JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Jumalan omat – ikionnelliset ihmiset

Hartauskirjoitukset
5.11.2022 5.00

Juttua muokattu:

1.11. 16:32
2022110116320720221105050000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Ur­po Luok­ka­la

Ju­ma­lan lap­set omis­ta­vat suu­rim­man on­nen, jon­ka ih­mi­nen voi saa­da: tai­vas­ten val­ta­kun­nan osal­li­suu­den.

On­nel­li­suus on myön­teis­tä tun­net­ta ku­vaa­va sana. Kä­sit­teen al­le voi­daan koo­ta mo­nia hy­viä asi­oi­ta ku­ten ilo, kii­tol­li­suus, rau­ha, huo­let­to­muus ja toi­vo. Tut­ki­jat ovat to­den­neet, et­tä lap­sis­sa nä­em­me pal­jon ai­toa ja puh­das­ta on­nea.

Van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa

Van­has­sa kirk­ko­kä­si­kir­jas­sa on py­häin­päi­vän ot­sak­kee­na ”Ju­ma­lan ih­mi­set”. Py­häin­päi­vä muis­tut­taa suu­rim­mas­ta on­nes­ta, jon­ka ih­mi­nen voi saa­da: tai­vas­ten val­ta­kun­nan omis­ta­mi­ses­ta. Se on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Vuo­ri­saar­nan al­kuun Jee­sus ker­toi, mil­lai­sia nämä iki­on­nel­li­set Ju­ma­lan ih­mi­set ovat. Hei­dän on­nel­li­suu­ten­sa tu­lee sii­tä, mitä Ju­ma­la heil­le lu­paa ja lah­joit­taa. Tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa hei­dän kaik­ki tar­peen­sa tu­le­vat tyy­dy­te­tyik­si Kris­tuk­sen seu­ras­sa: he saa­vat loh­du­tuk­sen, hei­dät ra­vi­taan, he saa­vat lau­peu­den, hei­tä kut­su­taan Ju­ma­lan lap­sik­si, he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan ja he pe­ri­vät maan (Matt. 5:4–9).

Pil­kat­tu­jen ja vai­not­tu­jen Ju­ma­lan las­ten palk­ka on ker­ran tai­vaas­sa val­ta­van suu­ri (Matt. 5:12). Daa­vid ku­vaa psal­mis­saan on­nel­li­sek­si sitä ih­mis­tä, jon­ka pa­hat teot ovat an­net­tu an­teek­si ja jon­ka syn­nit ovat pyy­hit­ty pois (Ps. 32:1).

Rik­kaus on Ju­ma­las­ta

Au­tuu­den ko­ke­mi­nen ja hen­ges­sään köy­hyy­den tun­to muo­dos­ta­vat Ju­ma­lan lap­sen elä­mäs­sä tie­tyn­lai­sen vas­tak­kai­suu­den. Kun Ju­ma­lan Hen­ki te­kee ih­mi­ses­sä työ­tä, se rii­suu, tyh­jen­tää, alen­taa ja te­kee hä­net nöy­räk­si.

Oma si­säi­nen köy­hyys ja mur­he omas­ta syn­ti­syy­des­tä saa­vat ano­maan Ju­ma­lan ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta. Rik­kaus on läh­töi­sin ai­no­as­taan Ju­ma­las­ta. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Te­hän tun­net­te Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ar­mon: hän oli ri­kas mut­ta tuli köy­häk­si tei­dän vuok­sen­ne, jot­ta te ri­kas­tui­sit­te hä­nen köy­hyy­des­tään” (2. Kor. 8:9).

Jee­sus on lu­van­nut, et­tä it­ses­sään köy­hä ja mur­heen al­la ole­va ih­mi­nen saa omis­taa Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min, it­sen­sä Kris­tuk­sen. It­ses­sään tyh­jä ih­mi­nen on help­po täyt­tää Ju­ma­lan hy­vyy­del­lä. Hen­ges­sään köy­hä elää ar­mos­ta.

Omaa köy­hyyt­tä tun­te­val­le tai­vaan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­sel­le Ju­ma­la an­taa loh­du­tuk­sen evan­ke­liu­min sa­nas­sa. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa ko­ke­muk­ses­taan: ”Sil­lä se mur­he, joka Ju­ma­lan mie­len jäl­keen ta­pah­tuu, saat­taa ka­tu­mi­sen au­tuu­dek­si, jota ei yk­si­kään kadu; mut­ta maa­il­man mur­he saat­taa kuo­le­man” (2. Kor. 7:10).

”Omis­tam­me kai­ken”

Ar­mah­ta­mi­nen tuo ar­mol­li­suut­ta kans­saih­mi­siä koh­taan. Ju­ma­lan lap­si vä­lit­tää Ju­ma­lan rak­kaut­ta lä­him­mäi­siin. Hän vä­lit­tää myös rau­haa. Köy­hyy­den tun­to vai­kut­taa hil­jai­suu­den ja tyy­ty­mi­sen Ju­ma­lan tah­toon.

Kirk­ko­kä­si­kir­jas­sa py­häin­päi­vän ot­sik­ko on ”Py­hien yh­teys”. On tär­ke­ää py­syä Ju­ma­lan las­ten rak­kau­des­sa. Pyhä Hen­ki ko­ko­aa yh­teen seu­ra­kun­taan kaik­ki Kris­tuk­sen omat. He saa­vat tääl­lä ajas­sa jo ko­kea myös yh­teyt­tä pe­ril­le pääs­sei­siin us­kon ys­tä­viin.

Ju­ma­lan ih­mi­set saa­vat vä­lit­tää evan­ke­liu­min sa­no­maa ja kut­sua mui­ta­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­taan, on­nel­lis­ten ih­mis­ten jouk­koon. Paa­va­li muis­tut­taa, et­tä Ju­ma­lan omat ovat mur­heis­taan huo­li­mat­ta ai­na iloi­sia. ”Olem­me köy­hiä, mut­ta teem­me mo­nia rik­kaik­si; meil­lä ei ole mi­tään, mut­ta omis­tam­me kai­ken.” (2. Kor. 6:10.)

Evan­ke­liu­mi: Matt. 5:1–12

Raa­mat­tu 1992: Näh­des­sään kan­san­jou­kot Jee­sus nou­si vuo­rel­le. Hän is­tuu­tui, ja ope­tus­lap­set tu­li­vat hä­nen luok­seen. Sil­loin hän al­koi pu­hua ja opet­ti hei­tä näin: ”Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. Au­tu­ai­ta mur­heel­li­set: he saa­vat loh­du­tuk­sen. Au­tu­ai­ta kär­si­väl­li­set: he pe­ri­vät maan. Au­tu­ai­ta ne, joil­la on van­hurs­kau­den näl­kä ja jano: hei­dät ra­vi­taan. Au­tu­ai­ta ne, jot­ka toi­sia ar­mah­ta­vat: hei­dät ar­mah­de­taan. Au­tu­ai­ta puh­das­sy­dä­mi­set: he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan. Au­tu­ai­ta rau­han­te­ki­jät: he saa­vat Ju­ma­lan lap­sen ni­men. Au­tu­ai­ta ovat ne, joi­ta van­hurs­kau­den vuok­si vai­no­taan: hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta. Au­tu­ai­ta olet­te te, kun tei­tä mi­nun täh­te­ni her­ja­taan ja vai­no­taan ja kun teis­tä val­heel­li­ses­ti pu­hu­taan kaik­kea pa­haa. Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, sil­lä palk­ka, jon­ka te tai­vais­sa saat­te, on suu­ri. Niin­hän vai­not­tiin pro­feet­to­ja­kin, jot­ka eli­vät en­nen tei­tä.”

1.12.2022

Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys