JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Kohti uutta aikaa

Artikkelit
1.1.2025 7.00

Juttua muokattu:

30.12. 09:53
2024123009533120250101070000

SRK:n arkisto

SRK:n arkisto

Tä­män teks­tin il­mes­ty­es­sä kir­joi­tam­me vuo­si­lu­vuk­si 2025. Van­haa vuot­ta on ver­rat­tu hau­taan me­ne­vään van­huk­seen ja uut­ta vuot­ta lap­seen, joka as­kel­taa vuo­den­vaih­teen merk­ki­paa­lul­ta koh­ti uut­ta ai­kaa mie­li täyn­nä toi­voa ja luot­ta­mus­ta. Eläm­me le­vot­to­mas­sa maa­il­ma­na­jas­sa. Tar­vit­sem­me lap­sen tur­val­lis­ta us­koa Ju­ma­laan, sa­maa asen­net­ta kuin pie­nel­lä lap­sel­la on rak­kaa­seen isään.

On ker­rot­tu lap­ses­ta, joka sei­soo van­has­sa tu­vas­sa avoi­men kel­la­ri­nau­kon vie­rel­lä. Lap­si tie­tää, et­tä isä on kel­la­ris­sa asi­aa toi­mit­ta­mas­sa. Äk­kiä lap­si huu­taa: ”Isä, ota kiin­ni!” ja hyp­pää kel­la­riin. Hän on var­ma sii­tä, et­tä isän voi­mak­kaat kä­si­var­ret ot­ta­vat vas­taan ja pai­na­vat sy­liin.

Tu­le­va vuo­si on kuin pi­meä kel­la­ri­nauk­ko, em­me tie­dä, mitä se kät­kee si­säl­leen. Yri­täm­me en­nus­taa tu­le­vaa ti­no­ja va­la­mal­la ja muu­ten. Tur­ha vai­va – ei tu­le­vai­suus pal­jas­ta it­se­ään. Ny­kyi­sin tu­le­vai­suu­den en­nus­tei­ta ja hal­lin­ta­ta­po­ja laa­di­taan eri­tyi­sen tu­le­vai­suu­den­tut­ki­muk­sen avul­la. Sen kä­si­kir­joi­tuk­set ei­vät ole var­mo­ja. Yk­si­kin en­nal­ta ar­vaa­ma­ton te­ki­jä voi ne kaa­taa.

Ju­ma­la – us­kon pe­rus­tus

Kris­ti­tyl­lä tu­le­va vuo­si on hal­lin­nas­sa. On hal­lin­nas­sa sitä kaut­ta, et­tä hän tie­tää tu­le­vai­suu­den ole­van Ju­ma­lan kä­sis­sä ja hal­lin­nas­sa. Siir­ty­mä uu­teen vuo­teen on us­kon hyp­py kaik­ki­val­ti­aan ja rak­kaan Isän kä­si­var­sil­le, Ju­ma­lan sy­liin.

Tä­hän liit­tyy se, mitä Hep­re­a­lais­kir­jeen 11. luku sa­noo us­kos­ta. Se on Uu­den tes­ta­men­tin ai­noa us­kon mää­ri­tel­mä. Van­han kirk­ko­raa­ma­tun, Bib­li­an, mu­kaan: ”Us­ko on vah­va us­kal­lus nii­hin, joi­ta toi­vo­taan ja se ei nä­ky­mät­tö­mis­tä epäi­le” (Hepr. 11:1).

Vuo­den 1938 raa­ma­tun­kään­nös pu­huu lu­jas­ta luot­ta­muk­ses­ta sii­hen, mitä toi­vo­taan ja ojen­tau­tu­mi­ses­ta sen mu­kaan, mikä ei näy. Nämä il­mai­sut pe­rus­tu­vat Mart­ti Lut­he­rin sak­san­ta­maan Raa­mat­tuun. Lut­her kään­si al­ku­teks­tin sa­nan luot­ta­muk­sek­si.

Vuo­den 1992 raa­ma­tun­kään­nös tul­kit­see sa­nan to­del­li­suu­dek­si: ”Us­ko on sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä.” Täs­sä pai­no­pis­te ase­te­taan Ju­ma­laan. Us­koa ei tar­vit­se pu­ris­taa it­ses­tä. Us­kon pe­rus­tus on Ju­ma­la ja Ju­ma­lan val­mis­ta­ma to­del­li­suus.

Raa­ma­tun al­ku­teks­tis­sä sana to­del­li­suus tar­koit­taa to­si­o­le­vais­ta to­del­li­suut­ta. Se si­säl­tää Ju­ma­lan laa­ti­man kä­si­kir­joi­tuk­sen tu­le­vai­suu­des­ta. Sii­tä us­ko va­kuut­tuu ja kat­soo toi­vos­sa eteen­päin.

Ju­ma­lan val­mis­ta­ma tu­le­vai­suus

Myös Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja on kuin lap­si, joka sei­soo avoi­men kel­la­ri­nau­kon vie­rel­lä. Hän ei ero­ta Isää pi­mey­des­tä, mut­ta huu­taa sil­ti: ”Isä, ota kiin­ni!” Hän on var­ma sii­tä, et­tä Isän kä­det ot­ta­vat vas­taan ja pai­na­vat sy­liin. Tu­le­vai­suus on Ju­ma­lan val­mis­ta­ma ja hä­nen hal­lus­saan tai­vaan ko­tiin pää­syä myö­ten.

Ju­ma­lan lu­paa­mat asi­at ovat us­kol­le ny­ky­het­kis­tä to­del­li­suut­ta. Us­ko on näet osal­li­suut­ta Ju­ma­lan ole­muk­ses­ta ja hä­nen val­mis­ta­mas­taan pe­las­tuk­ses­ta. On tur­val­lis­ta aja­tel­la, et­tä Ju­ma­la on val­mis­ta­nut omil­leen myös uu­den vuo­den tu­le­vai­suu­den ja tuo tu­le­vai­suus on mah­dol­lis­ta omis­taa us­kos­sa ja toi­vos­sa jo nyt!

Ju­ma­lan hy­väs­sä suun­ni­tel­mas­sa py­sy­mi­nen edel­lyt­tää sitä, et­tä me omal­ta puo­lel­tam­me ha­lu­am­me kil­voi­tel­la kas­teen ar­mo­lii­tos­sa ja us­kon­kuu­li­ai­suu­des­sa. Sil­lä, jol­la kil­voi­tus on kes­key­ty­nyt, on lupa teh­dä pa­ran­nus ja us­koa syn­nit an­teek­si Va­pah­ta­jam­me ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Tä­män va­paut­ta­van evan­ke­liu­min voim­me kuul­la omil­la kor­vil­lam­me Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­nas­ta.

Eläm­me rie­mu­vuot­ta

Se, et­tem­me tar­koin tie­dä, mitä uu­si vuo­si tuo tul­les­saan, kut­suu mei­tä nöy­rään ru­kouk­seen. Van­hois­sa al­ma­na­kois­sa oli vuo­den en­sim­mäi­sen päi­vän koh­dal­le pai­net­tu psal­min 118 ja­et­ta mu­kai­le­va ru­kous: ”An­na, oi Jee­sus, rau­ha ja me­nes­tys!” Uu­den­vuo­den­päi­vä on Jee­sus-ni­men päi­vä. Jee­suk­sen ni­mes­sä saam­me aloit­taa uu­den vuo­den.

Van­han Si­me­o­nin ta­voin voim­me us­kon sil­min kat­sel­la Jou­lun las­ta, kun hä­net evan­ke­liu­min sa­nas­sa las­ke­taan eteem­me ihas­tel­ta­vak­si. Si­me­on sa­noi: ”Her­ra, nyt sinä las­ket pal­ve­li­ja­si rau­haan me­ne­mään, sa­na­si mu­kaan, sil­lä mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun au­tuu­te­si” (Luuk. 2:29–30). Hy­väl­lä mie­lel­lä van­ha Si­me­on meni hau­taan ja hä­nen mu­ka­naan pai­nui hau­taan van­ha vuo­si, van­han lii­ton ai­ka.

Jee­sus-lap­si aloit­ti uu­den vuo­den, rie­mu­vuo­den, Ju­ma­lan val­ta­kun­nan his­to­ri­as­sa. Tuo­ta rie­mu­vuot­ta eläm­me yhä, ja se jat­kuu ker­ran puut­tu­mat­to­ma­na ja täy­del­li­se­nä tai­vaas­sa!