Ku­lu­nee­na ke­sä­nä on esiin­ty­nyt har­vi­nai­sen vä­hän voi­mak­kai­ta uk­ko­sia. Ra­jut uk­kos­kuu­rot he­rät­tä­vät ih­mi­sis­sä sekä pel­koa et­tä ihai­lua luon­non­voi­mia koh­taan.

Il­ma­tie­teen lai­tok­sen tut­ki­ja Ant­ti Mä­ke­lä ker­too, et­tä sa­la­ma­mää­rät ovat jää­net tänä ke­sä­nä har­vi­nai­sen vä­häi­sik­si. Uk­ko­sia on ol­lut jon­kin ver­ran, mut­ta kuu­rot ei­vät ole ol­leet ra­ju­ja. Suo­mes­sa uk­kos­kau­si jat­kuu syys­kuul­le saak­ka. Ei ole har­vi­nais­ta, et­tä vuo­den ra­juim­mat uk­ko­set esiin­ty­vät elo­kuus­sa

Ly­hyt, pu­he­li­mel­la suo­ri­tet­tu ky­se­ly­kier­ros osoit­taa, et­tä uk­ko­nen he­rät­tää ih­mi­sis­sä mo­nen­lai­sia tun­te­muk­sia: pel­koa, kun­ni­oi­tus­ta ja ihai­lua. Sa­mal­la jy­ri­nä ja sa­la­moin­ti ovat yk­si ke­sän mer­keis­tä. "Me juu­ri ei­len pu­hut­tiin, et­tei tänä ke­sä­nä ole uk­kos­ta­nut. Tun­tuu ou­dol­ta; lap­suu­den ke­siin kyl­lä kuu­lui­vat uk­ko­set."

Jot­kut ko­ke­vat uk­ko­sen uh­kaa­va­na ja hal­lit­se­mat­to­ma­na luon­non­voi­ma­na, jol­ta on suo­jau­dut­ta­va kai­kin kei­noin. "Me­nen kau­as ik­ku­nois­ta, vaik­ka soh­val­le lu­ke­maan las­ten kans­sa kir­jo­ja, niin aja­tuk­set py­sy­vät muu­al­la. Koi­tan rau­hoi­tel­la lap­sia, vaik­ka it­se­ä­kin pe­lot­tai­si."

"Minä lau­lan uk­ko­sel­la, mu­siik­ki rau­hoit­taa."

"Var­sin­kin yöl­lä uk­ko­nen tun­tuu pe­lot­ta­val­ta."

"Mie­he­ni rau­hal­li­nen ja ihai­le­va suh­tau­tu­mi­nen uk­ko­seen on lie­ven­tä­nyt mi­nun uk­kos­pel­koa."

Toi­sil­le uk­ko­nen on luon­non jär­jes­tä­mä il­mais­näy­tös, jota te­kee mie­li seu­ra­ta ai­ti­o­pai­kal­ta. "Uk­ko­sel­la mie­he­ni heh­kut­taa luon­non­voi­mien mah­ta­vuut­ta ja ´hie­noa näy­tös­tä´."

"Minä me­ni­sin mah­dol­li­sim­man kor­ke­an mäen pääl­le kat­so­maan mah­ta­via luon­non­näy­tel­miä, mut­ta mie­he­ni ei pääs­tä. ´Ei tar­vit­se men­nä leik­ki­mään hen­gel­lään´, hän sa­noo."

"Minä nau­tin!"

"Kyl­lä sitä sa­laa mie­les­sään toi­voo kun­non uk­kos­myrs­kyä, ai­na­kin ko­mei­ta sa­la­moi­ta. Mut­ta sil­loin kyl­lä toi­voi­si mie­hen ole­van lä­het­ty­vil­lä ja las­ten unil­la."

Kuva: Päivi Peltoniemi

Useim­mil­le uk­ko­nen lie­nee sekä mie­len­kiin­toa et­tä kun­ni­oi­tus­ta he­rät­tä­vä il­miö, jon­ka ke­hit­ty­mis­tä on hyvä tark­kail­la ja toi­mia sen mu­kai­ses­ti. "Suh­tau­dun uk­ko­seen ihai­lun ja pie­nen pe­lon­kin se­kai­sel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la. On­han se tosi ko­mea luon­non­näy­tös, jon­ka ää­rel­lä tun­tee oman pie­nuu­ten­sa."

"Uko­nil­maan suh­tau­tuu tie­tyl­lä kun­ni­oi­tuk­sel­la, on­han se kui­ten­kin jos­kus ih­mis­hen­ki­ä­kin vie­nyt."

Uk­ko­sen tul­len mo­nes­sa ko­dis­sa teh­dään ru­tii­ni­toi­men­pi­teet. "Meil­lä ote­taan joh­to­ja ir­ti sei­näs­tä ja sul­je­taan mah­dol­li­ses­ti au­ki ole­vat ik­ku­nat ja ovet."

"Ol­laan si­säl­lä. Va­lot lai­te­taan pois pääl­tä."

Il­ma­tie­teen lai­tok­sen oh­jeis­sa neu­vo­taan vält­tä­mään uk­ko­sel­la säh­kö­lait­tei­den, lan­ka­pu­he­li­men, ve­si­put­kiin liit­ty­vien lait­tei­den ja tu­li­si­jo­jen käyt­töä sekä nii­den lä­hel­lä oles­ke­lua. Ul­ko­na hy­vän suo­jan an­taa au­to tai muu kul­ku­vä­li­ne, jos­sa on me­tal­li­nen kori. Ve­sil­lä ei kan­na­ta uk­ko­sen puh­je­tes­sa oles­kel­la lai­sin­kaan, ja myös ve­si­ra­jaa on hyvä vält­tää. Tai­va­sal­la oli­jaa neu­vo­taan kyy­kis­ty­mään ison puun lä­het­ty­vil­le, mut­ta ei puun al­le, ei­kä ai­van au­ke­al­le pai­kal­le. Sa­teen­var­joa ei ole hyvä käyt­tää uk­ko­sel­la.

Kuva: Marketta Lumijärvi

Uk­ko­nen ja sa­la­mat tun­ne­taan myös Raa­ma­tus­sa. Useis­sa raa­ma­tun­koh­dis­sa vii­ta­taan säi­den kaut­ta Ju­ma­lan kaik­ki­val­tiu­teen. ”Kai­ken, mitä Her­ra tah­too, hän te­kee tai­vaas­sa ja maan pääl­lä, me­ris­sä ja sy­vyy­den ve­sis­sä. Hän nos­tat­taa pil­vet maan reu­na­mil­ta, hän lä­het­tää sa­la­mat, avaa sa­teel­le tien ja pääs­tää va­ras­tois­taan tuu­let pu­hal­ta­maan.” (Job. 135:5–7.)

Sa­mal­la tu­lee il­mi se, mi­ten Ju­ma­la voi vai­kut­taa säi­tä sää­te­le­mäl­lä niin yk­sit­täis­ten ih­mis­ten elä­mään kuin kan­so­jen koh­ta­loi­hin­kin. Täl­lai­nen koh­ta löy­tyy esi­mer­kik­si toi­ses­ta Moo­sek­sen kir­jas­ta (9:23): ”Moo­ses ojen­si sau­van­sa koh­ti tai­vas­ta, ja Her­ra an­toi uk­ko­sen jy­lis­tä ja ra­kei­den ryö­py­tä, ja sa­la­mat is­ki­vät maa­han. Her­ra an­toi sa­taa ra­kei­ta kaik­ki­al­le Egyp­tiin.”

Maa­ta jä­ri­syt­tä­vät luon­non­voi­mat lii­te­tään Raa­ma­tus­sa myös Jee­suk­sen toi­seen tu­le­mi­seen. Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mis­sa (24:27) ku­vail­laan: ”Sil­lä niin kuin sa­la­ma lei­mah­taa idäs­sä ja va­lai­see tai­vaan län­teen as­ti, niin on ole­va Ih­mi­sen Po­jan tulo.” Sa­la­ma on no­pea, ja se voi tul­la täy­sin yl­lät­tä­en. Täl­lai­seen yl­lä­tyk­sel­li­syy­teen viit­taa myös sa­non­ta "kuin sa­la­ma kirk­kaal­ta tai­vaal­ta".

Uk­ko­nen, ku­ten muut­kin luon­non­voi­mat, saa­vat ih­mi­sen tun­te­maan oman pie­nuu­ten­sa ja voi­mat­to­muu­ten­sa Luo­jan­sa edes­sä. Sa­mal­la voi­mak­kaat sää­il­mi­öt muis­tut­ta­vat sii­tä, et­tä kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la joh­taa luo­ma­kun­taan­sa sen alus­ta lop­puun saak­ka.