JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Rukous on yhteyttä Jumalaan

Päivämies
Artikkelit
31.10.2016 6.40

Juttua muokattu:

1.1. 23:39
2020010123395020161031064000

Ru­koi­le­mi­nen on mo­nel­le mer­kit­tä­vä osa us­ko­ne­lä­mää.

Ru­kous on sy­dä­men nöy­rää ja vil­pi­tön­tä pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa, ku­ten kris­ti­nop­pim­me opet­taa (KO 78). Ru­kous­ta voi­daan pi­tää maa­il­man­laa­jui­se­na il­mi­ö­nä: kai­kis­sa us­kon­nois­sa ru­koi­le­mi­nen on nä­ky­vil­lä har­tau­se­lä­mäs­sä. Ru­kouk­ses­sa saam­me ker­toa Ju­ma­lal­le omia asi­oi­tam­me: kii­tol­li­suut­ta, mur­hei­ta ja ilo­ja. Pyy­däm­me siu­naus­ta it­sel­le ja toi­sil­le.

Yk­sit­täi­sen ih­mi­sen ru­kous voi ol­la tut­tu il­ta­ru­kous, ruo­ka­ru­kous, Isä mei­dän -ru­kous tai va­paa­ta, ti­lan­teen syn­nyt­tä­mää sa­nal­lis­ta tai hil­jais­ta ru­kous­ta. Ru­koil­la voi yk­sin tai tois­ten kans­sa. Ru­kous­ta tois­ten puo­les­ta kut­su­taan esi­ru­kouk­sek­si.

Ru­kous Raa­ma­tus­sa

Raa­ma­tun ker­to­ma ru­kou­se­lä­mä on hy­vin ri­kas­ta. Ru­kous Raa­ma­tus­sa on ano­mis­ta, pyy­tä­mis­tä, esi­ru­kous­ta ja huu­ta­mis­ta­kin Ju­ma­lan puo­leen. Ru­kouk­sen opet­ta­ja­na ja vai­kut­ta­ja­na on ol­lut it­se Her­ra Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Raa­ma­tus­sa ole­vat psal­mit ovat mer­kit­tä­vä kii­tos- ja ru­kous­kir­ja kris­ti­nus­kos­sa. Nii­den olen­nai­sin sa­no­ma tu­lee esil­le Ju­ma­lan kun­ni­an ylis­tyk­se­nä, ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen ru­kouk­se­na sekä kii­tok­se­na Ju­ma­lan ar­mah­ta­vas­ta rak­kau­des­ta, siu­nauk­ses­ta ja var­je­luk­ses­ta. 150 psal­mis­ta 73 on Daa­vi­din psal­me­ja.

Uu­den tes­ta­men­tin evan­ke­liu­mei­hin on kir­jat­tu ylös Jee­suk­sen ru­kous, Isä mei­dän (Matt. 6:9–13; Luuk. 11:2–4), jota ru­koil­laan yh­des­sä jo­kai­ses­sa ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa. Apos­to­lien te­ois­sa tun­net­tu­ja ru­kouk­sia ovat esi­mer­kik­si Sau­luk­sen, Kor­ne­liuk­sen ja Eti­o­pi­an ku­nin­gat­ta­ren ka­ma­ri­pal­ve­li­jan ru­kouk­set.

Raa­ma­tus­sa ke­ho­te­taan use­as­sa pai­kas­sa ru­koi­le­maan. Myös Jee­sus ru­koi­li pal­jon, eri­tyi­ses­ti pe­las­tus­his­to­ri­al­li­ses­ti mer­kit­tä­vien ta­pah­tu­mien yh­tey­des­sä – yk­si­näi­syy­des­sä, au­ti­o­pai­kas­sa tai erä­maas­sa. Jee­suk­sen ru­kou­se­lä­mä ja ope­tus ru­kouk­ses­ta osoit­ta­vat ru­kouk­sen mit­taa­mat­to­man mer­ki­tyk­sen kris­ti­tyn elä­mäl­le.

Ka­te­kis­mus opet­taa ru­koi­le­mi­ses­ta

Ka­te­kis­muk­sen mu­kaan ru­kous on hen­gel­li­sel­le elä­mäl­le yh­tä luon­nol­li­nen ja vält­tä­mä­tön kuin hen­gi­tys ruu­miil­le. Ju­ma­la nä­kee mei­dät joka het­ki, ja me voim­me pu­hua hä­nel­le ja hän meil­le.

Ka­te­kis­muk­ses­sa ker­ro­taan ru­kouk­sen ole­van myös Ju­ma­lan kun­ni­oit­ta­mis­ta, hä­nen kaik­ki­val­tiu­ten­sa tun­nus­ta­mis­ta ja py­säh­ty­mis­tä Ju­ma­lan kat­seen al­le.

Evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa ru­kous on pal­jon esil­lä. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen li­tur­gi­sis­sa ru­kouk­sis­sa kii­te­tään Isää, kään­ny­tään Va­pah­ta­jan puo­leen ja pyy­de­tään Py­hää Hen­keä tu­le­maan seu­ra­kun­nan kes­kel­le sekä vai­kut­ta­maan sak­ra­men­teis­sa.

Ju­ma­la kuu­lee ru­kouk­set

Ru­koi­li­joi­na saa­tam­me huo­ma­ta, et­tä Ju­ma­la ei an­na meil­le mitä pyy­däm­me, vaan sen, mitä tar­vit­sem­me. Usein tu­lee pyy­det­tyä vain ajal­li­sia asi­oi­ta. Toki saam­me­kin lä­hes­tyä Ju­ma­laa kai­kis­sa elä­mäm­me asi­ois­sa.

Ju­ma­la joh­taa elä­määm­me ja tar­kas­te­lee tar­pei­tam­me ian­kaik­ki­sen elä­män nä­kö­kul­mas­ta. Hän an­taa, mikä on meil­le pa­ras­ta. Tämä voi jos­kus ol­la myös vas­toin­käy­mi­siä ja vai­keuk­sia – Ju­ma­la rak­kau­des­saan voi nii­tä­kin an­taa.

Jos­kus saa­tam­me ky­sel­lä, kuu­lee­ko Ju­ma­la ru­kouk­sem­me. Hän kyl­lä kuu­lee ja ym­mär­tää, vaik­ka pyyn­töm­me ei­vät to­teu­tui­si­kaan toi­vo­mal­lam­me ta­val­la. Jos­kus ym­mär­räm­me vas­ta myö­hem­min Ju­ma­lan vas­tauk­sen ru­kouk­seem­me.

Raa­mat­tu osoit­taa, et­tä Ju­ma­la kuu­lee nii­den ru­kouk­set, jot­ka et­si­vät val­keut­ta ja ar­mah­ta­vaa Ju­ma­laa hen­gel­li­ses­sä pi­mey­des­sä. Ju­ma­la ke­hot­taa ru­koi­le­maan hä­däs­sä ja luot­ta­maan hä­nen apuun­sa.

Raa­mat­tu ker­too, et­tä Ju­ma­la ei lah­joi­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta ja van­hurs­kau­ta ih­mis­tä ru­kouk­sen vä­li­tyk­sel­lä. Hän on lä­het­tä­nyt seu­ra­kun­tan­sa ju­lis­ta­maan an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia Ju­ma­laa et­si­väl­le ih­mi­sel­le.

Raa­mat­tu tar­jo­aa ru­kou­se­lä­män­sä va­ja­vai­suut­ta ki­pui­le­val­le Ju­ma­lan lap­sel­le loh­dul­li­sen nä­ky­män: Pyhä Hen­ki ru­koi­lee puo­les­tam­me sa­nat­to­min huo­kauk­sin (Room. 8:26).

Läh­teet:

Ka­te­kis­mus, www.evl.fi, Rei­ni­kai­nen Erk­ki: Niin kuin ku­vas­ti­mes­ta, SRK 1994

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.10.2016

Ku­vi­tus­ku­va: Kari Ven­ga­sa­ho