JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Evankeliumista valoisa näköala viimeiseen päivään

Hartauskirjoitukset
20.11.2022 5.05

Juttua muokattu:

18.11. 13:39
2022111813392420221120050500

Heikki Vuonokari

Heikki Vuonokari

Mar­ko Tyys­kä

Tuo­mi­o­sun­nun­tai muis­tut­taa mei­tä hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon tär­key­des­tä ja ajan ra­jal­li­suu­des­ta.

Kun Ju­ma­lan ai­ka täyt­tyy, ylös­nous­sut Va­pah­ta­ja saa­puu kirk­kau­des­saan, ja kaik­ki ih­mi­set jou­tu­vat tuo­mit­ta­vik­si. Tai­vaan kir­jat ava­taan, ja Jee­sus ja­kaa ih­mi­set kah­teen jouk­koon.

Tuo­mi­on jäl­keen al­kaa kah­den­lai­nen ian­kaik­ki­suus: toi­set pää­se­vät ikui­seen elä­mään, toi­set jou­tu­vat hä­pe­ään ja ikui­seen kau­huun (Dan. 12:2). Ju­ma­lan tah­to on, et­tei yk­si­kään ih­mi­nen jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan jo­kai­nen sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män (Joh. 3:16).

Siu­na­tut ja ki­ro­tut

Jee­sus ha­vain­nol­lis­taa ope­tus­taan tu­tul­la kie­li­ku­val­la pai­me­nes­ta, lam­pais­ta ja vuo­his­ta. Ai­em­min hän oli opet­ta­nut ole­van­sa hyvä pai­men ja lam­paat hä­nen seu­raa­ji­aan. Vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la on vain vuo­hia ja lam­pai­ta. Vuo­het viit­taa­vat epä­us­koi­siin ih­mi­siin, lam­paat Ju­ma­lan lap­siin. Jako teh­tiin sen mu­kaan, oli­ko ih­mi­sel­lä sy­dä­mes­sä elä­vä us­ko vai ei.

Jee­suk­sen seu­raa­jat oli­vat us­ko­neet Ju­ma­lan ar­mon voi­mas­ta ja avul­la. ”Minä olen pan­nut tei­dän va­lit­ta­vak­sen­ne elä­män ja kuo­le­man, siu­nauk­sen ja ki­rouk­sen. Va­lit­kaa siis elä­mä, et­tä te ja tei­dän jäl­ke­läi­sen­ne sai­sit­te elää.” (5. Moos. 30:19.) Tai­vaan tie­tä kul­ke­neet, us­kon pi­tä­neet ja evan­ke­liu­min siu­nauk­seen tur­van­neet saa­vat kuul­la Jee­suk­sen kut­sun: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat.”

Toi­ses­sa jou­kos­sa ovat Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan, sie­lun­vi­hol­li­sen, pet­tä­mät ih­mi­set. Ih­mi­nen it­se ve­tää ki­rouk­sen pääl­leen, jos hyl­kää Isän siu­nauk­sen. Hän jou­tuu ian­kaik­ki­seen eroon Ju­ma­las­ta.

Evan­ke­liu­min siu­naus

Jee­suk­sen mu­kaan van­hurs­kaat ovat tie­tä­mät­tään teh­neet hy­viä te­ko­ja lä­him­mäi­sil­leen ja pal­vel­leet hän­tä. ”Kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le” (Matt. 25:40). Us­ko il­man te­ko­ja on kuol­lut (Jaak. 2:17). Jee­sus opet­ti, et­tä he­del­mis­tään puu tun­ne­taan. Rak­kaus on elä­vän us­kon he­del­mä.

Raa­ma­tun mu­kaan ih­mi­nen ei voi omil­la töil­lään an­sai­ta ian­kaik­kis­ta elä­mää. ”Kaik­ki ovat luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si. Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan.” (Room. 3:12.) Au­tu­as eli ian­kaik­ki­ses­ti on­nel­li­nen ih­mi­nen on se, jon­ka syn­nit on an­net­tu an­teek­si (Ps. 32:1). Evan­ke­liu­mis­sa on Isän siu­naus, joka pyyh­kii pa­hat teot pois ja syn­nyt­tää rak­kau­den.

Vie­lä on ar­mo­nai­ka

Jee­sus ei vie­lä is­tu tuo­ma­rin is­tui­mel­la vaan ar­mois­tui­mel­la seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä. ”Teil­le, jot­ka pel­käät­te mi­nun ni­me­ä­ni, on nou­se­va pe­las­tuk­sen au­rin­ko, ja te pa­ran­nut­te sen sii­pien al­la.” (Mal. 4:2.) Ar­mo­au­rin­ko, Jee­sus Kris­tus, on Py­hän Hen­gen kaut­ta täs­sä maa­il­mas­sa.

Isän siu­na­tut ju­lis­ta­vat Kris­tuk­sen lä­het­tä­mi­nä an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia hä­nen val­ta­kun­nas­taan. Kaik­kia ih­mi­siä kut­su­taan pe­las­ta­van siu­nauk­sen osal­li­suu­teen ja kul­ke­maan Hy­vän Pai­me­nen seu­raa­ji­na.

Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man us­ko­mi­ses­ta avau­tuu tur­val­li­nen ja va­loi­sa nä­kö­a­la vii­mei­seen päi­vään. Opet­ta­es­saan lo­pun ajan mer­keis­tä Jee­sus ke­hot­ti kat­so­maan luot­ta­vai­ses­ti tu­le­vaan: ”Nos­ta­kaa roh­ke­as­ti pään­ne pys­tyyn, sil­lä tei­dän va­pau­tuk­sen­ne on lä­hel­lä” (Luuk. 21:28).

1.12.2022

Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys