la va­paa­na

– Kol­man­nen pal­ve­li­jan toi­min­nas­sa voi näh­dä myös it­sek­kyy­den syn­nin. Hän ei aja­tel­lut isän­tän­sä eli Ju­ma­lan ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan etua. Evan­ke­liu­mi eli Ju­ma­lan voi­ma va­paut­taa myös it­sek­kyy­den ja lais­kuu­den syn­nis­tä, roh­kai­si Myl­ly­nie­mi.

Pu­hu­ja ker­toi, kuin­ka Jee­sus an­toi täs­tä elä­mäl­lään esi­ku­van. Hän us­kal­si an­taa elä­män­sä alt­tiik­si ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hy­väk­si kaik­kien mei­dän puo­les­tam­me.

– Ih­mi­nen ei ky­ke­ne it­se an­sait­se­maan tai­va­so­suut­ta. Ju­ma­lan lap­si saa kul­kea va­paa­na ja iloi­se­na Va­pah­ta­jan as­ke­lis­sa. Evan­ke­liu­mi kut­suu mei­tä roh­ke­aan vas­tuul­li­suu­teen myös Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan tar­jo­a­mis­sa teh­tä­vis­sä.

Myl­ly­nie­mi pu­hui, kuin­ka saa­tam­me vä­hä­tel­lä saa­mi­am­me lah­jo­ja tai ver­tail­la nii­tä mui­den lah­joi­hin.

– Se kui­ten­kin riit­tää, et­tä kal­tai­se­naan us­koo joka het­ki. “Vä­häs­sä olet ol­lut us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nut pal­jon hal­ti­jak­si.”

Lue en­si vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä osal­lis­tu­jien kom­ment­te­ja.