JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Ehtoollinen nautitaan Jeesuksen muistoksi

Päivämies
Artikkelit
3.11.2017 10.20

Juttua muokattu:

1.1. 11:20
2020010111202720171103102000

Olin erään van­huk­sen vuo­teen ää­rel­lä. Elä­mä oli hä­nen osal­taan lop­pu­mas­sa. Van­hus oli us­ko­mas­sa, ja us­ko oli hä­nen elä­män­sä kal­lein asia. Jut­te­lim­me us­ko­na­si­ois­ta, ja tar­jo­sin hä­nel­le Her­ran py­hän eh­tool­li­sen. Huo­ma­sin, mi­ten hän rau­hoit­tui ja roh­kais­tui us­kos­saan.

Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan olen ihas­tel­lut, mi­ten Ju­ma­lan lap­set tu­le­vat naut­ti­maan Her­ran py­hää eh­tool­lis­ta. Eh­tool­li­sen ja­ka­ja­na olen saa­nut ko­kea ti­lai­suu­den juh­la­het­ke­nä, us­koa vah­vis­ta­va­na ko­ke­muk­se­na. Ju­ma­lan las­ten ai­tous on jo­tain, jota ei löy­dy maa­il­mas­ta.

Sa­man­lais­ta juh­la­het­keä vie­tet­tiin pa­ri­tu­hat­ta vuot­ta sit­ten kii­ras­tors­tai-il­ta­na. Jee­sus oli ope­tus­las­ten­sa kes­kel­lä viet­tä­mäs­sä pää­si­äi­sa­te­ri­aa. Ope­tus­lap­set oli­vat tot­tu­neet näi­hin ruo­kai­lu­het­kiin. Mi­tään poik­ke­a­vaa ei ol­lut odo­tet­ta­vis­sa. Täl­lä ker­taa Jee­sus kui­ten­kin erot­ti ruo­kai­lu­het­ken nor­maa­lis­ta syö­mi­ses­tä ja juo­mi­ses­ta.

”Teh­kää se mi­nun muis­tok­se­ni”

Jee­sus aset­ti kii­ras­tors­tai­na Her­ran py­hän eh­tool­li­sen. Hän ker­toi, et­tä se lei­pä, jota eh­tool­li­sel­la syö­dään, on hä­nen ruu­miin­sa ja vii­ni, jota juo­daan, on hä­nen ve­ren­sä. Näi­den naut­ti­mi­nen ta­pah­tuu hä­nen muis­tok­seen. (Luuk. 22:19–20.)

Jee­sus ke­hot­ti muis­te­le­maan hän­tä. Min­kä vuok­si? Jee­sus oli tul­lut maan pääl­le ih­mi­siä var­ten. Vir­res­sä lau­le­taan: ”Hän tuli tän­ne pääl­le maan suu­res­sa rak­kau­des­saan” (Vk. 343:1). Eh­tool­li­sel­la on eri­tyi­nen ti­lai­suus muis­tel­la Jee­suk­sen toi­min­taa mei­dän hy­väk­sem­me, hä­nen rak­kaut­taan syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan.

Jee­sus tuli tai­vaas­ta maa­il­maan, alen­si it­sen­sä, jot­ta mei­dät ko­ro­tet­tai­siin. Hän kär­si ja kuo­li mei­dän puo­les­tam­me. Hän me­net­ti hen­ken­sä ja vuo­dat­ti ve­ren­sä, jot­ta ih­mi­nen voi­si saa­da syn­tin­sä an­teek­si ja pääs­tä pe­ril­le tai­vaa­seen. Tätä so­vin­to­työ­tä ja rak­kaut­ta saam­me muis­tel­la kii­tol­li­sel­la mie­lel­lä.

Ot­ta­es­saan lei­vän ja vii­nin Jee­sus kiit­ti en­sin. Va­pah­ta­jan läs­nä­o­lo eh­tool­li­sel­la saa sy­dä­men nou­se­maan kii­tok­seen hä­nen rak­kau­des­taan.

Eh­tool­li­ses­ta voi­maa us­ko­ne­lä­mään

Oli py­hä­aa­mu ja olin lap­se­ni kans­sa kir­kos­sa. Ker­roin nel­jä­vuo­ti­aal­le lap­sel­le­ni, et­tä koh­ta me­ni­sim­me käy­mään eh­tool­li­sel­la. Sa­noin, et­tä sii­tä saa voi­maa ja roh­kai­sua us­ko­mi­seen. Kun olim­me pol­vil­lam­me alt­ta­ril­la, poi­ka­ni nou­si pol­vi­tu­el­le sei­so­maan ja al­koi pul­lis­tel­la li­hak­si­aan. Hän to­te­si, et­tä nyt on voi­ma­kas olo.

Eh­tool­li­nen on sak­ra­ment­ti eli pyhä toi­mi­tus. Sak­ra­men­tin sii­tä te­kee sel­vä Ju­ma­lan sana ja ase­tus eli käs­ky (Iso ka­te­kis­mus, alt­ta­rin sak­ra­ment­ti).

Eh­tool­li­sen sak­ra­ment­ti poh­jau­tuu Jee­suk­sen ope­tuk­seen, jos­sa hän yh­dis­tää Ju­ma­lan sa­nan ja nä­ky­vän ai­neen (Mark. 14:22–25, Matt. 26:26–29, Luuk. 22:17–20). Jee­sus tar­joi­li py­hän eh­tool­li­sen hä­nen omil­leen, jot­ka us­koi­vat hä­neen. Eh­tool­lis­pöy­däs­sä oli myös Juu­das, joka oli jo luo­pu­nut us­kos­taan. Hän ei saa­nut pa­ran­nus­ta, ei­kä us­ko he­rän­nyt (Mark. 14:21–28). Hän naut­ti eh­tool­li­sen tuo­mi­ok­seen (1. Kor. 11:27–29).

Kirk­kom­me tun­nus­tus­kir­joi­hin kuu­lu­va Augs­bur­gin tun­nus­tus to­te­aa: ”Sak­ra­men­tit ei­vät ole ase­te­tut ai­no­as­taan mer­keik­si, jois­ta kris­ti­tyt ul­ko­nai­ses­ti voi­daan tun­tea, vaan mei­hin koh­dis­tu­van Ju­ma­lan tah­don mer­keik­si ja to­dis­tuk­sik­si, et­tä us­kom­me niis­tä he­räi­si ja vah­vis­tui­si. Sen täh­den ne vaa­ti­vat­kin us­koa, ja nii­tä käy­te­tään oi­kein sil­loin, kun ne us­kos­sa ote­taan vas­taan ja niil­lä us­koa vah­vis­te­taan.” (CA, XIII)

Augs­bur­gin tun­nus­tuk­sen mu­kaan sak­ra­men­tit tu­lee ot­taa us­kol­la vas­taan, us­kon vah­vis­tuk­sek­si. Jee­sus ei aset­ta­nut eh­tool­lis­ta kut­su­es­saan ope­tus­lap­sia, vaan ero­tes­saan heis­tä. Hän aset­ti eh­tool­li­sen vah­vis­taak­seen hei­tä us­kos­sa.

Eh­tool­lis­ta naut­ti­mal­la em­me saa syn­te­jäm­me an­teek­si. Syn­nit saa an­teek­si vain yh­del­lä ta­val­la: us­ko­mal­la Ju­ma­lan lap­sen ju­lis­ta­man syn­nin­pääs­tön.

Ju­ma­lan lap­si tun­tee usein heik­kout­ta ja vä­hä­voi­mai­suut­ta us­kos­saan (Matt. 25:37–39). Syn­nin tun­to te­kee meis­tä nöy­riä ja usein ajat­te­lem­me omaa kel­vot­to­muut­tam­me, kos­ka lan­ke­am­me päi­vit­täin syn­tiin. Jee­sus nä­kee tais­te­lum­me. Hän ha­lu­aa roh­kais­ta luot­ta­maan hä­nen ar­moon­sa. Hä­nen ar­mos­saan on va­raa ja hä­nen ve­res­sään voi­maa.

Eh­tool­li­nen kii­tos ja yh­tey­sa­te­ri­a­na

Eh­tool­li­nen on muis­to- ja kii­to­sa­te­ria sekä nä­ky­vä merk­ki Ju­ma­lan lii­tos­ta. Yh­tei­sel­le ate­ri­al­le pol­vis­tu­mi­nen ko­ros­taa us­ko­vien yh­teyt­tä toi­siin­sa ja Kris­tuk­seen. Puo­liym­py­rän muo­toi­nen alt­ta­ri ku­vaa kaik­kien py­hien yh­teyt­tä. Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta toi­nen puo­li on jo pe­ril­lä; toi­nen puo­li kil­voit­te­lee maan pääl­lä Jee­suk­sen ve­ren tur­vin koh­ti tai­vas­ta. Eh­tool­li­sel­la voim­me ko­kea yh­teyt­tä kaik­kien, myös pe­ril­le pääs­sei­den, py­hien kans­sa.

Aset­ta­es­saan eh­tool­li­sen sak­ra­men­tin Jee­sus sa­noi ”niin usein kuin te syöt­te tätä lei­pää ja juot­te tä­män mal­jan” (1. Kor. 11:26). Ju­ma­lan lap­si saa men­nä tur­val­li­sel­la ja va­paal­la mie­lel­lä eh­tool­li­sel­le niin usein kuin se on mah­dol­lis­ta. Sak­ra­men­tin vai­ku­tus ei rii­pu sen ja­ka­jas­ta, vaan kes­keis­tä on, et­tä sen ot­taa vas­taan us­kol­la (CA VIII). Eh­tool­li­nen on tar­koi­tet­tu us­kos­saan heik­kout­ta tun­te­val­le Ju­ma­lan lap­sel­le tai­vas­mat­kan voi­mak­si.

Juha Luok­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 1.11.2017

Ku­vi­tus­ku­va: äi­ti / Lu­ki­jan kuva