Sain yö­ky­lään kum­mi­tyt­tö­ni Heli Ty­nin, joka oli mat­kal­la Sis­ko-äi­tin­sä kans­sa Jy­väs­ky­lään nä­kö­vam­mais­ten kou­luun. Heli asuu Tai­val­kos­kel­la ja käy pe­rus­kou­lun kuu­det­ta luok­kaa.

Heli on vau­vas­ta as­ti ol­lut heik­ko­nä­köi­nen. Se ei kui­ten­kaan ole hi­das­ta­nut ja ikä­vys­tyt­tä­nyt hä­nen elä­mään­sä.

Heli käy kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­jan avus­ta­ma­na nor­maa­lia pe­rus­kou­lua, jos­sa suu­ren­ta­va tie­to­ko­ne­ruu­tu aut­taa lu­ke­mi­ses­sa ja kir­joit­ta­mi­ses­sa. He­lin lem­pi­ai­ne on tek­ni­nen työ.

– Eka­luo­kas­ta as­ti olen käy­nyt nä­kö­vam­mais­ten kou­lus­sa ja ol­lut ai­na vii­kon pois­sa ko­toa. Kes­ki­viik­ko­aa­mu­yö­nä ikä­vä kai­her­taa, mut­ta se kui­ten­kin unoh­tuu aa­mun tul­len, Heli ker­too ko­ke­muk­si­aan.

– Päi­väl­lä kou­lua käy­dään sa­man ikäis­ten nä­kö­vam­mais­ten kans­sa. Il­tai­sin lei­vo­taan, ui­daan ja käy­dään os­tok­sil­la, jol­loin ope­tel­laan myös lii­ken­tees­sä kul­ke­mis­ta.

Liik­ku­mi­ses­sa apu­na on nä­kö­vam­mais­ten val­koi­nen kep­pi, ja luon­nos­sa se voi ol­la myös ke­pak­ko. Sitä tar­vi­taan­kin usein, sil­lä Heli ret­kei­lee pal­jon per­heen­sä kans­sa niin ke­säi­sin kuin tal­vi­sin.

– Saa­na-tun­tu­rin hui­pu­tus kä­si­var­ren La­pis­sa tois­sa ke­sä­nä on ol­lut par­haim­pia ret­kiä iki­nä, Heli to­te­aa ja jat­kaa:

– Olen yö­py­nyt ko­ti­seu­dun au­ti­o­tu­vis­sa­kin ja kan­nan re­pus­sa omat ta­va­rat mu­ka­na­ni.

Heli as­kar­te­lee mie­lel­lään, ja esi­mer­kik­si kep­pi­he­vo­sia teh­des­sä ja niil­lä leik­kies­sä mie­li­ku­vi­tus on val­loil­laan. Heli käy kep­pa­ri­ker­hos­sa, jos­sa har­joi­tel­laan eri as­kel­la­je­ja. Kil­pai­lut­kin ovat pian tu­los­sa; niis­sä hy­pi­tään es­tei­tä.

Heli kuun­te­lee pal­jon ää­ni­kir­jo­ja. Lindg­re­nin kir­jat, sa­moin kuin Har­ry Pot­te­rit, on kuun­nel­tu läpi. Nyt me­nos­sa on Kal­le Pää­ta­lon kir­ja.

– Se on kyl­lä vä­lil­lä pit­kä­ve­tei­nen, Heli tuu­maa.

En­si ke­säk­si on jo suun­ni­tel­tu ret­ki Kal­li­o­nie­meen, Pää­ta­lon lap­suu­den ko­tiin.

Lä­hel­lä ole­vas­sa mum­mo­las­sa Heli käy har­va se päi­vä. Al­li-mum­mon kans­sa pe­la­taan ja vä­lil­lä lei­vo­taan ja sii­vo­taan.

Heli viet­tää ri­kas­ta ja on­nel­lis­ta lap­suut­ta. Hän on kii­tol­li­nen us­ko­vai­sis­ta ys­tä­vis­tä. Hei­dän kans­saan on mu­ka­va puu­hail­la niin si­säl­lä kuin ul­ko­na ja käy­dä vaik­ka kat­so­mas­sa ka­no­jen puu­has­te­lu­ja.

– Yk­si lit­kii vet­tä, toi­nen pot­pot­taa or­rel­la, kol­mas kuo­pii maa­ta ja nel­jäs is­tuu hau­don­ta­laa­ti­kos­sa, Heli ku­vai­lee.

Po­si­tii­vi­sel­la elä­mä­na­sen­teel­la Heli ilos­tut­taa kou­lu­ka­ve­rei­ta, si­sa­ruk­sia ja kaik­kia lä­hel­lä ole­via.

Teks­ti: Lee­na Lo­hi­lah­ti

Kuva: Sis­ko Tyni

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 2.1.2019