Kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen Gal­lup Ec­c­le­si­as­ti­ca-ky­se­lys­sä loka–mar­ras­kuus­sa 2015 ky­sel­tiin suo­ma­lais­ten suh­tau­tu­mi­ses­ta us­kon­no­no­pe­tuk­seen kou­luis­sa. Ky­se­lyn mu­kaan 62 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta suh­tau­tui kou­lu­jen us­kon­no­no­pe­tuk­seen myön­tei­ses­ti ja 21 pro­sent­tia kiel­tei­ses­ti. Nai­set suh­tau­tui­vat myön­tei­sem­min kuin mie­het. Kiel­tei­sim­piä oli­vat 15–17-vuo­ti­aat, kun taas hie­man van­hem­mat, 18–24-vuo­ti­aat, suh­tau­tui­vat asi­aan huo­mat­ta­vas­ti myön­tei­sem­min.

Mis­tä tu­lok­set ker­to­vat? Mie­les­tä­ni sii­tä, et­tä us­kon­no­no­pe­tuk­seen ol­laan pää­o­sin tyy­ty­väi­siä. Kuu­luu­han kan­sas­tam­me yhä noin 73 pro­sent­tia lu­te­ri­lai­seen kirk­koon, ja hei­dän lap­sil­leen an­ne­taan oman us­kon­non kans­sa so­pu­soin­nus­sa ole­vaa ope­tus­ta myös kou­lus­sa.

Op­pi­laat pi­tä­vät us­kon­non opis­ke­lus­ta

Olen it­se toi­mi­nut 25 vuot­ta us­kon­no­no­pet­ta­ja­na suu­rel­la, noin 500 op­pi­laan ylä­kou­lul­la Ou­lus­sa. Op­pi­lais­ta val­ta­o­sa osal­lis­tuu evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­seen us­kon­no­no­pe­tuk­seen. Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan op­pi­laat yleen­sä pi­tä­vät us­kon­non opis­ke­lus­ta.

Seit­se­mäs­luok­ka­lai­sia kou­lu­lai­sia näyt­tä­vät kiin­nos­ta­van suu­ret maa­il­ma­nus­kon­not ja eri kult­tuu­rit. Ha­lu­taan tie­tää, mis­tä is­la­mi­nus­kos­sa on ky­sy­mys, tai mi­ten juu­ta­lai­suus ja kris­ti­nus­ko liit­ty­vät toi­siin­sa. Ih­me­tel­lään In­ti­an us­kon­to­jen ajat­te­lua ja nä­ke­myk­siä. Kaik­ki tämä py­ri­tään te­ke­mään oma va­kau­mus muis­ta­en ja tois­ten va­kau­mus­ta kun­ni­oit­ta­en.

Kah­dek­san­nel­la luo­kal­la sy­ven­ny­tään pe­rus­teel­li­sem­min omiin hen­gel­li­siin juu­riin. Mis­tä kris­ti­nus­kos­sa on ky­sy­mys? Mik­si se on meil­le eri­tyis­laa­tui­nen ja tär­keä? Uu­dis­tu­vas­sa ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa, joka tu­lee käyt­töön syk­sys­tä 2016 al­ka­en, on myös Raa­mat­tuun tu­tus­tu­mi­nen siir­ret­ty yh­dek­sän­nen luo­kan kurs­sil­ta kah­dek­san­nel­le luo­kal­le, siis rip­pi­kou­lui­käi­sil­le nuo­ril­le.

Uu­dis­tus on mie­les­tä­ni erit­täin hyvä. Nyt rip­pi­kou­lui­käi­set nuo­ret saa­vat tu­tus­tua Raa­ma­tun kir­ja­ko­ko­el­maan ja ope­tuk­siin sa­moi­hin ai­koi­hin sekä kou­lus­sa et­tä kir­kon kou­lus­sa, rip­pi­kou­lus­sa. Us­kon, et­tä nämä kak­si täy­den­tä­vät hie­nos­ti toi­si­aan.

Yh­dek­sän­nel­lä luo­kal­la kes­ki­ty­tään ih­mis­suh­tei­siin ja etiik­kaan. Mie­les­tä­ni oi­kea läh­tö­koh­ta eet­tis­ten ky­sy­mys­ten poh­din­nal­le ra­ken­tuu sel­ke­äl­le oman us­kon­nol­li­sen iden­ti­tee­tin hah­mot­ta­mi­sel­le. On tur­val­lis­ta poh­tia mitä eri­lai­sim­pia oi­kein–vää­rin- ja hyvä–paha-ky­sy­myk­siä, kun oman elä­män hen­gel­li­nen ja kult­tuu­ri­nen pe­rus­ta on kun­nos­sa.

Mi­ten oman us­kon­non ope­tus tu­li­si jär­jes­tää?

Kou­lun ar­jen kan­nal­ta oman us­kon­non ope­tus tuot­taa kui­ten­kin pai­koin vai­keuk­sia. Ete­lä-Suo­men kau­pun­geis­sa saat­taa ol­la kou­lu­luo­kis­sa jopa seit­se­män eri us­kon­to­kun­nan pii­riin kuu­lu­via op­pi­lai­ta ja li­säk­si us­kon­to­kun­tiin kuu­lu­mat­to­mia. Mi­ten us­kon­to­tun­nit tu­li­si täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa jär­jes­tää? Yh­teis­tä ni­mit­tä­jää kun ei oi­kein löy­dy.

Us­kon­to­tun­tien ai­ka­na luo­kan op­pi­laat ja­kaan­tu­vat eri ta­hoil­le. Kai­kil­le ope­tus­ta ei vält­tä­mät­tä jär­jes­ty sa­mal­la ajal­la, ja toi­sil­le ei ol­len­kaan.

Omas­sa kou­lus­sa­ni Ou­lus­sa ti­lan­ne ei ole näin vai­kea. Us­kon­to­kun­tiin kuu­lu­mat­to­mil­le jär­jes­te­tään elä­män­kat­so­mus­tie­don ope­tus­ta. Vuo­sit­tain ky­sei­seen ope­tuk­seen osal­lis­tu­vien mää­rä on vaih­del­lut 15–25 op­pi­laan vä­lil­lä. Li­säk­si or­to­dok­si­sen us­kon­non ope­tus toi­mii hy­vin, ja sii­hen osal­lis­tu­vat op­pi­laat ovat tyy­ty­väi­siä oman us­kon­ton­sa ope­tuk­seen ja jär­jes­te­lyyn. Taus­tal­la on or­to­dok­si­sen kir­kon ja opet­ta­jien te­ke­mä ope­tuk­sen ke­hit­tä­mis­työ. Tätä työ­tä kaik­ki us­kon­to­kun­nat ja yh­tei­söt ei­vät tois­tai­sek­si ole teh­neet – ja jää­vät hei­kom­paan ase­maan.

Rat­kais­taan­pa asia mi­ten ta­han­sa, on sel­vää, et­tei us­kon­non mer­ki­tys maa­il­mas­sam­me vä­hen­ny – päin­vas­toin. Maa­han­muut­ta­jien aal­lon mu­ka­na on myös meil­lä Poh­jois-Suo­mes­sa alet­tu ky­län­rai­teil­la ih­me­tel­lä mus­li­mien ta­po­ja ja us­koa. Sa­mal­la oma us­ko on jou­tu­nut pei­liin. Mi­hin me suo­ma­lai­set it­se us­kom­me? On­ko us­ko meil­le tär­keä? Kuin­ka suh­tau­tua toi­sin us­ko­viin? Sii­nä­pä muu­ta­mia ky­sy­myk­siä poi­mit­tu­na poh­jois­poh­ja­lai­sen maa­lais­ky­län ih­mis­ten miet­teis­tä.

Jari Kup­sa­la