SRK:n vies­tin­nän tee­ma on tänä vuon­na Ju­ma­lan voi­mal­la. Pei­laan vuo­den en­sim­mäi­ses­sä blo­gi­kir­joi­tuk­ses­sa aja­tuk­sia tee­man ym­pä­ril­lä. Mi­nua pu­hut­te­lee Raa­ma­tun neu­vo elä­män tur­vaa­mi­ses­ta oman ym­mär­ryk­sen si­jaan Ju­ma­lan va­raan. Se on rau­hoit­ta­va vas­ta­voi­ma toi­vot­to­muu­den ja epä­var­muu­den kes­kel­lä. Se an­taa lu­van ol­la epä­var­ma ja kes­ke­ne­räi­nen ajas­sa, jos­sa tie­toa on in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä saa­ta­vil­la kai­ken ai­kaa jo­kai­se­na vii­kon­päi­vä­nä ja jos­sa it­se­riit­toi­suus es­tää luot­ta­mas­ta Ju­ma­lan huo­len­pi­toon.

Olin usei­ta vuo­sia sit­ten ti­lan­tees­sa, jos­sa kuu­lin kes­kus­te­lu­kump­pa­nin ker­to­van edel­lis­päi­vä­nä käy­määm­me kes­kus­te­lua kol­man­nel­le osa­puo­lel­le eri ta­val­la kuin it­se sen olin ym­mär­tä­nyt ja ko­ke­nut. Olim­me kes­kus­tel­leet sii­tä, mi­hin us­ko­ni pe­rus­tuu. Kun kuu­lin omia aja­tuk­sia toi­sen ker­to­ma­na ja hie­man muun­nel­tu­na, va­vah­din en­kä het­keen tien­nyt, mi­hin jal­ka­ni as­kel­lan. Mie­les­sä­ni kävi, läh­den­kö ko­ko­naan pois, yri­tän­kö ol­la kuin en oli­si kes­kus­te­lua kuul­lut­kaan vai soi­tan­ko jol­le­kul­le lä­hei­sel­le. As­ke­lee­ni oh­jat­tiin tuos­sa het­kes­sä koh­ti kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­ta ja ker­roin kuul­lee­ni juu­ri käy­dyn kes­kus­te­lun. Edel­lis­päi­vän kes­kus­te­lu­to­ve­ri­ni läh­ti mi­tään sa­no­mat­ta pois ja jäin kol­man­nen osa­puo­len kans­sa kah­des­taan. Tuo hen­ki­lö ker­toi, et­tei hä­nel­lä ole mi­tään us­ko­vai­sia vas­taan ja et­tä hän on aja­tel­lut tul­la tu­le­van ke­sän Su­vi­seu­roi­hin. Tuos­sa het­kes­sä tun­sin, kuin­ka Ju­ma­la voi­mal­laan oh­ja­si konk­reet­ti­ses­ti as­ke­lei­ta ja sa­no­ja sekä an­toi voi­man toi­mia.

Elä­mäs­sä tu­lee koh­dan­neek­si eri­lai­sia ko­et­te­le­muk­sia ja pet­ty­myk­siä omien suun­ni­tel­mien to­teu­tu­mat­to­muu­des­ta. Ne voi­vat liit­tyä esi­mer­kik­si sii­hen, et­tei mie­lui­sa työ- tai opis­ke­lu­paik­ka avau­tu­nut­kaan tai elä­män­ti­lan­ne he­rät­tää tyy­ty­mät­tö­myyt­tä. Olen yrit­tä­nyt täl­lai­sis­sa het­kis­sä muis­tut­taa it­se­ä­ni, et­tei­vät to­teu­tu­mat­to­mat toi­veet ole epä­on­nis­tu­mi­sia. Niis­sä het­kis­sä saa ta­pah­tua Ju­ma­lan tah­to. In­hi­mil­li­set tun­teet ku­ten pel­ko, suru, mur­he, pet­ty­mys ja huo­li sä­vyt­tä­vät sitä nä­ky­mää, jota ym­pä­ril­lään kat­se­lee. Ai­van ku­ten luon­nos­sa eri­lai­set sää­o­lo­suh­teet saat­ta­vat peit­tää nä­ky­vyy­den ko­ko­naan tai vär­jää­vät mai­se­man har­maan eri sä­vyil­lä.

Toi­ses­sa kes­kus­te­lus­sa eräs kes­kus­te­lu­kump­pa­ni epäi­li Ju­ma­lan voi­maa ym­pä­ril­lä yh­teis­kun­nas­sa ja maa­il­man­laa­juis­ten kuo­hu­vien uh­ka­ku­vien aal­lo­kos­sa. Ker­roin, et­tä luo­tan Ju­ma­lan voi­man ole­van suu­rem­pi vi­hol­li­sen voi­maa. Hän ai­dos­ti ih­met­te­li, us­kon­ko lap­sen­kal­tai­ses­ti näin. Ker­roin hä­nel­le, et­tä olen saa­nut ko­kea, kuin­ka toi­vo elä­mäs­sä kan­nat­te­lee ja luot­ta­mus sii­hen, et­tei mi­tään ta­pah­du sat­tu­man­va­rai­ses­ti.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja on huo­leh­ti­nut sii­tä, et­tä lap­sen­kal­tai­nen luot­ta­mus ja us­ko on tar­vin­nut vah­vis­tus­ta ja tu­kea. Täl­löin on saa­nut ko­kea, mi­ten syn­tien an­teek­si­an­ta­mus an­taa voi­maa ei­kä Ju­ma­la hyl­kää, mut­ta myös sen, mi­ten Ju­ma­la aut­taa us­ko­maan ja var­je­lee us­ko­mas­sa. Ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä on saa­nut ko­kea, et­tä elä­män saa jät­tää Ju­ma­lan va­raan. On lupa ereh­tyä ei­kä tar­vit­se pär­jä­tä yk­sin. Saa pyy­tää ja ot­taa apua vas­taan lä­hei­sil­tä ja ym­pä­ril­tä. On ol­lut loh­dul­lis­ta kuul­la muut­tu­ma­ton­ta Ju­ma­lan sa­naa ja lu­paus­ta sii­tä, et­tä ar­mo riit­tää.